Hei!
Seurustelin pari vuotta mukavan miehen kanssa. Meillä meni oikein hyvin ja hän oli minun paras ystäväni. Suunnittelimme yhteenmuuttoa ja kihlattuni hankki meille asunnon opiskelupaikkakunnaltaan. Hain itse juuri silloin koulupaikkaa ja suunnittelin, että menen töihin, ellei paikka irtoa.
No paikkahan irtosi -toiselta paikkakunnalta. Olin odottanut opiskelupaikkaa jo vuosia ja minulle tuli tarve itsenäistyä. Erosin poikaystävästä ja muutin opiskelemaan. Eroaminen oli aluksi helppoa ja lohduttajiakin löytyi. Poikaystävä jäi opiskelupaikkakunnalleen yksin.
Aluksi en pitänyt mieheen mitään yhteyttä, vaan halusin antaa molemmille aikaa. Meni kuukausi ja kuulin, että hän oli löytänyt uuden naisen. Alle puolen vuoden kuluttua he muuttivat yhteen ja ovat asuneet yhdessä nyt pari vuotta.
Emme miehen kanssa koskaan puhuneet erosta tai siitä, miksi kaikki loppui. Kaikki tapahtui yhtäkkiä ja sen jälkeen on ollut pelkkää hiljaisuutta. Tämä kaikki on alkanut myöhemmin vaivaamaan minua kovasti.
Miehen uusi tyttöystävä on minusta mustasukkainen. Hän ei anna miehen pitää minuun yhteyttä ja mies tottelee naista. Minua loukkaa se, että mies ei puolusta minua eikä pidä meidän suhdettamme niin tärkeänä, että voisimme olla ystäviä. Arvostan miestä kovasti ja haluan hänen olevan onnellinen. Siksi kunnioitan heidän suhdettaan. Minua silti loukkaa kovasti se, että en voi edes puhua miehelle. Onko se tosiaan liikaa pyydetty, että voisin olla aktiivisesti mukana hänen elämässään? vai onko tosiaankin niin, että ex:än tulisi aina pysyä poissa, ilman oikeuksia?
Seurustelin pari vuotta mukavan miehen kanssa. Meillä meni oikein hyvin ja hän oli minun paras ystäväni. Suunnittelimme yhteenmuuttoa ja kihlattuni hankki meille asunnon opiskelupaikkakunnaltaan. Hain itse juuri silloin koulupaikkaa ja suunnittelin, että menen töihin, ellei paikka irtoa.
No paikkahan irtosi -toiselta paikkakunnalta. Olin odottanut opiskelupaikkaa jo vuosia ja minulle tuli tarve itsenäistyä. Erosin poikaystävästä ja muutin opiskelemaan. Eroaminen oli aluksi helppoa ja lohduttajiakin löytyi. Poikaystävä jäi opiskelupaikkakunnalleen yksin.
Aluksi en pitänyt mieheen mitään yhteyttä, vaan halusin antaa molemmille aikaa. Meni kuukausi ja kuulin, että hän oli löytänyt uuden naisen. Alle puolen vuoden kuluttua he muuttivat yhteen ja ovat asuneet yhdessä nyt pari vuotta.
Emme miehen kanssa koskaan puhuneet erosta tai siitä, miksi kaikki loppui. Kaikki tapahtui yhtäkkiä ja sen jälkeen on ollut pelkkää hiljaisuutta. Tämä kaikki on alkanut myöhemmin vaivaamaan minua kovasti.
Miehen uusi tyttöystävä on minusta mustasukkainen. Hän ei anna miehen pitää minuun yhteyttä ja mies tottelee naista. Minua loukkaa se, että mies ei puolusta minua eikä pidä meidän suhdettamme niin tärkeänä, että voisimme olla ystäviä. Arvostan miestä kovasti ja haluan hänen olevan onnellinen. Siksi kunnioitan heidän suhdettaan. Minua silti loukkaa kovasti se, että en voi edes puhua miehelle. Onko se tosiaan liikaa pyydetty, että voisin olla aktiivisesti mukana hänen elämässään? vai onko tosiaankin niin, että ex:än tulisi aina pysyä poissa, ilman oikeuksia?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mietippä nyt OIKEASTI omalle kohdallesi miltä tuntuisi, jos ex pitäisi yhteyttä kumppaniisi. Tätä ei kannata ajatella liian "aikuismaisesti", sydän on niin lapsellinen. Älä katsele taaksesi enään.
Näinhän se on. Ei exällä mitään "oikeuksia" enää ole. Useimmiten uudet puolisot eivät hyvällä katsele exiä, se on täysin luonnollista. Exät joko kunnioittavat sitä tai huonossa tapauksessa eivät.
Harmi sanoa, mutta kyllä sinun nyt täytyy unohtaa tuo exäsi kaikessa mielessä, hänellä on nyt uudet kuviot, joihin sinä et ole enää tervetullut. Turha siitä on loukkaantua sen kummemmin. Puolison kuuluukin puolustaa nykyistään, eikä entistään. Kyllähän eron syistä ym olisi ollut hyvä puhua aikoinaan jo heti, varsinkin jos se nyt sinua häiritsee, mutta ajattele asiaa myös tuon ex-poikakaverisi kannalta. Sinä lähdit, etkä pitänyt enää yhteyttä. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Häntä oli loukattu, hänenkö olisi pitänyt sinussa roikkua, soitella sinulle? Sinäkin aloitit uuden elämän, ilman häntä. Hän teki vain samoin. Ja varmasti ajatteli alkujaan, ettei teidän suhteenne merkinnyt sinulle tarpeeksi, jotta olisit halunnut pitää hänet ystävänäsi (kuten sinä ajattelet nyt hänestä). Siksi hänelle ei ole tärkeää, että uusi tyttöystävä hyväksyisi sinut elämäänsä, vaan noudattaa tämän toivetta, kuten puolison kuuluukin.
Katsele tulevaisuuteen, älä menneisyyteen. Hienoa, että kunnioitat miestä ja tuota uutta suhdetta, ja haluat miehen olevan onnellinen! Anna hänen siis olla! :)
Ihan samaa mieltä. Itse jättäisin miehen saman tien jos hän vaatisi oikeutta pitää ystävyyttä yllä vanhan tyttökaverin kanssa. Miettisin mitä ihmettä kumpikaan siitä ystävyydestä voi enää saada. Eniten minua ärsyttäisi jos en tuntisi tätä edellistä tyttöä. Ihmiset nykyään unohtavat todelliset luonnon lait.....vanha suola janottaa kuitenkin.
Mistä tiedät, että miehen uusi on sinusta mustasukkainen ja komentelee miestä, jos kerran välillänne on ollut pelkkää hiljaisuutta, kuten sanot? Kenen tulkinta asiasta tuo väitteesi on? Saattaahan olla niin, että mies ei enää halua itse pitää sinuun yhteyttä - joko ei tosiaan enää välitä sinusta tai ei tykkää siitä, että erosit hänestä aikanaan. Itsehän sanot, että lohduttajiakin erollesi löysit.
