Iski taas se hetki, jolloin tuntee olevansa todella yksin. Tuntuu vaan niin...pahalta. Todella pahalta. Illat ja yöt on niitä aikoja, kun tuntee olevansa suurin piirtein ainut jolla ei ole ketään. Ystävät pariutuvat ja hääkutsuja tipahtelee postissa. Tajusin, että sitä yrittää pitää päivät täynnä ohjelmaa, jottei ehtisi miettiä asioita liikaa. Tunnen, että muille ihmiselle olen se puhelias, huumorintajuinen ja aina positiivisesti ajatteleva hyvä kaveri. Mutta ulkokuoren alla on pohjimmiltaan todella yksinäinen ihminen.
Oon pohtinu asiaa aika paljon ja tajunnut, että huumori on kohdallani jonkinlainen suojamuuri. Se ikään kuin pitää koossa. Tuntuu, että mitä kauemmin on yksin sitä suurempi kynnys on päästää ketään lähelleen. Tämä taas tuntuu ristiriitaiselta, koska kovasti haluaisi löytää vierelle juuri sen tärkeän ihmisen. Sen, jonka kanssa jakaa kaikki pienetkin arjen asiat.
Ainut mikä lohduttaa on se, että tällaiset hetket menee yleensä ohi. Aamulla on toivottavasti taas parempi mieli :)
Oon pohtinu asiaa aika paljon ja tajunnut, että huumori on kohdallani jonkinlainen suojamuuri. Se ikään kuin pitää koossa. Tuntuu, että mitä kauemmin on yksin sitä suurempi kynnys on päästää ketään lähelleen. Tämä taas tuntuu ristiriitaiselta, koska kovasti haluaisi löytää vierelle juuri sen tärkeän ihmisen. Sen, jonka kanssa jakaa kaikki pienetkin arjen asiat.
Ainut mikä lohduttaa on se, että tällaiset hetket menee yleensä ohi. Aamulla on toivottavasti taas parempi mieli :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ole yksin. Elämäsi toivottavasti muuttuu siihen suuntaan kuin haluat.
Päivä kerrallaan tässä mennään...
Kyllähän noita ajatuksia on ja usein onkin. Ja kun minä ainakaan en helpolla edes puhu mistään. Se on aina paljon helpompi antaa toisten olla siinä uskossa, että kaikki on hyvin, ettei vaan tarvikaan alkaa puhumaan koko asiasta. Helpompi vaan kiertää koko aihe ja jatkaa samaan malliin kuin ennenkin.
kokea yksin kuin seurassa.
Jos sattuu olemaan edes suurin piirtein ihmisen näköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja paikalla silloin, kun se heikko hetki tulee, niin voipi käydä niin, että sekin seura kelpaa. Ja siitähän ei seuraa kuin sääliseksiä ja epätoivoisia ihmissuhdehässäköitä.
Kestetään vaan ne heikot hetkemme, selkä suorassa, sortumatta.
jonkinnäköistä ahdistusta, vaikka minun pitäisi olla onnellinen kun pääsin suhteeseen tästä piinallisesta pitkänajan sinkkuudesta? nainenkin on ollut sinkkuna omien puheidensa mukaan koko ikänsä ja hän halusi menettää neitsyytensäkin minulle jo toisella tapaamisella, yritin vähän estellä että oletko nyt aivan varma? niin sanoi että sä tunnut niin oikealta. minua vaan pelottaa jotenkin tää naisen takertuminen minuun näin nopeasti, toinen puoli minusta sanoo että pitäis jarruttaa ja toinen sanoo että anna mennä vaan täysillä, kun kerrankin tilaisuus on! en tiiä oliko mulla helpompaa sinkkuna kuin tässä tilanteessa, mutta kuuluukohan tällainen tunne sit suhteen alkuun kun on vähän epävarma vielä itsestään....
Yksinäisyys vaivaa varmaan ketä tahansa yksin eläjää jossain vaiheessa. Siihen voi kyllä itse vaikuttaa monellakin tavalla.
Voit suunnitella itsellesi jonkinlaisen ohjelman: työn/koulun jälkeen jotain harrastuksia, jotain tekemistä, jotain Sinulle itsellesi tärkeää ja mukavaa. Se voi olla vaikka lenkki, uinti, futistreenit, kalassakäynti, kuntosali, tanssi. Se voi olla ilmaista (esim. lenkki) tai maksaa jonkin verran (esim. kuntosali) riippuen rahatilanteestasi. Yleissääntönä kaikenlainen liikunta piristää yksinäisyyden masennukseen. Jos ei mikään innnosta, kierrä ensin vaikka kaikki torit aamuisin, sitten puistot, mutta jätä pubit väliin. Tulee ainakin kotimiljöö tutuksi, ja kuntokin nousee ja mieliala.
Myös erilaisten yhdistysten vastuutehtävät (esim. sihteeri) nostavat itsetuntoa, koska olet yhdistykselle tärkeä henkilö. Pääasia, että itse tykkäät asiasta (anna kavereiden olla mitä mieltä vaan harrastuksestasi).
Vaikka olenkin toitottanut tätä, toistan sen taas: tanssi on kyllä tosi hieno tapa tutustua ihmisiin, ja unohtaa murheita, ja piristää itseään. Siis huolehdi itsestäsi ja keksi kivaa tekemistä.