Mikä siinä on kun suomessa autoihin liittyy 'kaikkein' suurimmat intohimot suuntaan ja toiseen.. Eteläisemmässä euroopassakin autoiluun suhtaudutaan niinkuin pitääkin - autot on PÄÄASIASSA käyttökapineita ja liikenne autoineen on yhteiskunnan välttämätön työkalu siinä missä vaikkapa sähköverkkokin. Suomessa ei tarvitse kovin kummallinen kinneri olla (varsinkin jos on uudenkarhea), niin se on perkeleen iso juttu niin auton omistajalle kuin (kateellisille?) kavereillekin.
-60-70? luvulta peritty 'auto = vauraus' ajattelu on mielestäni Suomessa ihan eri sfääreissä kuin muualla maailmassa - toki autot on kiitos verotuksen kalliimpia kuin muualla - mutta osarillahan saa kohtuullisen katiskan alleen ilman sen suurempia perintörikkauksia.
Isoissa firmoissa päätetään miljoonadiileistä varttitunnissa, mutta kun pitää päättää ajaako ylempi keskijohto 1.6 vai peräti 1.8 vectralla, niin rupeaa aikaa ja tupakkia palamaan.. Voidaanko todellakin sanoa, että Suomessa äijän munan mitta on maailman eniten suorassa suhteessa autoon?
-60-70? luvulta peritty 'auto = vauraus' ajattelu on mielestäni Suomessa ihan eri sfääreissä kuin muualla maailmassa - toki autot on kiitos verotuksen kalliimpia kuin muualla - mutta osarillahan saa kohtuullisen katiskan alleen ilman sen suurempia perintörikkauksia.
Isoissa firmoissa päätetään miljoonadiileistä varttitunnissa, mutta kun pitää päättää ajaako ylempi keskijohto 1.6 vai peräti 1.8 vectralla, niin rupeaa aikaa ja tupakkia palamaan.. Voidaanko todellakin sanoa, että Suomessa äijän munan mitta on maailman eniten suorassa suhteessa autoon?
Vastaukset 11
Vanhimmat
pienessä päässäsi.
Autoistuminen alkoi Suomessa myöhemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja varakkaammilla ruotsalaisilla on aina ollut varaa parempiin ja useampiin autoihin kuin suomalaisilla. Auto ei ehkä siksi ole meillä vielä ehtinyt arkipäiväistyä yhtä paljon kuin länsinaapurissa (tai Saksassa tai...). Tämä heijastuu myös liikennekäyttäytymiseen, liikenne on edelleen osalle autoilijoista muuta kuin väylä, jota pitkin ihmisiä ja tavaraa siirretään, se on kilpakenttä, taisteluareena, näyteikkuna... Itä-Euroopan vielä nuoremmissa autokulttuureissa tilanne on tältä osin vieläkin huonompi.
Toinen syy autojen ylipalvontaan on niiden hinta. Autot maksavat Suomessa paljon ja suhteutettuna tulotasoon jopa kaksinkertaisesti eräisiin maihin verrattuna. Osamaksu ei tee autosta yhtään sen halvempaa, usein päinvastoin. On aivan samantekevää, maksaako osamaksua 400 e / kk vai maksaako auton käteisellä ja lyhentää sitten asuntovelkaa 400 e / kk. enemmän. Jos esimerkiksi otetaan taas Ruotsi, siellä tämäkin asetelma on parempi, koska kansalaisilla on niin paljon perittyä omaisuutta, että asuntovelkakaan ei enemmistöllä ole samanlainen taakka kuin meilä täällä Suomessa, missä viisi-kuusikymppisten sukupolvi on ensimmäinen, joka on edes vähän kyennyt perimään jotain.
Suhtautuminen autoon saa toki väriä myös kansamme luonteesta. Suomalaiset ovat kateellista kansaa ja kun jotain on suurella vaivalla onnistuttu saamaan, sitä ei sovi muiden arvostella. Ja jos naapuri on jotain saavuttanut, se on tapahtunut viekkaudella ja vääryydellä ja on vastoin yleistä oikeustajua.
"Isoissa firmoissa päätetään miljoonadiileistä varttitunnissa, mutta kun pitää päättää ajaako ylempi keskijohto 1.6 vai peräti 1.8 -Vectralla, niin rupeaa aikaa ja tupakkia palamaan."
- näin varmasti on, mutta kyse ei ole pelkästään auton korostuneesta asemasta, vaan siitä, että ihmisten on helpompi ottaa kantaa asioihin, joista he ymmärtävät jotain. Jokainen ymmärtää, mikä ero on 1,6- ja 1,8 -litraisella Vectralla ja pystyy muodostamaan kannan siihen, onko noiden välinen 1800 euron hintaero mielekäs. Sen sijaan miljoonabisneksissä ei tohdita asettaa kyseenalaiseksi konsulttien ja ekonoistien esityksiä.
Aivan sama ilmiö näkyy vaikkapa kunnallispolitiikassa: valtuusto ei juurikaan keskustle terveyskeskuspalvelujen tuottamisen ulkoistamisesta neljän kunnan kuntayhtymälle, vaan päätös nuijitaan pöytään kunnanhallituksen ja viimekädessä takapiruna toimineiden kunnanjohtajan ja muiden virkamiesten esityksen mukaisesti. Mutta auta armias, kun alkaa keskustelu kyläkoulun keittolan kuivauskaappien uusimisesta: jokaisella on mielipide siitä, millaiset kaapit ja mistä pitää ostaa ja kuinka korkealle ne pitää asentaa.
se autovero laskee/poistuu lopultakin muutaman vuoden sisällä ja täälläkin aletaan ostamaan selvästi enemmän hyviä merkkejä kinnereiden sijaan. Olisihan se aika hienoa jos joku Volvo V70 olisi sellainen perusauto Suomessakin.
mitään hienoa en siitä kyllä löydä
Voi kuule... *silittää päätä*
Eipä taida Volvon tasoinen ja hintainen auto olla peruskulkine Suomessa -katsopa ympärillesi.
Ja se, että et löydä siitä mitään hienoa kertoo vain kateudestasi uuden V70:sen ostajia kohtaan. Älä viitsi väittää muuta.
Ja ei -en aja Volvolla
Ruotsissa ehkä kyllä, mutta meillähän normiauto on 8-vuotias Corolla.
juuri kyseisiä volvon rämiä tuodaan.peruskamaa.
Puolestani suomalaiset voisivat kernaasti ottaa eteläisestä Euroopasta mallia suhtautumisestaan autoihin ja autoiluun. Malli maaksi voisi ottaa vaikka Italian.
"Eteläisemmässä euroopassakin.." portugalissa porukka on köyhempää kuin suomessa mutta siitä huolimatta autot on uusia, maksavat koko loppuelämänsä velkarahalla ostettuja autojaan (se näyttämisen tarve)
Mitä halvemmalla ja vähemmillä murheilla autoilusta selviää, sitä enemmän jää aikaa ja rahaa oikeaan elämään.
Itselläni ei ole latiakaan velkaa, mutta autoon en siitä huolimatta rahaa laita.
Ajan 10 vuotta vanhalla halvalla autolla, kun on hyvä jokin kulkuneuvo olla.
Ei autolla ole statusarvoa. Se on pelkkä kulkuväline joka hankitaan sen hetkisen tarpeen mukaan ja jolla siirrytään paikasta A, paikkaan B. Tietysti väestössä on joitakin harvoja poikkeuksia jotka pitävät autoa statussymbolina mutta ne ovat harvoja poikkeuksia. Yleensä juuret johtuvat itsetunto-ongelmista ja puutteellisista kehuista lapsuudessa.