Voit toki yrittää pitää mieheen yhteyttä, jos olet 100-varma, ettei kyseessä puoleltasi ole vanha-suola-janottaa. Mutta aavistelenpa vähän, että pelkkä ystävyys ei lopultakaan ole se, jota mieheltä haluaisit ja silloin on parempi pitää näppisi erossa hänen nykyisestä suhteestaan. Jos se ei toimi, niin hän osaa aikanaan tehdä omat johtopäätöksensä, mutta jos se vaikka hyvinkin toimii, niin ei ole sinulta oikein ryhtyä vilauttelemaan aidan-takana-vihreämpää viestejä. Mietipä vielä, mitä tarkoitat, että olisit aktiivisesti mukana miehen elämässä, ja mitä exän oikeuksia peräät?
Meidän yhteiset ystävämme kertovat aina puolin ja toisin kuulumisia. He sanovat, että ex:ni ei ole sinut eromme kanssa ja riitelee nykyisen kanssa minusta usein. En tiedä onko käsitys puolueeton vai onko kavereillamme oma lehmä ojassa. He eivät pidä uudesta naisesta niin paljon, kuin minusta ja tilanne on tämän takia vähän hämärä.
Kiitos, että annoit rehellisen vastauksen. En ole itsekään varma omista tunteistani, mutta minusta tuntuu, että koska tilanne on mikä on, minulla ei ole oikeutta edes käsitellä näitä tunteita. On totta, että minä sen eron aiheutin ja minulla ei ole oikeutta vaatia nyt sympatiaa, kun olisin itse valmis eroa käsittelemään.
Ja olivatpa tunteet mitä tahansa, en halua tosiaankaan olla vaikuttamassa siihen miten heidän suhteelleen käy. Se on erillinen kokemus, enkä liity siihen mitenkään. Haluan kunnioittaa sitä. Jos tilanne olisi toinen, haluaisin, että hän kunnioittaisi minun suhdettani.
Minulla on muitakin ex:iä ja olen heidän kanssaan hyvissä väleissä. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa (jonka kanssa seurustelin 1,5 vuotta) olemme parhaat ystävykset. Minusta tuntuu teennäiseltä, että ihminen, joka tuntee sinut paremmin kuin kukaan, ei pidä sinuun mitään yhteyttä. Se on minusta luonnotonta ja se tekee koko aijemmasta suhteesta valheellisen.
Näen nykyisen tyttöystävän asenteen lapsellisena. Mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi pystyä olemaan kypsiä ja luottavaisia. Jos ex tulee ja vie miehen, niin ehkä niin on tarkoitettu. Minä ainakin haluan antaa tulevalle miehelle kaiken vapauden, että hän voi tehdä valinnan ja valita minut. Jos en anna vapautta joutua vaaratilanteisiin ja tilanteisiin, jossa tehdä valinta, en anna toisen kasvaa erillisenä ihmisenä. Ei aikuinen suhde voi olla kontrolloiva ja hallitseva, vaikka usein sellaisiin elämässä törmääkin. En nyt tarkoita tässä tapauksessa suhdettani ex:ääni, vaan tarkoitan elämää ja parisuhdetta yleensä. Olenko mielestäsi aivan hukkateillä?
Hyvä että olet huomannut, että yhteisten ystävien näkemys tilanteesta ei ehkä ole pelkkää objektiivisuutta.
Omien tunteidesi käsittelemiseen sinulla on täysi oikeus ja jopa hiukan velvollisuuskin, koska muuten voi käydä niin, ettet pysty aloittamaan mitään suhdetta (exäsi tai jonkun muun kanssa) puhtaalta pöydältä. Eri asia on, että omat tunteensa pitää jokaisen pystyä käsittelemään itse. Et tarvitse niiden käsittelemiseen asioiden "peilaamista" exäsi reaktioiden kautta. Onhan mahdollista, että hän kokee nykyisensä elämänsä naiseksi eikä edes haluaisi vatvoa menneitä enää kanssasi - riitaisia kausia suhteessa voi pariskunnilla olla joskus vähemmän, joskus enemmän, kuten hänellä ehkä nykyään.
Mutta vieläkään ei ihan selvinnyt, kuinka hyvin tunnet nykyisen, jotta voit sanoa hänen asennettaan lapselliseksi. Kuinka paljon siinä on yhteisten ystävienne tulkintaa?
Olet oikeassa, että ketään ei voi tai ei tulisi kontrolloida, vaan että jokaiselle pitäisi antaa tilaa olla oma itsensä ja tehdä omat valintansa. Mutta sinun asiasi ei ole mennä sitäkään "opettamaan" exäsi nykyiseen suhteeseen. Jos exäsi on aikuinen, niin hän osaa tehdä valintansa, kuinka paljon asioistaan päättää itse ja kuinka paljon taipuu nykyisensä oletettuihin toivomuksiin. Parisuhde kun on aina myös kompromissien tekemistä.
Ja vielä tuli mieleeni, että jos kävisikin niin, että exäsi jättäisi nykyisensä vuoksesi, niin ota huomioon, ettei nykyinen suhdekaan ole ollut hänelle mikään tyhjiö. Silloin hän olisi ehkä hyvän aikaa toipumisvaiheessa nykyisestä suhteestaan. Toisiko se jo liikaa painolastia yhteisen menneisyytenne huomioiden?
Puhut niin asiaa, että aivan naurattaa. Vastaat juuri niihin asioihin, jota äänettömästi päässäni mietin.
Haluaisin juuri käydä asioita läpi exäni kanssa, että voisin peilata itseäni hänen kauttaan. Teen sitä ihmisten kanssa usein ja sitä kautta muodostan kuvan itsestäni ja omista tunteistani. Voi olla, etten oikein osaa käsitellä asioita pelkästään itseni kanssa. En tiedä miten se tehdään.
Ja kyllä, minulla on juuri sellainen tunne, että en pysty aloittamaan mitään uutta kenenkään kanssa ennenkuin tunteeni on selvitetty.
Olit siinäkin oikeassa, että haluaisin opettaa ihmisille sitä, ettei muita voi kontrolloida. Taisit myös osua naulan kantaan siinä, ettei ole minun asiani sitä exäni vaimokkeelle opettaa. En tunne nykyistä vaimoketta lainkaan, mutta perustelen hänen lapsellisuuttaan juuri sillä, ettei hän ymmärrä olla kontrolloimatta toisten elämää. Hölmö ja löysä perustelu -taisi tulla tehtyä aika tunnepohjalta.
Olen todella hienoa, että vastasit minulle. Minusta tuntuu, ettei kukaan (edes parhaimmat ystäväni) ole ymmärtänyt kantaani niin hyvin kuin sinä. Jos sinulle on neuvoa siihen, miten voisin käsitellä tunteeni yksin, otan neuvot mielelläni vastaan...
