Olemme olleet 17 vuotta avoliitossa.Lapsemme ovat maailmalla jotka ovat entisistä liitoistamme.Nyt olemme sitten kahden kun koirammekin kuoli 3kk sitten.Itse olen 52v ja mieheni 6 vuotta vanhempi.Meidän elämämme on jatkuvaa pyöritystä ollut useamman vuoden ja todella vaikeaakin ajoittain.Kuitenkin elävien kirjoissa olemme ja yhdessä edelleen, koska rakkaus on riittänyt tähän asti.Ainakin olen kuvitellut sen olevan rakkautta joka meidät yhdessä on pitänyt.Nyt minua ahdistaa kun olen muutaman kuukauden huomannut kuinka mieheni nukkumaan mennessään tyydyttää itseään.Hän on useasti luullut että nukun,kun hän puuhaa peiton alla.En ole uskaltanut puhua hänelle siitä,koska onhan se kovin arka alue.Olen ajatellut sen olevan ohimenevää.Nyt kuitenkin olen tullut torjutuksi niin monesti,että sanoin eilen hänelle, ettei hän välitä enää minusta,koska puuhailee peiton alla itsekseen eikä päästä minua lähelleen enää.Onko jollain kokemusta vastaavasta? Mitä tämä lähinnä teidän mielestänne on? Onko tämä pitkän suhteemme lopun alkua kenties? Nyt hän pitää mykkäkoulua tietenkin,koska asia tuli ilmi.Tunnen olevani huono,ruma ja vanha akka joka ei enää mihinkään kelpaa.
EN ENÄÄ KELPAA...
52-vuotias mummo
5951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sillä on sit joku ikäkriisi menossa ei kiinnosta toisen kanssa enää silleen puuhailla.mulla oli noin vuosi sitten sama homma etten voinu sietää omaa miestäni pelkkä lähellä olo ällötti.mutta se meni ajan kanssa ohi nyt kaikki sujuu taas hyvin koita vaan jutella miehes kanssa asiasta ei se myykkä koulu auta.
Kyllä kai nyt on kysymys jostain muusta kuin rakkauden loppumisesta. Senhän sinä huomaisit, olisi ylimääräisiä menoja, käytös muuttuisi.
Jos hän on huomannut seisokkivaikeuksia, se on yleistä tuossa iässä ja kova paikka. Jotenkin asiasta pitäisi päästä keskustelemaan ja se ei ainakaan auta, jos sinä katsot vain sänkypuuhat rakkauden merkiksi. Mikäli kysymys todella on erektiovaikeudesta, niin monella miehellä siinä murenee koko miehisyys.
pelkkää seksiä, eikä seksi pelkkää rakkautta.
Olen edellisen kirjoittajan kannalla: ehkä miehelläsi on erektiovaikeuksia ja hän puuhailee itsekseen ylläpitääkseen sen toimintakuntoa, eikä toisaalta uskalla lähestyä sinua, koska pelkää mieskuntonsa tekevän itselleen tepposet juuri kriittisellä hetkellä - joka auttamattomasti todistaisi impotenssin olemassaolon.
Vaikka olettekin sitä ikäpolvea, jolle seksistä keskusteleminen avoimesti saattaa olla vaikeaa, suosittelisin, että keskustelisitte aiheesta avoimesti ja syyllistämättä - ehkä jopa jonkun ammattilaisen avustuksella. Impotenssiin on lääkkeitä ja jos ongelma onkin jossain muualla, sekin selviää vain keskustelemalla.
Sinulle kuitenkin suosittelisin, että määrittelisit itsellesi uudelleen rakkauden: Ei rakkaus ole pelkästä seksistä kiinni. Se ilmenee elämässä monella muullakin tavoin.
Rakkautta on mm. tukea toista silloin, kun hän miettii omaa toimintakuntoaan, ei syyllistää häntä siitä.
Mieheni on 58 ja itse olen 57. Meillä on aina mennyt suht koht hyvin sekä henkisesti että fyysisesti, naimisissa olemme olleet jo kohta 38 vuotta.
Mutta nyt mieheni ei enää halua sänkyhommia juuri lainkaan. Valittaa aina väsymystä ja ettei jaksa. Olen jo kuukausien ajan tehnyt itse aloitteen, ja kyllä hän sitten välillä innostuu ja kaikki toimii niinkuin pitäisi. Mutta turhauttaa aina tehdä aloitetta ja anella. Tiedän ettei hänellä ole mitään muita suhteita, ei ehtisi missään välissä. Kaikkea muuta touhutaan yhdessä ja hän on muutenkin hellä ja huomaavainen. Haluaisin vaan joskus tuntea itseni haluttavaksi naiseksi jälleen.
Voihan ne muutokset hetkeksi tehdä jotain, mutta puuhastelkaa jotain kivaa.