Onko pakko syntyä uudelleen, kysyykö joku edes mielipidettä vai lykätäänkö takaisin uuteen kehoon karman tahi muun lain nojalla?
Synnyinkö tähän elämään vapaaehtoisesti vai onko syntyminen yleensäkin ottaen pakollinen toimenpide sielun kehitykselle?
Miksei sielua voisi kehittää simuloidussa tilanteessa, siis ilman liharobottikehoamme jollakin supertietokone-elämänsimulaatio-ohjelmalla?
Voinko lopettaa elämäni jos tuntuu siltä että olen saanut tarpeekseni täällä oppimisesta vai seuraako rangaistus?
Kuinka vapaa sielu oikeastaan on, mitkä ovat sielun oikeudet ja kuka loppujen lopuksi määrää mitä sielulle tapahtuu, jokin ulkopuolinen voima, vaiko minä, sielu itse?
Synnyinkö tähän elämään vapaaehtoisesti vai onko syntyminen yleensäkin ottaen pakollinen toimenpide sielun kehitykselle?
Miksei sielua voisi kehittää simuloidussa tilanteessa, siis ilman liharobottikehoamme jollakin supertietokone-elämänsimulaatio-ohjelmalla?
Voinko lopettaa elämäni jos tuntuu siltä että olen saanut tarpeekseni täällä oppimisesta vai seuraako rangaistus?
Kuinka vapaa sielu oikeastaan on, mitkä ovat sielun oikeudet ja kuka loppujen lopuksi määrää mitä sielulle tapahtuu, jokin ulkopuolinen voima, vaiko minä, sielu itse?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Selvästi sekoitat uudestisyntymän ja jälleensyntymän, ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
Jeesus sanoi, "että joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä taivasten valtakuntaa."
Tuo tarkoittaa Jumalan Hengestä syntymistä uudeksi ihmiseksi hengellisesti! Silloin pääsee samalle "aaltopituudelle" Jumalan Hengen kanssa ja samaan elämään Jumalan kanssa, eli iankaikkiseen elämään.
Tulee yhdeksi Hengeksi Hänen kanssansa!
Jälleensyntymän harha on idän uskontojen oppi. Siinä selitetään ihmisen syntyvän tänne maanpäälle monta kertaa ja monenlaisiin ruumiisiin, muotoihin, eläimiinkin jopa!
-voit tietysti lopettaa, mutta kannat iankaikkisuudessa itse vastuun tekosestasi. Elämää ei saa tuhota, Jumala on sen antanut sinulle ja vaatii sinut tilille siitä, miten sen käytät. Itsemurha on Jumalan sanankin kannalta katsottuna suuri synti! "Kenessäkään murhaajassa ei ole iankaikkista elämää pysyvänä"
- kuolemattoman sielun kohtalon määrää Jumala,et sinä, enkä minä! Kaikki riippuu siitä, miten suhtaudut Jeesukseen Kristukseen? Jos uskot Häneen, sielusi pelastus on selviö, jos et usko, kadotus on matkan pää. Se on kaikille tasavertainen. Ratkaise itse, miten suhtaudut Jumalan antamaan ja tarjoamaan pelastukseen!
Tv; Jumalanhullu
ja oikaisusta. Koska kuitenkin edustat kantaa joka ei usko jälleensyntymään niin odotan yhä vastauksia henkilöiltä jotka tähän uskovat ja osaavat mahdollisesti vastata kysymyksiini.
puhu mitään jälleensyntymästä ja Raamattu on Jumalan ilmoitettu tahto. Elämme täällä vain kerran ja jatkamme rajan takana, missä, se on jokaisen itsensä valinta, joko seurata Herraa Jeesusta iankaikkiseen elämään, tai seurata saatanaa helvettiin. Ei ole välimuotoja ja jälleensyntymää, sen ovat monet rajan takana käyneet, palanneet ja saaneet todistaa!! Piste. Hyvää kesää ja siunausta!
ei ole totuus Jumalasta.