Hyvä kun pystyin olemaan avuksi. Ja pahoittelen, etten taida oikein osata sanoa mitään tuohon tunteiden yksin käsittelemiseen. Itseltäni se on vaatinut itsepäisyyttä ja armotonta rehellisyyttä itselleni (eli etten päästä itseäni helpolla silloinkaan, kun voisi olla kiva nähdä asiat nätimmässä valossa). Mutta meitä on niin moneksi, eli sinun tapasi voi olla joku toinen. Onnea kuitenkin matkaan sekä itsesi että muiden ihmisten suhteen!
Ymmärrän molempia.
En minäkään innoissani olis jos oman miehen ex-kumppanit yht'äkkiä pongahtaisivat tuolta menneisyydestä nykyisyyteen.
Sitä miettis varmaan monta kertaa motiivia.
Jos ex-kumppanit olis kavereita ennen suhteen aloittamista, niin ei siinä sitten mitään olis.
Ehkä sun tarttis ekaks itelles selvittää omat motiivit, kun itseäsikin vaivaa se miksi suhteenne päättyi.
Näen että melkein ainoa keino päästä tekemisiin ex-ukkos kanssa olis se että huomioit samalla tavalla uutta kumppania.
Mutta sinuna kuitenkin selvittäisin ton asian omassa päässä, ja unohtaisin koko jutun. Ehkä joskus aika voi olla kypsä jokaiselle.
Mutta mitä enemmän "tuppaudut" sitä kovemman vastarinnan tulet kokemaan.
Vaikka "uusi" tyttöystävä on mustasukkainen, sun olis myös ymmärtää asoita myös hänen kannaltaan. Ei välttämättä ole helppoa hänelläkään.
Ainahan noi tilanteet on vaikeita, ja ymmärrän hyvin että haluat olla exäsi kanssa yhteydessä.. mutta haluatko todella olla vain ystävä?
Minun mielestäni sinulla ei ole oikeutta loukkaantua, jos exäsi puolustaa nykyistä tyttöystäväänsä! Sehän on ihan luonnollista ja oikein. Olisithan varmaan itsekin halunnut hänen puolustavan sinua teidän suhteenne aikana?
Sinä jätit hänet, joten etpä kai voi mitään oikeuksia vaatia. Jos tosiaan kunnioitat exääsi ja heidän suhdettaan, niin anna hänen tehdä päätöksensä sinun suhteesi itse. Hän arvostaa nykyistä suhdettaan, ja vaikka haluaisikin olla kanssasi ystävä, niin haluaa tietenkin tehdä mieliksi nykyiselle tyttöystävälleen.
Kyllä se niin menee, että luovuit "oikeuksistasi" ex:ääsi siinä vaiheessa kun erosit hänestä. Jatka sinäkin elämääsi, kuten ex teki. Ja kuten itsekin sanoit, että kunnioitat hänen uutta suhdettaan, joten näytä se siis ja pysyttele loitolla. Valitettavasti ex-kumppanit ovat menneisyyttä.
Hyvin sanottu. Tässä tuntuu olevan kyseessä teinimielen omaava pikku tyttönen joka ei ymmärrä että jokaisella ihmisellä on tunteet...
Pysy kaukana miehestä ja hänen uudesta(ei enää kovin uusi, kun ovat asuneet yhdessä 2v).
Ex-miehelläsi ei ole mitään velvoitteita puolustaa sinua. Voihan hyvin myös olla, että exäsi tahtoo itse eroon sinusta.. Ei vaan viitsi päin naamaa sanoa.
Anna rauha heidän elämälleen, sinä et ole osa sitä.
Minulla oli eräs todella hyvä miespuolinen ystävä, meillä ei koskaan ollut minkäänlaista juttua keskenämme. Nyt hän ei enää pidä yhteyttä sillä hän on löytänyt vaimon ja heille on siunaantunut lapsikin. Minä en väkisin yritä tukkia siihen sivuun söhläämään. Älä sinäkään. Annetaan ex-miehille ja ex-kavereille rauha.
PS: Tekstistäsi paistaa jonkin asteinen itsekkyys.
Kiitos, että vastasit suoraan. Aika samantyylisiä vastauksia on tullut kaikilta. Kyllähän se taitaa nyt olla niin, että turha sen miehen ystävyyden perään on haikailla. Eipä ollut kummoinen ystävä, kun noin helpolla meni.
En ole aivan samaa mieltä siitä, että exät ovat exiä. Se saattaa olla itsekkyyttä, mutta haluan ympärilleni ihmisiä, jotka eivät katoa heti, kun elämä muuttuu.
Miksi ihmeessä arvostelet entistä kumppaniasi siitä, ettei hän haluakaan yhtäkkiä olla kanssasi yhteyksissä? SINÄ lähdit suhteesta, SINÄ tapasit uusia lohduttajia, SINÄ elit itsenäistä elämää, SINÄ unohdit hänet; miksi ihmeessä exäsi pitäisi nyt olla kovin kiinnostunut tekemisistäsi ja haluaisi olla ystäväsi? Väität, että kun elämä muuttuu, exäsi kaltaiset ihmiset häviävät ympäriltä eivätkä voi olla ystäviä.. Mietipäs vähän! Kukahan se aloitti alkujaan oman elämän eikä pitänyt yhteyttä!! :D SINÄ :)
Tuntuu, että pidät jotenkin hienona asiana sitä, että exäsi riitelee nykyisen tyttöystävänsä kanssa sinusta.. Ei siinä mitään hienoa ole.. Ole kerrankin aikuinen ja kunnioita exäsi suhdetta. Ei sinulla ole mitään "oikeuksia" entiseen mieheesi, eikä exäsi kuulu mitenkään puolustella sinua! Voi hyvänen aika, ANNA JO OLLA!
Seurustelin teini-iässä erään pojan kanssa. Tuosta on kulunut kohta 30 vuotta ja olemme edelleen ystäviä. Jostain syystä olen erittäin pelottava tai vihattava tai inhottava ihminen, koska exäni kertoman mukaan hänen kaikki vaimonsa/avovaimonsa/naisystävänsä ovat olleet minulle mustasukkaisia.
Tämähän voi johtua siitä, että olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä. Emme eronneet riidoissa, joten olemme saaneet säilytettyä välimme ihan hyvinä.
Välillä meni vuosia, ettemme olleet yhteydessä, mutta sitten taas toinen otti yhteyttä ja tapasimme ja pidimme yhteyttä. Välillä yhteydenottaja oli hän, välillä minä.
Ymmärrän kyllä, että exät voivat olla pelottavia ja jopa vaarallisia suhteelle. Exien kanssa voi helposti alkaa vanha suola janottaa eikä siitä ole pitkä matka sänkyyn. Minä en kyllä ole itse koskaan toiminut aloitteentekijänä, mutta myönnän kyllä, että olen harrastanut seksiä hänen kanssaan useita kertoja eroamisemme jälkeen.
