Eräs ystäväni väitti minun olevan sanomisissani joskus melkein aggressiivinen ja hyvinkin provosoiva. Siis minä, rauhallisuuden perikuva ja laupeuden ammattilainen suorastaan... Mutta jäin sitten miettimään, mitkä asiat saavat minut ärsyyntymään tuolla tavalla. Jos joku kritisoi minua tai ajatuksiani, niin kyllä mä siihen aika tyynesti yleensä suhtaudun ja annan asiallista palautetta, jos sellaiseen näen aihetta.
Mutta jos näen, että joku taas mollaa vaikka jotain ihmisryhmää ehkä osin perustellustikin, niin mulle tulee puolustamisen pakko. Tietenkin tämä korostuu, jos joku minulle tärkeä ihminen kuuluu tähän morkkauksen kohteena olevaan ryhmään. Ja silloin mä sanon asiani sillä tavalla, että herkempi ihminen ottaa nokkiinsa just, ja sitten taas mökötetään...
Mitä tämä kertoo minusta? Oikeasti siis olenkin sellainen helposti provosoituva ärripurri? Yritän muka olla muita parempi? Suvaitsevaisuudestani huolimatta olenkin itse suvaitsematon?
Tämä ystäväni, miespuolinen, on sitten samaistanut minut näihin puolustamiini aatteisiin, mikä on sitten kyllä yllättänyt minut. Eikä auta, että kiellän itse kuuluvani siihen porukkaan; hän on tehnyt johtopäätöksensä tekojeni perusteella. Liekö sitten oikeassa, en tiedä.
Ihan samalla tavalla mä puolustan hänenkin ajattelutapaansa sitten jotain kolmatta vastaan. HAluanko mä vaan olla aina vastarannankiiski... Tuittuileva nainen, olipa kyse mistä asiasta tahansa...
Mutta jos näen, että joku taas mollaa vaikka jotain ihmisryhmää ehkä osin perustellustikin, niin mulle tulee puolustamisen pakko. Tietenkin tämä korostuu, jos joku minulle tärkeä ihminen kuuluu tähän morkkauksen kohteena olevaan ryhmään. Ja silloin mä sanon asiani sillä tavalla, että herkempi ihminen ottaa nokkiinsa just, ja sitten taas mökötetään...
Mitä tämä kertoo minusta? Oikeasti siis olenkin sellainen helposti provosoituva ärripurri? Yritän muka olla muita parempi? Suvaitsevaisuudestani huolimatta olenkin itse suvaitsematon?
Tämä ystäväni, miespuolinen, on sitten samaistanut minut näihin puolustamiini aatteisiin, mikä on sitten kyllä yllättänyt minut. Eikä auta, että kiellän itse kuuluvani siihen porukkaan; hän on tehnyt johtopäätöksensä tekojeni perusteella. Liekö sitten oikeassa, en tiedä.
Ihan samalla tavalla mä puolustan hänenkin ajattelutapaansa sitten jotain kolmatta vastaan. HAluanko mä vaan olla aina vastarannankiiski... Tuittuileva nainen, olipa kyse mistä asiasta tahansa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinä sulle haaste: ole välillä sekaantumatta toisten asioihin. Vaikka kerran viikossa näin alkuun :)
joo-o.
Tätä mä olen ajatellutkin. Ehkä mun ei todellakaan tarvitsisi joka asiaan puuttua... Haastetta kerrakseen.
Niin antaisit siihen suuntaan aikaasi, vindit ja muut utopiat ei siitä kaatuisi.
Ihan hyvä kun joku uskaltaa sanoa suorat sanat, hymistelijöitä kyllä piisaa ilman sinuakin.