Tunnen henkilökohtaisesti erään Henki(lön) valaistuneen maailmankaikkeuden matkaajan, joka sanoi että raamattua suurempaa rajatiedon opusta ei ole olemassa.
Minua suorastaan loukkaa kun sinä väheksyt alati kyseistä kirjaa ja siitä kiinnostuneita. Et taida tuntea vastuutasi.
Totuus on jatkuvaa muutosta jossa mennään ymmärryksestä toiseen, ja taustalla on myöskin oppaimme intuitiivinen avustus, joka tukeutuu esimerkiksi Suomalaisessa kontekstissa useimmiten raamattuun.
Toiset ymmärtävät hieman toisin, mutta pääasia että on että henkisyys kiinnostaa ja kiinnostuttaa, eikä kiirettä ole kunhan kiinnostus säilyy.
Jos otat jotkin joltakin pois niin luulen ettet pysty kuitenkaan mitään antamaan tilalle kuin epämääräisiä oletuksiasi, vaikka oikeitakin olisi.
Totuuteen on kasvettava turvallisesti, sillä äkkimakea saattaa johtaa hyvin helposti tuhoon.
>>[Raamattu ei] puhu mitään jälleensyntymästä> ja Raamattu on Jumalan ilmoitettu tahto.> Elämme täällä vain kerran ja jatkamme rajan takana, missä, se on jokaisen itsensä valinta, joko seurata Herraa Jeesusta iankaikkiseen elämään, tai seurata saatanaa helvettiin>. Ei ole välimuotoja ja jälleensyntymää, sen ovat monet rajan takana käyneet, palanneet ja saaneet todistaa!!
siinä että muilta ei saa ottaa pois esim heidän uskoaan. Ja myönnän syyllistyväni siihen silloin tällöin. Mutta se mitä kirjoitan on se mihin uskon ja käsittääkseni muut kirjoittavat sitä mihin he uskovat. Tämä kun on keskustelupalsta.
Minä uskon myöskin että raamattu on mahtava rajatiedon opus - kun sen osaa tulkata sillä tavalla. Mutta se Jumala minkä uskovaiset sieltä löytävät ei ole se Jumala johon minä uskon. Mielestäni raamatusta on aika hankala löytää se oikea tarkoitus ja sen vuoksi en ole raamatun ystävä. Vaikka olen sitä kyllä tutkinut uskovaisena ollessani. Nykyään löydän siitä ihan eri asioita ja ehkäpä kannattaisi ottaa uusiksi sen tutkiminen.
No, hyvä kun tiputit minut taas maankamaralle. Lupaan ajatella ensin ennen kuin kirjoitan jotain seuraavan kerran. :-) Mutta jos joku alkaa saarnaamaan minulle raamatun lauseita niin silloin en takaa mitä vastaan. :-)
Meillä on vapaa tahto. Eikä välttämättä tarvitse syntyä uudelleen maapallolle vaan voi valita jonkin muun planeetan.
Maapallo on kuitenkin ollut se jossa nopeammin saa kokemuksia joista kehittyy henkisesti koska täällä on niin raskasta olla. Ja moni valitsee sen sen takia uudelleen syntymiseensä.
Jos lopetat elämäsi kesken on sinun kuitenkin jossain vaiheessa elettävä se uudelleen loppuun. Et pääse kehityksessäsi eteenpäin ennenkuin olet sen tehnyt. Joten jaksa vain urheasti. Kaikki kärsimys on eteenpäin.
Sielu on vapaa ja mitään ulkopuolista voimaa ei ole. Kaikki on yhtä.
mitään ulkopuolista voimaa ei ole niin miksi minun on elettävä keskeyttämäni elämä loppuun uudelleen, kuka sen päättää, minä itsekö?
Jospa elämäni on jo täyttynyt kärsimyksenkin osalta enkö siis voi itse päättää koska näin on käynyt, tuntuu hullunkuriselta jos kerran sielu on vapaa ja meillä vapaa tahto.