Vaarallinenhan olen myös siksi, että olen tuntenut hänet kauemmin kuin kukaan uusista kumppaneista. Tunnen myös hänen vanhempansa, joiden kotiin olen edelleen tervetullut. Viimeksi tällä viikolla tapasin hänen äitinsä, joka halasi minua ja pyysi minua pian käymään.
Kyllä minäkin oman kokemukseni perusteella pelkäisin ja ehkä jopa inhoaisin kumppanini exiä. Ei vara venettä kaada:)
Mun mielestä on vähän hassua, että koet ittes loukatuks ja harmistuneeks, kun exä ei pidä yhteyttä. Tottakai pitää kunnioittaa toista, jos uusi kumppani ei halua, että on yhteydessä exään. Ymmärrän sen, että vois olla kiva pitää yhteyttä toiseen, kun on yhdessä tullut kaikenlaista koettua, mutta ainakaan ite en missään nimessä pitäis yhteyttä exään jos mun kumppani ei siitä pitäisi. Enkä itsekään halua, että kumppanini exä pyörii kuvioissa.
Mielestäni kuulostat tosi itsekeskeiseltä tyypiltä. Jotkut ajatuksistasi kuulostavat järkeviltä, mutta sieltä paistaa läpi sokea teinimäinen ajattelutapa. Aikuisuuteen juuri kuuluu osata luopua hyvissä ajoin asioista ja jättää ne sinne menneisyyteen. Yksi tällainen asia on juuri entiset kumppanit. On aivan lapsellista ja omaa itsekkyyttä sekä heikkoutta, pitää periaatteena pyrkiä pitämään kaikki exät kavereina. Haaremiako itsellesi keräät? Järkyttävää itsekeskeistä ja epäkypsää käytöstä tuollainen. Mitä tulisikaan ihmisten elämästä, jos kaikilla olisi sama periaate kuin sinulla? Sinä sanot kunnioittavasi heidän suhdettaan, mutta samalla selvästi ja kierosti toivot heidän suhteensa hajoavan, ja exäsi palaavan takaisin louoksesi. Lapsellisuudesta kertoo myös sekin, että he ovat jo olleet yhdessä sentään kaksi vuotta! ja sinä ilkeät tunkea "hienovaraisesti" väliin "viattoman ystävyyden" ja välienselvittelyiden merkeissä. Tuo on heidän kotirauhansa rikkomista. Sinulla on toki oikeus ja velvollisuuskin selvittää itse itsellesi ajatukset ja tuntemukset, mutta vain omassa päässäsi. Etkö osaa suunnata katsettasi ja elämääsi eteenpäin? Miksi et voisi tuon sijasta keskittyä suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa tulevaisuuttasi, ja siihen kuuluvia REALISTISIA suunitelmia?
En epäile ollenkaan, ettenkö olisi jossain määrin itsekäs ihminen. Jokainen varmasti on jossainmäärin. Kuten olen jo aikaisemmin tällä palstalla sanonut, mielestäni ihmissuhteet, jotka päättyvät ovat pinnallisia. Ne on tarkoitettu sellaisille heikoille ihmisille, jotka haluavat omistaa toisen ja olla itsekkäitä -ilmeisesti sinun kaltaisillesi. Jos kaikki ihmiset olisivat minun kaltaisiani, ex:iä ei hyljeksittäisi siksi, että he ovat exiä. Kaikki olisivat väleissä keskenään.
Minun elämäni on mallillaan ja suunnittelen toki tulevaisuutta niinkuin kuka tahansa. On luonnollista, että ystävyyssuhteen hajoaminen sattuu. On epärealistista kuvitella voivansa vaatia exältä mitään; sen olen näistä teksteistä nyt huomannut:D
Minulla ei ole mitään entisen poikaystäväni suhdetta vastaan. Voisin vaikka mielelläni tutustua hänen uuteen tyttöystäväänsä -jos vain saisin mahdollisuuden. Mutta niin kauan, kun maailmassa on sinun kaltaisia ihmisiä, se tulee olemaan epärealistinen toive.
"En epäile ollenkaan, ettenkö olisi jossain määrin itsekäs ihminen. Jokainen varmasti on jossainmäärin. Kuten olen jo aikaisemmin tällä palstalla sanonut, mielestäni ihmissuhteet, jotka päättyvät ovat pinnallisia. Ne on tarkoitettu sellaisille heikoille ihmisille, jotka haluavat omistaa toisen ja olla itsekkäitä -ilmeisesti sinun kaltaisillesi. Jos kaikki ihmiset olisivat minun kaltaisiani, ex:iä ei hyljeksittäisi siksi, että he ovat exiä. Kaikki olisivat väleissä keskenään."
Ei ihmissuhteiden päättymisen syy ole yleensä mikään pinnallisuus, eiköhän se tule jostain pintaa syvemmältä silloin. Ihme maailmassa elät. Mieti nyt vähän, heidän avoliittonsa on jo kestänyt 2-vuotta, joten heidän suhde on varmastikkin syvällinen eikä pinnallinen :D! Sitäpaitsi nostan hattua exäsi naiselle, koska hän sentään osaa suojella sinunlaisiltasi suhdettaan. Sinun ja exäsi suhde oli taas varmastikin pinnallinen, koska jätit hänet puhtaasti pinnallisesta ja itsekkäästä syystä. ja kaiken huipuksi tosi pinnallisesti jätitkin hänet! Jos kaikki ihmiset olisivat sinun kaltaisiasi, kaikki eivät olisi hyvissä väleissä keskenään. Sen sijaan he rikkoisivat parisuhteitaan kumppanin kunnioitusta kohtaan, henkisellä levelillä ja jotkut varmasti fyysisestikin. Turha elää pilvilinnoissa sinun. Et selvästikkään tajua, mitä oikeuksia ja velvotteita kumppanilla kuuluu olla parisuhteessa. Sinä et ymmärrä sanaa KUNNIOITUS. Exäsi osalta hänellä on velvoite kunnioittaa naistaan, velvoite ymmärtää ettei suhteeseen kuulu kolmansia osapuolia häriköimään HEIDÄN liittoaan, edes henkisestikään. Exäsi naisen oikeuksiin kuuluu sanoa miehelleen, mikä hänestä ei tunnu hyvälle ja mitä hän ei hyväksy. Jos Exäsi siis rakastaa häntä, ei hän silloin tietenkään halua tuottaa omalle vaimokkeelleen pahaa mieltä. Ymmärrät kai, että tämä kuuluu vilpittömään rakkauteen.
Sinä et osaa mennä itseesi, siksi varmaan et osaa käsitelläkkään näköjään tunteitasi. Kiittele vain rauhassa myötäilijöitäsi.
Meillä on selvästi täysin erilaiset käsitykset kunnioitukseta, sitoutumisesta ja kypsyydestä.
