Oli pakko aloittaa uusi keskustelu kun aiemmat ketjut näyttivät lipeävän aina hieman aiheen viereen. Haluaisin kommentteja muilta jotka seurustelevat/ovat naimisissa muslimin kanssa. Onko mahdollista elää onnellisesti ja perustaa perhe jos pariskunnan osapuolet edustavat eri uskontoja ja kumpikaan ei ole valmis kääntymään...?
Olen asunut kohta jo kaksi vuotta avoliitossa marokkolaisen "eurooppalaistuneen" miehen kanssa. Hän on muslimi, ei tosin kovin harras, mutta hyvin ylpeä juuristaan, kuten minäkin tietysti. Asumme yhdessä ulkomailla, meillä on eri kansallisuuksista yhteisiä ystäviä sekä lisäksi minulla suomalaisia ja hänellä arabiystäviä.
En ole hänen kanssaan siksi että olisin ruma tai lihava, koska en ole, ja ei ole myöskään hän. Olemme molemmat menevän näköisiä hyväkuntoisia työssäkäyviä ihmisiä. En ole hänen kanssaan myöskään sen takia että hän on ulkomaalainen tai jotenkin parempi kuin suomalaiset, vaan siksi että hän kohtelee minua hyvin ja olen hänen kanssaan onnellinen.
Olen tavannut hänen vanhoolliset vanhempansa ja hän on tavannut minun vanhoolliset vanhempani (kristityt). Suhteemme oli molempien perheelle aluksi shokki, mutta tapaamisen jälkeen molempien perheet olivat rauhallisempia. Mieheni perhe painostaa miestäni avioon. Avioon muslimin kanssa. Heille olisi välttämätöntä että kääntyisin muslimiksi. Itse olen saanut löyhähkön mutta vanhoollisen kristillisen kasvatuksen, en voi sanoa olevani vahvasti uskovainen, mutta minulla on silti ne omat juttuni mistä pidän uskonnossani, koetan noudattaa 10 käskyä ja uskonnon vaihtaminen tuntuu minusta ihan käsittämättömältä idealta. Yksi käskyistähän on ettei saa pitää muita Jumalia. No Islamissa on sama Jumala, mutta silti kun olen lueskellut Koraania en ole löytänyt sieltä "omaa juttuani" ja etenkin naisena en voi ymmärtää kaikkia sen näkökohtia. En halua loukata ketään, mutta pyytäisin joitakin kääntyneitä tai muita muslimeja selittämään minulle sen koraanin "punaisen langan", mikä teitä siinä viehättää ja minkä takia käännyitte. Monet varmaan ihmettelevät että miksi teen tästä niin suuren numeron jos en halua kääntyä. Uskon että lasten kasvattaminen on helpompaa jos vanhemmat ovat samalla linjalla. Kuten aiemmin sanoin, emme ole ääriuskovaisia, mutta haluan että lapseni uskovat johonkin. Ja toinen syy on mieheni vanhemmat. Omat vanhempani ovat suomalaisia "länsimaalaisia" jotka ymmärtävät maailman menoa hieman eri tavalla kuin he. Miehelläni on 2 äitiä, joista kumpikaan ei osaa lukea tai kirjoittaa ja he asuvat suomalaisen näkökulmasta savimaja tasolla. Heille ei ole olemassa muita uskontoja ja jos hänen miehensä kääntyisi kristityksi, heillä ei enää olisi poikaa. Minä taas en voi vaihtaa uskontoa kenenkään muun kuin itseni vuoksi, "paperilla" kuten jotkut tekevät. Minun on löydettävä jokin syvempi merkitys jos tämän teen.
Tähän asti yhteiselomme on sujunut hyvin. Molemmat kunnioittavat toisen kulttuuria ja uskontoa. Käyn joskus kirkossa, hän joskus moskeijassa. Vietämme yhdessä Ramadania ja en syö sikaa paitsi jouluna.
Olen asunut kohta jo kaksi vuotta avoliitossa marokkolaisen "eurooppalaistuneen" miehen kanssa. Hän on muslimi, ei tosin kovin harras, mutta hyvin ylpeä juuristaan, kuten minäkin tietysti. Asumme yhdessä ulkomailla, meillä on eri kansallisuuksista yhteisiä ystäviä sekä lisäksi minulla suomalaisia ja hänellä arabiystäviä.