Mitkä ovat siis sielun oikeudet ja päätämmekö itse myös tekojen seurauksista(kuten elämän keskeyttämisestä omasta mielestä kaiken tarpeellisen kokeneena esimerkiksi) vai jakaako niitä jokin ylempi taho?
Jos elämäsi on täyttynyt niin ehkä sitten voit sen lopettaa itse, mutta silloin ajattelen sitä että kärsii esim syövän takia eikä mitään helpotusta enää ole.
Kosminen laki määrää tekojemme seuraukset, mitä teemme toisille saamme myös takaisin, mutta se ei ole mikään ulkopuolinen auktoriteetti joka rankaisee meitä. Samat asiat vetävät siis puoleensa samanlaisia asioita. Hyvä hyvyyttä, paha pahuutta, rikkaus rikkautta, köyhyys köyhyyttä jne.
Sielu tietää tämän ja käyttäytyy sen mukaisesti riippuen siitä minkälaisia kokemuksia ihminen tarvitsee. Tai sitten sielu ei halua olla tässä kokemusten kierteessä vaan pysyy omassa ulottuvuudessaan kunnes taas haluaa uusia kokemuksia.
http://www.near-death.com/experiences/research35.html
Eli minkä taaksesi jätät, sen edestäsi löydät.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa olin riistää henkeni. Joku, jokin tai jotain minua itseäni isompi, äärimmäisen lempeä ja äärimmäisen auktoriteettiä omaava ääni sanoi sisälläni: "Älä. Älä tee sitä. Hae apua.". Niinpä olen yhä täällä.
Olemme siis vapaita tulemaan ja menemään kosmisten lakien puitteissa.
Vastaus on yksinkertainen!
Sielulla on käytännössä yhtä paljon vapautta kuin on täällä Suomessa lapsella vapautta valita oppivelvollisuus 7-vuotiaana eli aika olematonta luokkaa!
Eli kyseessä on oikeastaan paradoksi!
Sori vaan kaikki "hempeilijät"! Idealismi on toki kaunista mutta usein aika epärealistista!
Sanoisin kuitenkin, että tämä on sellainen "pakko" jonka teemme kuitenkin mielellämme! Elämä nyt vaan on joskus epämiellyttävääkin, mutta ah miten suloistakin tämä epämiellyttäväkin voi monesti olla kun sen vain oikein oivallamme!
Eikä meidän sielumme välitä paljon kakkaakaan siitä, että vapaa tahtomme on vain harhaa! Niin kauan kun me kuvittelemme omaavamme sellaisen me tulemme täällä vain hakkaamaan päätämme seinään ja jälleensyntymään yhä uudelleen ja uudelleen!
Muistattehan, että Jeesuskin rukoili aina: "Tapahtukoon sinun tahtosi"!
Onhan siellä Raaamtussakin paljon hienoja viisauksia ja "valaistuneita" näkemyksiä eli kannattaa sekin jossain välissä lukasta!
;-)
täällä maan päällä.
>>Onko pakko syntyä uudelleen, kysyykö joku edes mielipidettä vai lykätäänkö takaisin uuteen kehoon karman tahi muun lain nojalla?>Synnyinkö tähän elämään vapaaehtoisesti vai onko syntyminen yleensäkin ottaen pakollinen toimenpide sielun kehitykselle?>Miksei sielua voisi kehittää simuloidussa tilanteessa, siis ilman liharobottikehoamme jollakin supertietokone-elämänsimulaatio-ohjelmalla?>Voinko lopettaa elämäni jos tuntuu siltä että olen saanut tarpeekseni täällä oppimisesta vai seuraako rangaistus?>Kuinka vapaa sielu oikeastaan on, mitkä ovat sielun oikeudet ja kuka loppujen lopuksi määrää mitä sielulle tapahtuu, jokin ulkopuolinen voima, vaiko minä, sielu itse?
jos on keskeyttänyt elämänsä, minäkö sen päätän, ja jos kerran olen tänne vapaaehtoisesti tullut niin miksen sitten vapaaehtoisesti omasta tahdosta voi lähteäkin? Kuka siis loppujen lopuksi määrää, minä, jokin suurempi taho vaiko jokin laki joka on sielunvapauden yläpuolella? Olisi kiva tietää omat oikeudet kun tuleminen perustuu vapaaehtoisuuteen mutta lähteminen näköjään ei.