Ensinnäkin, en missään vaiheessa väittänyt, etteikö exäni suhde nykyiseen vaimokkeeseensa olisi syvällinen. Varmasti on! Uskon, että he rakastavat toisiaan paljon ja ovat sitoutuneita. On hassua, että pidät kunnioituksena sitä, että vaimoke vaatii miestään pysymään minusta erossa, vaikka mies haluaisiakin olla kanssani tekemisissä. Ompas kummallista kunnioitusta ja luottamusta? Minä luonnollisesti kunnioitan myös exäni vaimoketta ja pysyn kaukana heidän arjestaan, vaikka hän ei oikeastaan ole antanut kunnioitukseen mitään aihetta.
Mielestäni kunnioitin exääni paljon jättäessäni tämän. Kunnioitusta ei olisi ollut, jos olisin jäänyt suhteeseen, vaikka en halunnut enää olla hänen kanssaan. En pettänyt vaan jätin. Mitä jättämisen jälkeen tapahtui on asia erikseen.
Tarkoitin pinnallisilla ihmissuhteilla sitä, että ihmiset, jotka ystävystyvät oikeasti ovat ystäviä aina... he välittävät toisistaan ja siihen ei ajan hammas vaikuta. Minun ja exäni välillä ei ilmeisesti ollut ystävyyttä, vaikka niin luulin. Siihen olen pettynyt.
Ymmärrän sen, että exäni täytyy puolustaa nykyistään. Vaimokkeen ei kuitenkaan tulisi nähdä minua uhkana, koska en ole koskaan antanut siihen mitään syytä -päin vastoin. Toivoisin, että exälläni olisi voimia sanoa vaimokkeelleen, että tämä on hulluutta, mutta niin vahvoja miehiä ei taida olla olemassakaan.
En kiitä myötäilijöitäni sen enempää kuin vastustajiakaan (lukisit tarkemmin). Siksipä kiitän sinuakin, että olet vastannut minulle. Sinun ansiostasi ymmärrän konkreettisesti sen, etteivät kaikki ihmiset voi olla yhtä kypsiä ja varmoja itsestään. Jotkut pelkäävät exiä, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.
"En kiitä myötäilijöitäni sen enempää kuin vastustajiakaan (lukisit tarkemmin). Siksipä kiitän sinuakin, että olet vastannut minulle. Sinun ansiostasi ymmärrän konkreettisesti sen, etteivät kaikki ihmiset voi olla yhtä kypsiä ja varmoja itsestään. Jotkut pelkäävät exiä, vaikka siihen ei olisi mitään syytä."
Kysymys on nyt vaan siitä ettet millään halua ymmärtää.. Kysymys ei välttämättä ole pelosta, vaan suhteen periaatteista monellekkin. Ei ole oikein ja tervettä suhteelle exän roikkua mukana, vaikka kaverimielessäkään JOS tämä ei toiselle osapuolelle käy. Et osaa kunnioittaa hänen periaatteitansa! Kysymys on siis toisten periaatteiden kunnioittaminen, jos se auennut kirjoituksistani. Siihen ei vaadita sen enempää kuule kypsyyttä tai varmuutta itsestään, jos toinen rikkoo suhteen periatteita! Ethän sinäkään mene kauppaan varastamaan tavaroita, periaatteena 'koska se olisi kivaa kaikille', vaan kaupassakin on periaatteet -maksaminen. Tässä vetoan myös edellisen lauseen lisäksi siihen pilvilinna unelmointiin sinulla, kun väitit että asiat olisivat paremmin jos kaikki suhtautuisi 'exät kaverina' juttuun, kuin sinäkin. Eli ei välttämättä tarvitse ollakaan mitään syytä pelätä sinua tai ketään muutakaan, se voi olla heidän oma periaatteensakin. Ja vielä kertaukseksi sinulle: KUNNIOITA exäsi lisäksi tätä naistakin ja jätä heidät rauhaan! oikeesti tuollaiset itsekeskeiset 'minäminähaluan' tyypit sais kadota pois maapallolta. aikuistu!
no siis jos ollaan ihan tarkkoja, niin minähän olen kunnioittanut vaimokkeen toivetta, ja pysynyt erossa heidän elämästään. En missään vaiheessa sanonutkaan, että olisin pitänyt heihin yhteyttä vastoin heidän tahtoaan. Pohdiskelen vain tässä, että miksi tilanteen pitää olla tämä...Ilmeisesti sinun poikaystäväsi ja hänen exänsä tilanne on toinen(?). Se hohtaa sinun teksteissä "rivien välistä". Siinä tapauksessa sinun on turha purkaa sitä minuun.
Periaatteiden kunnioittamisesta sen verran, että osaan mielestäni kunnioittaa toisten periaatteita, vaikka en aina ymmärtäisikään niitä. Voisi pohtia sitä, miten kypsää on periaatteesta päättää, että ex ei saa kuulua mieheni elämään, koska TÄMÄ MIES ON MINUN! MINUNMINUNMINUN! Kuka tällaisessa tapauksessa siis onkaan se itsekeskeinen "minähaluan"-tyyppi?
Siinä olit oikeassa, että ehkä on naiivia ajatella, että kaikkien tulisi suhtautua exiin ilman pelkoja. Me molemmat tiedämme, ettei se ole realistista. Toisaalta toivoisin, että varatut naiset/miehet vaivautuisivat tällaisissa tilanteissa edes selvittämään, minkälainen exä on kysymyksessä. Olen myös täysin vakuuttunut, että jos exällä on mielessä pelkkä ystävyys, hän voi tutustua myös uuteen poika-tai tyttöystävään ja ystävystyä hänen kanssaan. Niin minä ainakin haluaisin tehdä.
Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka on seurustellut jo kauan, eikä oikein tiedä millaista on olla sinkku. Arvelen näin siksi, että silloin kun olin itse varattu, ajattelin yhtä suorasukaisesti kuin sinä. Nyt olen nähnyt elämää vähän enemmän ja olen muuttanut monia mielipiteitäni. On ymmärrettävää, että ajattelet miten ajattelet. Vaatii todella paljon empaattisuutta, älyä ja kiltteyttä ymmärtää sellasta ihmistä, joka on täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin itse on. Ehkäpä voimme oppia toisiltamme jotain.
Niin, periaatteensa kullakin tässä maailmassa. Siksipä kaikki ei olekaan niin yksiselitteistä. Mutta jos ajatellaan, että heidän suhteessaan on tämä selittämäni periaate, niin silloin se kattaa myös kaiken tyyppiset eksät, inhottavat että kivat eksät. Vaikka siis olisitkin kuinka vilpitön ja empaattinen heitä kohtaan, niin se ei siis voi kumota periaatetta. Ja näin kiltisti sinulle sanottuna, sinun ei auta muutakuin kuinnioittaa heitä ja jättää heidät rauhaan tällaisessa tapauksessa. Turhaa sinun on tätä asiata jauhaa enää tässä vaiheessa (vuosien jälkeen). Ajatuksesi sinun tietenkin pitää selvittää, mutta sen pitää voida kypsän aikuisen ihmisen tehdä itse. Tai jos sinulle on muodostunut siitä paha trauma, niin mene ihmeessä juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Tällainen freundilainen psykoanalyysi voisi olla paikallaan.
ja vielä "minähaluan"- tyyppisestä näkemyksestä, ettei se liity mitenkään siihen 'exät menneisyyteen'näkemykseen, koska edelleenkin sen kumoaa se periaate kysymys. Tottakai terveessä suhteessa toinen osapuoli on todellakin itsenäinen toimija. Mutta ymmärrät kai, että toimiakseen on tehtävä niitä yhteisiä kompromisseja ja niistä luotava periaatteita. Ja mitä parempi, ei aina tarvitse niitä kompromisseja, jos ja kun parilla on jo yhteinen sävel asiaan. Edelliseen lauseeseen viitaten voin sanoa omassa parisuhteessani olevan näin todella pitkälti. Varsinkin sinun aiheeseesi vedoten;) Joten siksi veikkaankin, että exäsi suhde toimiakseen, sisältää tämän periaatteen -yhdessä päätettynä asiana. Ja heidän asiahan se on päättää, ei sinun, miten heidän tulisi suhteessaan toimia. Tästä johtuen, sinäkin tarvitset sellaisen miehen, joka ajattelee asiasta samalla tavalla. Tai muuten olette pahasti napit vastakkain.
Jotenkin pystyn ymmärtämään tämän järjettömyyden mitä yrität minulle selittää. Se on kaikesta järjettömyydestään huolimatta oikeastaan melko loogista. Mielestäni edelleen periaatteiden asettaminen on itsekästä, mutta toisaalta jos suhde toimiakseen sen vaatii niin mikäs siinä. Edelleen painotan, että olen kunnioittanut ja kunnioitan kaikkien parisuhteiden periaatteita, vaikka en niiden syitä aina ymmärräkään.
Mielestäni hölmöjä periaatteita voi parisuhteessa asettaa kuka tahansa. Tämän palstan vastauksista päätellen niitä asettelee aika moni ja heikoin perustein. Toivon, että tulevaisuudessa omassa suhteessani tapaan miehen, joka on kanssani samoilla linjoilla ja pitää yksilöllisten oikeuksien kunnioittamista yhtenä mainitsemanasi periaatteena. Muuten homma ei todellakaan toimi.
Olen hyvin tietoinen freudin psykoanalyysistä ja siitä, mitä mieltä hän on ihmisen kehityksestä. En siis koe tarvitsevani ammattiauttajaa, ainakaan tällä hetkellä. Minulla on oma mukava elämäni ja vaikka tästä asiasta kirjoitan, se ei välttämättä ole minun mielessäni joka päivä (tai joka viikko). Uskon siis selviäväni.
Tähän aiheeseen liittyen on tullut paljon vastauksia ja mielipiteitä on ollut laidasta laitaan. Osa vastaajista on ymmärtänyt minua hyvin ja osa ei lainkaan. Olen ollut nyt pari vuotta sinkkuna ja huomaan, että parisuhteessa elävät ihmiset ovat usein epävarmoja, kapeakatseisia ja hallitsevia, ja useimmat ovat parisuhteessa vain parisuhteen takia. Tämä mielipide on vahvistunut tämän keskustelun myötä.
Arvostan sitä, että sinä olet ottanut kantaa ja yrittänyt selittää minulle oman näkemyksesi asiasta. Ymmärrän mielipiteesi nyt paremmin, kun olet sen minulle selittänyt. Et vaikuta ollenkaan tyhmältä ihmiseltä, vaikkakaan emme selvästikään ole kaikista asioista samaa mieltä. Uskon, että oma parisuhteesi on kunnossa ja tunnet olevasi varma tästä asiasta. Olen kuitenkin myös melko varma siitä, että jos parisuhteesi on niin hyvä kuin annat ymmärtää, mielipiteesi saattaa muuttua silloin, jos poikaystäväsi kanssa eroatte.
Hyvä juttu, että olet ymmärtänyt pointtini asiaan ja arvostan sitä, että hyväksyt toisenlaisenkin näkemyksen aiheeseen. Vaikka itse edustatkin toista ääripäätä näkemyksestä, kuulostat sinäkin fikusulta, kaikesta huolimatta.
Minusta on aika vaikeaa rueta määrittelemään "hölmöä" periaatetta parisuhteessa. Se voi toisille pareille olla tärkeää suhteen kannalta, kuin toisille yhtälailla merkityksetön tai epämiellyttävä. On siis väärin mennä toisten suhteisiin osottelemaan sormea. Tämähän on juuri sitä sinun korostamaa yksilön vapauden kannattamista me-muodossa. Sanot myös, että periaatteiden asettaminen on itsekästä. Olisi todella itsekästä olla asettamatta niitä! Silloinhan toisella olisi ns. lupa mennä vaikka pettämään. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että kumpikaan välttämättä menisikään pettämään, vaan sitä että tämähän on normaalin parisuhteen edellytys. Sitä ei välttämättä edes tarvitsekaan ääneen sopia, vaan se on ns. mykkä periaate. Itsestään selvyys. Ellei sitten edusta jotain toisinajattelijaa, kuten ole vapaan suhteen puolella tai muuten moraaliton moukka. Yritän siis kertoa, ettei ole olemassakaan periaatteetonta parisuhdetta. Vai haluaisitko sinä omassa mahdollisessa suhteessasi miehen pettävän? Tähän et voi vastata kierrellen, että se on hänen vapaa tahtonsa valita, eli et voi tässä kohdin ainakaan vedota periaatteeseesi- yksilöllisten oikeuksien kunnioittamiseen. En siis usko sinun vastaavan tähän pettämis kysymykseen ei:tä. Ellet sitten ole vapaan suhteen kannattaja.
Voin myös kertoa, että minulla on takana muutamia erojakin entisistä suhteista. Yksi niistä jopa vuosia kestänyt suhde. Ja näidenkin jälkeen periaatteeni on lähinnäkin voimistunut. Joten teoriasi ei tähän päde. Kysymys on siis löytää samoilla pääperiaatteila ajatteleva ihminen. Juuri sitä nykyiseni edustaa, en voi muuta olla kuin siis tyytyväinen.
On hienoa, jos olet pysynyt periaatteessasi erojen jälkeenkin. Minusta se kertoo jotain itsetuntemuksesta ja siitä, että luotat itseesi. Olet oikeassa siinä, että kyse on yksilöllisistä eroista. Eron jälkeen minä tunnen aina itseni ulkopuoliseksi, jos välit viilenevät pakkasrajan alapuolelle. Tuntuu, kuin koko suhde olisi ollut pelkkää harhaa. Sinulle se ei selvästikään merkitse sitä. Luulen, että se kertoo siitä, että käsitämme parisuhteen eri tavalla. Minä haluaisin ajatella, että parisuhde on kahden sielun sitoutumista toisiinsa, ystävyyttä. Avointa välittämistä ja pyyteetöntä rakastamista. Saattaa olla, että käsitykseni rakkaudesta on naiivi ja tukevasti jalat irti maasta. Sinulla saattaa olla päin vastoin.