En ole hänen kanssaan siksi että olisin ruma tai lihava, koska en ole, ja ei ole myöskään hän. Olemme molemmat menevän näköisiä hyväkuntoisia työssäkäyviä ihmisiä. En ole hänen kanssaan myöskään sen takia että hän on ulkomaalainen tai jotenkin parempi kuin suomalaiset, vaan siksi että hän kohtelee minua hyvin ja olen hänen kanssaan onnellinen.
Olen tavannut hänen vanhoolliset vanhempansa ja hän on tavannut minun vanhoolliset vanhempani (kristityt). Suhteemme oli molempien perheelle aluksi shokki, mutta tapaamisen jälkeen molempien perheet olivat rauhallisempia. Mieheni perhe painostaa miestäni avioon. Avioon muslimin kanssa. Heille olisi välttämätöntä että kääntyisin muslimiksi. Itse olen saanut löyhähkön mutta vanhoollisen kristillisen kasvatuksen, en voi sanoa olevani vahvasti uskovainen, mutta minulla on silti ne omat juttuni mistä pidän uskonnossani, koetan noudattaa 10 käskyä ja uskonnon vaihtaminen tuntuu minusta ihan käsittämättömältä idealta. Yksi käskyistähän on ettei saa pitää muita Jumalia. No Islamissa on sama Jumala, mutta silti kun olen lueskellut Koraania en ole löytänyt sieltä "omaa juttuani" ja etenkin naisena en voi ymmärtää kaikkia sen näkökohtia. En halua loukata ketään, mutta pyytäisin joitakin kääntyneitä tai muita muslimeja selittämään minulle sen koraanin "punaisen langan", mikä teitä siinä viehättää ja minkä takia käännyitte. Monet varmaan ihmettelevät että miksi teen tästä niin suuren numeron jos en halua kääntyä. Uskon että lasten kasvattaminen on helpompaa jos vanhemmat ovat samalla linjalla. Kuten aiemmin sanoin, emme ole ääriuskovaisia, mutta haluan että lapseni uskovat johonkin. Ja toinen syy on mieheni vanhemmat. Omat vanhempani ovat suomalaisia "länsimaalaisia" jotka ymmärtävät maailman menoa hieman eri tavalla kuin he. Miehelläni on 2 äitiä, joista kumpikaan ei osaa lukea tai kirjoittaa ja he asuvat suomalaisen näkökulmasta savimaja tasolla. Heille ei ole olemassa muita uskontoja ja jos hänen miehensä kääntyisi kristityksi, heillä ei enää olisi poikaa. Minä taas en voi vaihtaa uskontoa kenenkään muun kuin itseni vuoksi, "paperilla" kuten jotkut tekevät. Minun on löydettävä jokin syvempi merkitys jos tämän teen.
Tähän asti yhteiselomme on sujunut hyvin. Molemmat kunnioittavat toisen kulttuuria ja uskontoa. Käyn joskus kirkossa, hän joskus moskeijassa. Vietämme yhdessä Ramadania ja en syö sikaa paitsi jouluna.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli meillä on onnistunut oikein hyvin. Yhdessä oltu 7 vuotta, josta 5 naimisissa. 1 lapsi ja toinen tulossa. Minä edelleen ev.lut ja mieheni muslimi. Myös meidän molempien perheet ovat toki tämän avioliittomme lapsemme uskontomme hyväksyneet. Miksi ei olisi mahdollisuutta elää onnellisesti? Kuitenkin onni on ihmisistä ja siitä normaalista elämästä "kiinni" ei uskonnoista tai ainakin minun mielestäni.