Jumala päättää sen, palaatko tänne takaisin.
Saat toki itse valita ajankohdan ja vanhempasi ja sen, millaiseen elämäntilanteeseen synnyt, mutta Jumala määrää sen, että todella palaat tänne - ja milloin palaat takaisin.
Kun tulimme tänne, sitouduimme käymään tämän rääkin läpi ja sitouduimme myös siihen, ettemme yritä palata kotiin ennen aikojamme. Oikeutemme loppuivat siihen, kun vastasimme "kyllä" siihen tiettyyn kysymykseen.
elämäntilanteeseen ja perheeseen synnyn, ja jopa ajankohdan niin mikä funktio on sitten karmalla, luulin että karma määrittelee sen mihin tilanteeseen synnyn?
No jos se karma vaikka vähän rajais sitä mihin synnyt? Synnytkö Afrikan mustan naisen massusta, vaiko suomineidon massusta?
Se määrittää reujnaehdot sille että mitä saat valita. Tottakai jokainen meistä haluaisi olla prinsessa tai rokkitähti ja saada sata lasta ja onnellisen elämän, mutta on eri asia, riittävätkö meillä itse kullakin pisteet siihen.
Olen"rokkitähti" ja vuodesta 99-04 välisestä ajasta en oikeastaan mitään muista!On tainnut paljon karmavelkaa kerättyä,tai sitten ei..
Jää nähtäväksi,kaduttaa jo koko uranvalinta
"Onko pakko syntyä uudelleen, kysyykö joku edes mielipidettä vai lykätäänkö takaisin uuteen kehoon karman tahi muun lain nojalla?"
-Karman, eli toisin sanoen universaalin fysiikan lain mukaan sielun tulee aikanaan syntyä uudelleen, jos niitä tekemättömiä "läksyjä" on jäänyt maanpäälle, sillä sielu ei kehity ilman tärkeitä oppitunteja tässä fyysisessä todellisuudessa.
Sielun pitää kuitenkin levätä tuonpuoleisessa, ja kerätä voimia uutta matkaa varten niin kauan kuin on tarvis. Paikalleen ei ole mahdollista jäädä, joten uudelleensyntyminen on väistämätöntä jossakin vaiheessa, jos kehitys sitä vaatii.
"Synnyinkö tähän elämään vapaaehtoisesti vai onko syntyminen yleensäkin ottaen pakollinen toimenpide sielun kehitykselle?"
- Sekä että. Maanpäälle syntyneet sielut ovat erityisiä siksi, että ne saavat kokea täällä vapaan tahdon merkityksen.
Tämä todellisuutemme on sekä tuskallisin, mutta myös tehokkain tapa kehittää sielua. Täällä opitaan rankimman kautta.
Tuonpuoleisessa ei tunneta käsitettä "pakollinen". Sielu pyrkii kasvamaan ja kehittymään, joten tänne syntyminen on eräänlainen lahja sielulle.
Myös monet jo tarpeeksi kehittyneet sielut (esim. toisilta planeetoilta ja ulottuvuuksista) syntyvät tänne erilaisista syistä. Usein juuri opettamaan (esim. Jeesus).
"Miksei sielua voisi kehittää simuloidussa tilanteessa, siis ilman liharobottikehoamme jollakin supertietokone-elämänsimulaatio-ohjelmalla? "
- Juuri nythän me olemme siinä kuvailemassasi elämäsimulaatio-ohjelmassa. Ja vielä tehokkaassa sellaisessa! :) Jotta sielu pääsisi kehittymään, sen tulee kokea tämän raskaan fyysisen todellisuuden olemus. Ja siihen taas kuuluu erottamattomasti tämä materiaruumis, eli "liharobottikeho" erilaisine tarpeineen.
