Lihavuus; masennuksen oire..?

Minulla lihavuus on selvä mittari mielentilasta:
Kun olen onnellinen, hoidan itseäni ja pidän
hyvää kuntoa sekä kauneutta yllä,
-ja päinvastoin..

Miten teillä muilla; oletteko aina olleet lihavia
vaiko lihoneet vasta myöhemmin?
Jos, niin mistä syystä?
3573
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Jos otan itteäni niskasta kiinni ja oikein seuraan syömisiäni ja reippailen enennän tulen heti onnelliseksi. Ja elämä on sitä samaa edestakaisin. Onni=laihdun Masennus=lihon

Nyt on onneksi onni vaihde menossa ja tee kaikkeni saadakseni sen pysyväksi! Mutta miten? Yritän kuitenkin kaikkeni!

Äänestä

.... se kai menee, että jos on masentunut ei
jaksa välittää itsestään. Olen aina pitänyt
itseäni lihavana mutta kun lihosin kahdessa
vuodessa reilun 15kg niin sitten vasta huomasin
etten ehkä ollut ollutkaan niin lihava kuin
luulin. Olin pitkään masentunut osin kai siitä
että muutin pois kotoa ja aloittelin omaa elämääni
(hassua että siitäkin voi masentua)mutta nyt
alkaa elämä jo luistaa ja kuinka ollakaan paino
on pudonnut sen myötä(olen myös muuttanut
syömätapojani aika radikaalisti) ja itsetunto on
kohonnut. Minua on vain ihmetyttänyt ja hieman
myös nykyään huvittanut kohdalleni osuneet
lääkärit, jotka jo vuosia sitten sanoivat että
olen ylipainoinen(siihen aikaan 55-60/160)
jolloin tottakai yritin kovasti laihdutella ja
inhosin itseäni enemmän(yleensä nämä lääkärit
eivät edes itse ole olleet kovin solakoita).
Tiedän että en voi koskaan saavuttaa nykypäivän
ns. ihannevartaloa koska tällä ruumiin
rakenteella ja pituudella ei tulisi semmoista,
enkä edes halua olla laiha, olen ollut aina
vankka rakenteinen ja suhteellisen lihaksikas
joten otan mieluummin lihakset kuin muodottoman
kropan. Tämä ehkä hieman sivusi aihetta mutta en
ole koskaan ollut kovin hyvä pysymään samassa
aiheessa kauan. vastaisin silti: Kyllä lihominen
on yhteydessä masennukseen ja omaan
elämäntilaan. Hauskaa kevään jatkoa kaikille!

Äänestä

kun masennuin, laihduin 30kg. söin pelkkää riisiä
kaksi kuukautta.
sen jälkeen sairastuin bulimiaan, enkä ole
parantunut vieläkään...

pitäkää huoli itsestänne, älkää olko näin
säälittäviä kuin minä.

hyvää kesää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


XL kirjoitti:

Minulla lihavuus on selvä mittari mielentilasta:
Kun olen onnellinen, hoidan itseäni ja pidän
hyvää kuntoa sekä kauneutta yllä,
-ja päinvastoin..

Miten teillä muilla; oletteko aina olleet lihavia
vaiko lihoneet vasta myöhemmin?
Jos, niin mistä syystä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu