Moi!
Tässä olisi nyt taas yhden sortin teiniloovstoori ainakin omasta mielestäni aika lailla lopussa. Pitäisi vaan tehdä se piste hommalle.
Nyt olisi otollinen hetki ainakin omalle kohdalle, kun toinen on poissa kesän.
Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se taitaa mennä.
Ei vaan jaksa enää yrittää. On tullut tehtyä kaikenlaista puolin jos toisin. Se tuntuu vievän koko jutulta pohjan, varsinkin kun on jo useammin joutunut yrittämään ja taas putoamaan.
Tuntuu vaan, että jää kaikille jotain velkaa tai että ei ole tehnyt jotain mitä olisi pitänyt tms. Ja toisaalta arveluttaa tämä naisten katkeruus. Yksinäisyys ei niinkään tunnu/kuulosta pahalle.
Mutta elämän tosiasioitahan se on, että suhteet on vähä niin kuin uutisia: niitä on hyviä ja huonoja, vakavia ja vähemmmän vakavia, kestäviä ja hetkellisiä, uusia syntyy joka päivä, koskettaa enemmistöä ihmisistä.
Mitä tässä nyt tekemään? Helpointa se varmaan on, kun ottaa puhelimen käteen ja ilmoittaa asian.
Tuskin tässä kannattaa kuumaa kesää uhrata odotteluun, jotta sais taas syksyllä pettyä yhteiseloon. Vuoden tai oikeastaan puolen toista ajan jo joutunut pohtimaan, että onko tässä enää mitään järkeä.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä minkälaista se elämä on jonkun toisen kanssa? Tai uskoisin, että ei tästä huonompaa enää pääse. Läheisyys ei kiinnosta enää pätkän vertaa, seksiä ainoastaan hormoonien takia.
Kai se vaan täytyy myöntää, etten rakasta häntä. Ja ketään ei voi koskaan pakottaa saatika opettaa rakastamaan toista.
Tässä olisi nyt taas yhden sortin teiniloovstoori ainakin omasta mielestäni aika lailla lopussa. Pitäisi vaan tehdä se piste hommalle.
Nyt olisi otollinen hetki ainakin omalle kohdalle, kun toinen on poissa kesän.
Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän se taitaa mennä.
Ei vaan jaksa enää yrittää. On tullut tehtyä kaikenlaista puolin jos toisin. Se tuntuu vievän koko jutulta pohjan, varsinkin kun on jo useammin joutunut yrittämään ja taas putoamaan.
Tuntuu vaan, että jää kaikille jotain velkaa tai että ei ole tehnyt jotain mitä olisi pitänyt tms. Ja toisaalta arveluttaa tämä naisten katkeruus. Yksinäisyys ei niinkään tunnu/kuulosta pahalle.
Mutta elämän tosiasioitahan se on, että suhteet on vähä niin kuin uutisia: niitä on hyviä ja huonoja, vakavia ja vähemmmän vakavia, kestäviä ja hetkellisiä, uusia syntyy joka päivä, koskettaa enemmistöä ihmisistä.
Mitä tässä nyt tekemään? Helpointa se varmaan on, kun ottaa puhelimen käteen ja ilmoittaa asian.
Tuskin tässä kannattaa kuumaa kesää uhrata odotteluun, jotta sais taas syksyllä pettyä yhteiseloon. Vuoden tai oikeastaan puolen toista ajan jo joutunut pohtimaan, että onko tässä enää mitään järkeä.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä minkälaista se elämä on jonkun toisen kanssa? Tai uskoisin, että ei tästä huonompaa enää pääse. Läheisyys ei kiinnosta enää pätkän vertaa, seksiä ainoastaan hormoonien takia.
Kai se vaan täytyy myöntää, etten rakasta häntä. Ja ketään ei voi koskaan pakottaa saatika opettaa rakastamaan toista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juu ehkä suhde kannattaa lopetta jos tunteita ei enään ole..mitä suotta roikkumaan muitten mieliksi:)
Minä en rakastanut exääni mutta välitin kuienkin niin paljon etten uskaltanut laittaa aluksi stoppia suhteelle koska en halunnut satuttaa häntä.. kummallista. Vaikka tiesin että suhde ei tule toimimaan kun ei toiminut silloinkaan niin en uskaltanut satuttaa niin herkkää ja kilttiä naista.. Lopulta tein sen ja yritin selittää että tämä on parhainta kaikille mutta ei hän tuntunut ymmärtävän.
on kummaa kun ei ollut minusta mieheksi!
lopeta ihmeessä suhde jos on tuossa jamassa jo! kummankin elämä paranee aivan varmasti, minä olen ollut sinkkuna kohta vuoden ja treffaillut muutamia naisia mutta ei ole kiire saada vakituista vielä.. nyt tiedän mitä etsiä.
Tässä myös tarina joka on aivan hapeton:(
Muksuina aloitettiin, lapset tehty ja noin..
Ainuttakaan syytä ei ole miksi jatkaa tällaista mutta niin vaan tässä lapsien takia roikun. En tiedä miksen saa tätä lopetettua koska ei tässä ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Suhtaudun mieheeni kuin kämppäkaveriin. Vaikka ärsytys alkaa nousta kuvioihin kun vaan jahkaan miksen saa tätä lopetettua!
Enää meillä ei ole läheisyyttä saati seksiä. Ja syy on minussa! Kun ei mitään tunteita häntä kohtaan ole niin en mihinkään hänen kanssaan alakaan.
Tiedän, kuulostaa säälittävälle!
Miehelleni olen sanonut etten häntä enää rakasta vaan tunnen vain kaveruutta. Julmaa mutta olenpa ainakin rehellinen.
Eipä sitä olisi arvannut että joskus elää tällaista elämää...:(