"Voinko lopettaa elämäni jos tuntuu siltä että olen saanut tarpeekseni täällä oppimisesta vai seuraako rangaistus?"
-Tänne syntymisen ehtona on oman sielunsuunnitelman, edellisten elämien sekä tuonpuoleisen muistojen täydellinen "nollaaminen".
Eli emme toisinsanoen voi itse (ainakaan kovin helposti) järkeillä, mikä on läksymme tässä elämässä. Emmekä välttämättä tiedä milloin olemme sen suorittaneet.
Riippuu siitä kuinka tietoinen ihminen on sielustaan.
Mm. henkioppaat, unet ja alitajunta, meditaatio sekä henkisesti kehittyneet mestarit voivat olla avuksi sielun kehityksessä.
Myös intuiotio, eli oman sisäisen äänen kuunteleminen on aina hyväksi.
Ideaali on, että olisimme tietoisia sielustamme ja elämän todellisesta merkityksestä. Silloin emme esim. pelkäisi kuolemaa tai hössöttäisi itsekkäiden tarpeidemme perässä.
Tietoiselle ja tehtävänsä suorittaneelle sielulle kuolema on vain viimeinen käyminen makuulle, jonka jälkeen sielu irrottautuu itse ilman kipua tai tuskaa.
"Kuinka vapaa sielu oikeastaan on, mitkä ovat sielun oikeudet ja kuka loppujen lopuksi määrää mitä sielulle tapahtuu, jokin ulkopuolinen voima, vaiko minä, sielu itse?"
-Olemme kaikki lähtöisin yhdestä ja samasta lähteestä. Tuo ikuinen, tietoinen ja luova voima, jota joku ehkä voisi Jumalaksikin nimittää on se lähde johon kaikki sielut pyrkivät palaamaan.
Muita sieluun vaikuttavia voimia ei ole.
kun palaan lähteeseen sillä mielestäni jotkin kohdat universaalisen fysiikan laissa kaipaavat hieman hiomista ollakseen oikeudenmukaisempia. Tähän on voitava vaikuttaa kun ottaa huomioon sielun tarpeen kehittymiseen jolloin on otettava huomioon mahdollisuus että myös lakien on kasvettava sielujen kehityksen myötä.
Olen aina uskonut totaaliseen vapauteen ja kaikki rajoittavat tekijät ärsyttävät, esimerkkinä universaalin fysiikanlait. Vapauden on oltava mahdollista 100%senttisesti niin täällä kuin lähteessäkin. Kiitos kaikille vastauksista, join niin vahvaa yrttiteetä että painun levolle.
Omia oikeuksia ei ole tarpeen ajaa sielutasolla, sillä olemme kaikki Yhtä.
Äärimmäinen vapaus on vapautta elämän kierteestä ja poispääsyä elämän koulusta. Silloin et ole enää itse vaan olet osa suurempaa kokonaisuutta.
Pelko itseään ja sieluaan rajoittavista tekijöistä on egon luoma illuusio.
>>Onko pakko syntyä uudelleen, kysyykö joku edes mielipidettä vai lykätäänkö takaisin uuteen kehoon karman tahi muun lain nojalla? >Synnyinkö tähän elämään vapaaehtoisesti vai onko syntyminen yleensäkin ottaen pakollinen toimenpide sielun kehitykselle? >Miksei sielua voisi kehittää simuloidussa tilanteessa, siis ilman liharobottikehoamme jollakin supertietokone-elämänsimulaatio-ohjelmalla?>Voinko lopettaa elämäni jos tuntuu siltä että olen saanut tarpeekseni täällä oppimisesta vai seuraako rangaistus? >Kuinka vapaa sielu oikeastaan on, mitkä ovat sielun oikeudet ja kuka loppujen lopuksi määrää mitä sielulle tapahtuu, jokin ulkopuolinen voima, vaiko minä, sielu itse?