Käsitykseni rakkaudesta vaikuttaa myös käsitykseeni pettämisestä. En voi todellakaan sanoa, että haluaisin mieheni pettävän minua. Tottakai on tehtävä selväksi, että "jos petät, loukkaat minua, enkä tiedä voinko sen jälkeen enää olla sinun kanssasi" (eli piilokiristämistä:D). Toisaalta en myöskään kannata sitä, että toista kokoajan määräillään ja vartioidaan pettämisen varalta. Itse seurustelen mielelläni sellaisten miesten kanssa, jotka ovat täydellisen luotettavia, eikä tarvitse pelätä pettämistä. En siis tiedä miten toimisin ns. aktiivisempien miesten kanssa. Edellisen poikaystäväni kanssa sovimme, että jätämmä mielummin kuin petämme. Ja niinhän siinä sitten kävi... Mielestäni parisuhteessa on joka aamu herättävä ja aloitettava puhtaalta pöydältä. Joka aamu on kysyttävä itseltään, haluanko elää tämän päivän tämän ihmisen kanssa?
En voi sanoa, että vapaiden suhteiden kannattajat olisivat väärässä. He ovat mielestäni enemmän oikeassa, kuin sellaiset, jotka kieltävät toiselta kaiken. Sellaiset ihmiset sentään hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat. Kuinka moraalitonta tällainen on, on filosofinen kysymys. Moraali on sellaisten ihmisten keksintöä, jotka tarvitsevat moraalia oman ajattelunsa ylläpitämiseksi. Tämä liittyy siihen, miksi uskonnot ovat niin suosittuja. Ihmiset tarvitsevat rajoja tunteakseen olonsa turvatuksi. Minäkin tarvitsen turvaa ja haluan rajoja. Niin vapautunut minä en sentään ole. En voisi koskaan olla vapaassa suhteessa.
Huomasin myös itse, että minun tehtäväni ei ole osoitella, mikä on kenenkäkin suhteesssa vialla. En taida olla edes hääppöinen neuvoja, kun en itse ole saanut vielä minkäänlaista parisuhdetta aikaiseksi. Minulle sinkkuna oleminen ei ole mitenkään luontaista ja välillä mietinkin, että mitenkä tällaisen elämänvaiheen jälkeen edes osaa elää kenenkään kanssa. Saattaa olla, että yksin eläneen ajan aikana, käsitykset parisuhteesta ovat muodostuneet epärealistisiksi. Toisaalta toivoin, että jostakin löytyisi mies, joka olisi jo nähnyt elämää niin paljon, että ylimääräisiä periaatteita ei tarvittaisi. Tai jos periaatteita on, esim. pettämisestä, ne olisivat itsestäänselviä.
Minä olen vähän eri linjassa suurimman osan vastanneista kanssa, vaikka heidän komennttejaan osin ymmärränkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on jotenkin hassua pyyhkäistä entinen paras ystävä täysin elämästä pois, etenkin jos ero on tapahtunut yhteisymmärryksessä ja ilman riitaa.
Tietenkin nykyisen tyttöystävän "oikeudet" mieheen ovat ymmärrettävästi suuremmat kuin eksällä, mutta ei se mielestäni tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi ottaa entiseen poikaystävääsi yhteyttä ja kysyä haluaako hän keskustella. Jos hän kieltäytyy ja pyytää ettet ota enää yhteyttä, noudatat tietenkin hänen toivettaan. Mutta kyllä minun mielestäni esim. kuulumisten kysyminen on sallittua!
Itsekin olen hyvä ystävä yhden entisen poikakaverini kanssa ja koen että elämä olisi köyhempää mikäli tätä ystävyyttä en olisi pystynyt säilyttämään. Olemme kuin sisko ja veli ja tämän miehen nykyinen avovaimo ymmärtää ja hyväksyy asian, hänelle minä olen kuin "yksi jätkistä" eli täysin vaaraton siis :) Toisaalta tuolla minun eksälläni ja hänen nykyisellä naisellaan on todella hyvä suhde eikä pienintäkään syytä mustasukkaisuuteen ole. Eli kaipa nämä jutut ovat osin tapauskohtaisia...
Kiitos, että vastasit. Aloin jo luulla olevani ainoa, joka ajattelee noin...
Nuo tuomitsijat lähinnä purkavat omaa epävarmuuttaan nykyisen suhteensa tilasta.
Minulla on ollut pari hyvää miespuolista ystävää. Kun he ovat alkaneet seurustella ja se on ollut selvästikkin heille hyvin tärkeää, ja ilmi on tullut että naisystävä ei hyvillä katsele meikäläisen olemassa oloa niin olen kyllä ihan itse ymmärtänyt poistua takavasemmalle. Katsos kun MINULLA ei ole mitään omistushaluja ketään kohtaan ja kunnioitan muita ihmisiä sen verran että tajuan jättää heidät hoitamaan omaa elämäänsä silloin kun tilanne niin vaatii.
Sinä sen sijaan ajattelet vaan ITSEÄSI ja parut omista tunteistasi ja sinä sinä sinä. Miksi luulet olevasi niin erinomainen että toisen pitäisi vieläkin kulkea ottamassa huomioon SINUN TÄRKEÄT TUNTEESI? Pidät itseäsi aivan liian tärkeänä ihmisenä ja kuvittelet olevasi maailman napa ja kaiken olemisen keskipiste.
Olipas tylsää räksyttämistä, tuosta olisi voinut päätellä, että juuri sinä olet se tuomitsija! ((Marjat vaan itsellesi.))
Ketjun aloittajalle: Ymmärrän sinua hyvinkin, itselläni on ollut ihan vastaavia tunteita, olen halunnut edelleen jakaa elämää ennen niin läheisen ihmisen kanssa. Ehkä itsekästä, ehkä ei. Minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa. Sitä paitsi, eikös lämpimät tunteet vaan kerro siitä, että sinulla on sydäntä ihmisenä. Ei toinen ihminen ole vain tavara, joka unohdetaan suhteen päätyttyä jonnekin!
Kaikkein eniten tärkeimmän exän kanssa sovimme, että kerran vuodessa laitetaan meiliä ja vaihdetaan kuulumiset. Tällä sopimuksella olen hyvin pysynyt ruodussa - annan heidän elää omaa elämäänsä, enkä piru vie mene sotkemaan omaani, kun kerran kuitenkin tässä nykyisessä suhteessani tahdon pysyä. Lopulta se vuosikin on alkanut ylittyä, mitäs sitä sitten. Mielessä tärkeä ihminen silti silloin tällöin on ja kiva niin.
Itse en oikein jaksa uskoa silkkaan ystävyyteen (ainakaan omalla kohdallani). Jos on joskus rakastanut toista, niin rakastaa kyllä helposti edelleenkin, vaikka jostain syystä suhde olisikin kariutunut. Niinpä, ehkä sinuna antaisin kuitenkin exällesi tilaa elää omaa uutta elämäänsä ja alkaisin katsoa itse tulevaisuuteen ennemmin kuin menneisyyteen.