"Ja aatteles vielä sitä, että kyllä suurin osa 7-vuotiasta menee ihan mielellään sinne kouluun kun siellä on kaikkea oppimista, kavereita sun muuta jänskää ja ei siinä yleensä paljon sitä vapauden riistoaan tule enää ajatelleeksi!"
Ja on myöskin koulukiusaamista, nöyryyttämistä, sosiaalista selkäänpuukottamista, machiavellimaista kilpailua nokkimisjärjestyksestä, tylyttämistä, kovempaa työtä kuin aikuisena ikinä, keljuja opettajia ja oma-aloitteisuuden nujertamista ja muottiin pakottamista.
Ainoa hyvä asia lapsuudessa on, että se loppuu. En ymmärrä niitä, jotka pitävät lapsuutta jotenkin onnellisena tai ihanana aikana. Päinvastoin, lapsilla ei ole mitään moraalitajua, he käyttäytyvät kuin psykopaatit, lapset ovat kuin pieniä mafiosoja tai gangstereita, ja lapsena olet täysin lainsuojaton. Minulle aikuisuus on ollut elämäni ihaninta aikaa - vasta aikuisilla on jotain oikeuksiakin ihan käytännössä eikä pelkästään paperilla..
Jos tämä elämä on koulu, olen kertakaikkiaan uskomattoman onnellinen että pääsen täältä joskus pois.
Vaikka sun lapsuutes oli tuollaista, niin miksi arvoisa kolmepistepirkko harhaudut nyt noinkin alkeelliseen keskustelutaktiikaan kuin yleistäminen?
Mikäs yleistäminen on muuten latinaksi? ;-)
Mun lapsuuteni oli ihan ok mutta teini-ikä rankkaa kun sai huomata, että olikin "lauman hylkiö". Lapsena olin selvästi ikäisiäni edellä ja harrastelinkin asioita joita suurin osa alle kymmenvuotiaista ei todellakaan harrasta! Teini-iässä alko luonnollisesti vastakkainen sukupuoli kiinnostaa ja kun sain huomata, että en ollutkaan sellainen alfa-uros kuin olin kuvitellut niin lasku oli rankka! Koulukiusaaminen alkoi mun kohdalla "vasta" 12-vuotiaana! Mutta olihan mulla toki hyviä kavereitakin enkä jäänyt mitenkään eristyksiin missään vaiheessa. Lisäksi en ole kovin helposti katkeroituvaa ihmistyyppiä ja minulla on aina ollut hyvin voimakas oikeudentaju, joka on antanut moraalisen selkärangan, joka ei katkea ihmisten mulkkuumaisuudesta vaan päinvastoin vahvistuu! ;-)
Suurin osa lapsista kuitenkin selviää koulustakin ilman sen suurempaa kiusaamista. Ainahan on niitä joita kiusataan mutta "saarnaathan" sä itsekin sitä jatkuvasti, että olemme tulleet tänne materiaan kokomaan nimenomaan myös rankkojakin juttuja! Tässä kyllä puhut siis itseäsi vähän pussiin, vaikka kovasti arvostankin näkemyksiäsi ja älykkyyttäsi! Oletkin erittäin mielenkiintoinen nainen ja ainakin juttujesi perusteella tuollainen nainen olisi naismakuni mieleen! ;-)
Mä oon vaan tällänen äijä ja mäkin muuten olen jo yli 20 vuotta sitten aloittanut kitaran soiton, en käytä kelloa tosin teistä naisista poiketen ukonilma on minusta tylsä juttu, vaikka sen jälkeen ilma on kyllä aina raikas! Ja kyllä mäkin olen saanut sähkölaitteita hajoamaan! ;-)
Eikö ne psykologitkin ole jo 100 vuoden ajan korostaneet tätä lapsuutemme merkitystä? Rankka lapsuus aiheuttaa syviä traumoja ja onnellinen lapsuus taas tekee meistä tasapainoisia ihmisiä, jotka osaavat rakastaa koska ovat itsekin saaneet rakkautta osakseen! :-)
Olenhan mä ennenkin täällä sulle sanonut, että olen pahoillani lapsuutesi luonteesta. Tosin voisi olla, että jos se olisi ollut parempi, niin elämäsi olisi ollut aivan toisenlaista, eikä välttämättä ollenkaan sellaista kuin se nyt on! Ehkä olisit joku suuri taiteilija tai vastaava mutta olisitko noin "henkinen"? Taiteilijatin on välillä rasittavia egoisteja ja materialisteja! Ehkä "oppisi" kannalta näin ei kuitenkaan pitänyt tapahtua kohdallasi koska olet jo ohittanut tuon vaiheesi? Minäkin uskon, että minustakaan ei tullut tuosta samasta syystä mitään suurta tieteilijää tai taiteilijaa, jopa molempia yhtäaikaa. Ihan skidistä asti musta odotettiin tulevan jokin taitava lääkäri tai muu merkittävä persoona! Koulussa opettajat huomasivat älylliset sekä empaattiset kykyni, vaikka en itse ymmrtänyt miksi he joskus alkoivat koko luokan edessä minua ylistämään? En itse kokenut olevani mitenkään poikkeuksellinen lapsi. Ehkä en osannut vain verrata vielä tuolloin iteäni toisiin ja ajattelin varmaan, että kaikkihan lapset ovat tieteestä, histoiasta, taiteesta, matematiikasta kiinnostuneita! Pidin sellaista itsestäänselvyytenä! ;-)
En tiedä sitten onko mun tarkoitus tullakin joksikin uudeksi "henkiseksi mestariksi" tai jotain? Luulis, että jossain vaiheessa tämä lahjakkuuteni vielä joskus otetaan käyttöön? Ei mulla tosin ole mitään hinkua olla mikään hiton "mestari" kenellekään! Maailmassa on niin monta esimerkkiä siitä kuinka "henkiset mestarit" ovat tehneet aivn toisin kuin ovat opettaneet! Mullakin on suuret himot ja halut ja kiusauksetkin ovat nykyajassa todella valtavia! Ei tätä aikaa ihan turhaan Kali-yugaksi väitetä!
"Pimeyden ajalla on pimeyden mestarit"! ;-)
Lapsuudessani oli muuten sekin piirre, että olin synnynnäinen johtaja kaveripiirissämme. Todellinen johtajuus on kuitenkin erittäin vaativaa koska pitää oppia ottamaan niin monenlaisia ihmisiä huomioon! Itse en juuri maailman nykyjohtajia arvostakaan koska heillä tunnu olevan mitään käsitystä todellisesta johtajuudesta! He ovat pelkästään p:ttä nuoleskelevia opportunisteja, jotka johtavat koko planeetan ekokatastrooffeihin ja jos sama tulee jatkumaan vielä vähänkin kauemmin niin miljardit ihmiset tulevat menehtymään ja jäljelle jääneillekin koittaa todella kovat ajat sillä kaikki nykyinen edistys saatetaan lähes kokonaan hukata! Lapsenlapsemme joutuvat ihmettelemään miten joskus ihmiset kasvoivat 180-senttisiksi ja olivat näinkin terveitä kun nyt olemme!
Mutta toisaalta uskon kyllä, että ihmeitäkin voi tapahtua! Ihmiskunta saatetaan herättää näkemään todellisuuden ennenkuin on liian myöhäistä! Ehkä jokin "suuri henkinen mestari" on jo paikanpäällä! Kuka hän on, sitä hän ei tiedä välttämättä vielä itsekään? ;-)
Rakastan naisia ja varsinkin niitä joissa on temperamenttia, älykyyttä ja varsinkin huumorintajua! Ulkonäkö ei ole niin tärkeää ja itse rakastan pieniä ja kauniita yksityiskohtia naisen kehossa! Taidankin olla jonkin sortin fetisisti! Lisäksi mun kohdallani on todellakin kyse siitä, että kauneus on todellakin aina katsojan silmässä!
>>Jos tämä elämä on koulu, olen kertakaikkiaan uskomattoman onnellinen että pääsen täältä joskus pois.