Mutta juttele ihmeessä sitä ennen exäsi kanssa kerralla sinua vaivaavat asiat selviksi. Muuten epäselvät jutut vaivaavat vaikka kuinka kauan. Sen verran on uuden naisystävän kyllä ymmärrettävä, eikös!
Oli hauska lukea tekstiäsi. Tuntuu, että sinulla on asiat kunnossa.
Ihan hyvin minullekin kelpaisi tuollainen meilisuhde. Olet oikeassa, että ehkä tiiviimpi suhde saattaisi sekoittaa meidän molempien elämää. Luulen, ettei omalla kohdallani kysymys olekaan siitä, että haluaisin olla heidän elämässään kokoajan ja joka päivä. Haluaisin vain, että minut hyväksyttäisiin ja minua ei pidettäisi "deletoitavana vaarana". Jos suhteeni heihin olisi kunnossa ja asiat olisi selvitetty, tuskin tuntisin niin suurta tarvetta olla heihin yhteydessä. Mutta nyt kun minut halutaan heittää roskikseen, tunnen itseni petetyksi.
Nuorena olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä; suhde pitkäaikaiseen poikaystävään päättyi ja hän aloitti heti uuden suhteen. Suhteemme päättymiseen ei sinänsä liittynyt suurta dramatiikkaa, vaikka mies pitikin jonkin aikaa kahta naista. Olin tuolloin jo jollain tavalla henkisesti luopunut miehestä.
Koska olimme olleet pitkään yhdessä, tuntui luontevalta olla edelleen ystävä. Tämä oli kuitenkin ennen pitkää käytännössä mahdotonta uuden tyttöystävän mustasukkaisuuden takia; pelkkä nimeni mainitseminen sai hänet raivon partaalle. Emme voineet kuin soitella miehen kanssa, ja minusta soittelu olikin paras tapa hoitaa ystävyyttä (tapailu on minusta hieman liikaa, jos toinen on suhteessa).
Ystävyytemme kuitenkin kariutui vuosien saatossa, koska emme voineet luontevasti sitä hoitaa. Näin helposti käy ennemmin tai myöhemmin. Minulla (ja hänellä) oli aina vahva tunne siitä, että voimme jatkaa ystävinä, mutta nuoruuden "idealismi" on tässä suhteessa hieman haihtunut, ja tilalle on tullut realismi ja tietty itsekkyyskin - sitä haluaa myös vastinetta, ja suhteet, jotka eivät henkisellä tasolla kehity, eivät kovin paljoa enää kiinnostakaan.
Ehkä sinulle ja exällesikin ennen pitkää käy näin. Aika hoitaa asian omalla painollaan. Muista, että kaikki ei riipu sinusta, vaan exäsi panos tässä asiassa on oleellinen.
Eikö jo kaksi kirjainta kerro mikä entinen on eli ex. Itse en käsitä miksi pitää roikkua entisessä vielä kiinni millään lailla jos molemmilla/jommalla kummalla on uudet kumppanit. Harva uusi kumppani katsoo suopein silmin jos ex tulee siihen väliin sekoittamaan pakkaa millään lailla enää. Tee itellesi ja exällesi palvelus ja jatka elämääsi eteenpäin.
Tässä kun olen nyt näitä vastauksia lukenut ja kasannut ajatuksiani...
Tapauksia on niin erilaisia. Totta on, että järjen mukaan pitäisi ottaa ensin selvää, minkälaisesta ihmisestä on kyse (molemmin puolin)! Mutta koska on aika yleinen käsitys, että vanha suola janottaa, ja toisaalta taas on olemassa "roikkujia", niin ei ihan helposti halua entistä mukaan kuvioihin. Jotkut taas haluavat uskoa olevansa toisen elämän suuri ja ainoa rakkaus (niin henkisesti kuin fyysisestikin), jolloin ei entisestä elämästä haluta mitään mukaan uuteen. Joskus taas itse exät ovat hyvin vihamielisiä nyxiä kohtaan. Joillakin ei ole exiä, joillakin ei ole ollut mitään ongelmia exien nyxien kanssa. Kaikki nämä asiat vaikuttavat suhtautumiseemme, mitä näistä nyt sitten olemmekin kokeneet.
Onhan tuo exien kieltäminen kieltämättä melko itse-/suhdekeskeistä. Tämähän on kuitenkin melko pieni osa elämää (joka saa vain suuren arvon tässä keskustelussa). Ainakin itse näen elämän ja parisuhteen hieman laajempana kokonaisuutena, en pelkkinä exinä ja heihin suhtautumisena.
Jos puhutaan toisen kunnioittamisesta, pitäähän sitä löytyä puolin ja toisin. Asian voi esittää eri tavoilla. Toinen voi kertoa, ettei pidä ajatuksesta. Ja toinen joko kunnioittaa tätä tai ei. Asian voi myös ilmaista kunnioittamatta niin, että se on ehdottoman kiellettyä. Toinen voi alistua tähän tai sitten pitää asiaa itselleen niin tärkeänä, ettei siihen suostu. Ja sitten mietitään kuinka tehdään. Tämä on varmaankin juuri sitä suhteen periaatteiden sopimista, josta joku kertoi. Voihan olla, ettei kumpikaan halua nähdä niitä toisen exiä, vaikka omia haluaisikin. Mutta sovitaan, että tämä koskee sitten molempia, mitä ikinä existä sitten sovitaankin. Tai ainakin niiden hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa pitäisi koskea, muutenhan jompikumpi OLISI itsekeskeinen! En voi tietää, miten asia onkaan tässä esimerkkitapauksessa, ja ilmeisesti ei tiedä oikeasti aloittajakaan.
Ja jos parisuhteen osapuolten välille aiheuttaa jatkuvaa riitaa tällainen asia, suhteesta kyllä todellakin puuttuu kunnioitus jommankumman vapautta kohtaan, sekä luottamus. Toisaalta kuten jo sanoin, tämä on niin pieni osa elämää, että pelkästään sen perusteella on vaikea sanoa suhteen vapaudesta saatikka luottamuksesta paljoa mitään. Objektiivisesti siis ;). Mutta voihan puuttua kunnioitus ja luottamus myös niitä suhteen periaatteita ja yhteistä sopimusta kohtaan. Varsinkin, jos jotain niistä on jo aiemmin rikottu.
Vaikka kuinka haluaisinkin kehoittaa aloittajaa ajattelemaan asiaa myös laaja-alaisesti, se on kyllä aivan turhaa ja järjetöntä, sillä tämä koko ajatteluketju on melko loputon suo ilman faktoja...eikö? Olisihan se järjellä ajatellen hyvä, että samanlailla ajattelevat ihmiset olisivat suhteessa keskenään. Aivan totta! Onneksi sentään näyttää olevan sellaisiakin pariskuntia... ;)