Kirjoitit kauniisti, mutta en oikein ymmärtäny mikä on sinun ongelmasi? Musta tuntuu, että ongelma on miehen lähisukulaisilla, ja sen voi poistaa vain miehesi. Tai aika. En usko, että he muuttavat mieltänsä, vaan jatkavat miehesi painostamista, koska uskovat vilpittömästi toimivan hänen parhaakseen. Ehkä miehesi saa selitettyä heille, ehkä aika auttaa. Tai sitten heidän pitää vain kärsiä. Mulla on lukutaidottomat appivanhemmat, mutta kukaan ei ole koskaan hyväksynyt mua vähemmän, koska olen ev.lut. Kukaan ei ole koskaan painostanut mua kääntymän. Olen saanut rakkaudellisia ohjeita, toiveita kääntymisestä, jotta minä pelastuisin taivaaseen. Koska rakastavat minua niin paljon. Ei sen takia, että olisin parempi puoliso tai äiti lapsilleni. Mutta ei mitään painostusta.
Mun mielestä sun pitäisi miettiä, miten sinun miehesi kestää sen, että sukulaiset ns. vaativat häneltä jotakin mitä hän ei halua. Miten voit tukea miestäsi siinä ristiriidassa? Miten hänen valintansa - ei-muslimi vaimo - vaikuttaa ja kestääkö hän sen? Moni ei kestä sitä painostusta! Mutta joku voi kestääkin.
Mä olen aina miettinyt mikä se suuri ero muka on islamin ja kristinuskon välillä. Jos kolminaisuusoppi on se ero, niin siinä mielessä mun mielestä islam on jotenkin selkeämpi. Eli yksijumalaisempi, mä en ole koskaan oikein tajunnut sitä kolminaisuusoppia. Ja vain fanaatikot tulkitsee naisen kannalta ahtaasti, varsinkin kristityt yms. käännynnäiset! Moni aidosti musliminainen opiskelee, kulkee tavallisissa vaatteissa, käy yksin ulkona jne.
Voe voe...nyt olet kyllä suohon vajonnut. Islamin jumala...joka näennäisesti vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, ei ole sinuakaan voinut luoda. Luominen edellyttää kolmipersoonaisuutta, edes kaksipersoonaisuus ei riitä. Yksipersoonainen jumala on niin kietoutunut itseensä epätäydellisessä rakkaudessaan (lue itserakkaudessa), ettei siitä mitään luomakuntaa seuraisi. Kaksipersoonainen jumala jo rakastaisi...ei itseään...vaan toista, mutta kolmas persoona vasta avaa tuon rakkauden kolmannelle, neljännelle...miljoonille uusille subjekteille...siitä seuraa luomakunta ja sen lukemattoman rakkauden arvoiset persoonat...
Mikä teissä luterilaisissa on, kun ette oman uskonnon perusteita tunne tai ymmärrä...kysynpähän vain...sääli jos ymmärtämättömyydestä ja tietämättömyydestä luovut totuudesta...Sitä paitsi, jos Jumalan toinen persoona (lue Kristus) ei olisi ihmisenä kuollut ja Jumalana murtanut Tuonelan portteja, ei sinulla raukalla olisi mitään toivetta taivaaseen pääsystä...että siitä vaan uskomaan yksipersoonaiseen jumalaan...ja haudan ja kalman iloihin ;).
...ei ole "ongelmaa" vaan pohtimisen aihetta.
On hyvin mahdollista olla onnellinen perhe, vaikka pysytkin kristittynä ja miehesi muslimina. En suosittele uskonnon vaihtamista kenellekään, jos se ei tule kunnollisen uskontoon perehtymisen, opiskelun ja sydämen kautta. Mahdollisten lapsien uskonnosta kannattaa tietenkin vielä erikseen puhua.
Perhe ilmeisesti painostaa poikaansa naimisiin, sillä pitkät seurusteluajat eivät heidän kulttuurissaa ole "tapana". Suomessakin vanhempieni nuoruusaikoihin sellaiset avoliitossa asuvat "susiparit" oli kauhistus :-)
Myös mieheni vanhemmat olisivat automaattisesti toivoneet mieheni menevän naimisiin muslimin kanssa. Mieheni selitti perheelleen tuntikausia, miksi juuri minut halusi aviopuolisokseen, lisäksi käytäntö on ajan mittaan todistanut vanhemmille hänen olleen oikeassa. Nykyään vanhemmat eivät puhu asiasta mitään, olen heille jopa paljon mieleisempi miniä kuin toisen pojan muslimivaimo. Appivanhemmillani on kylläkin hyvä yleissivistys ja mieheni isä on nuorena opiskellut Saksassa, tämä tietysti helpotti omaa asiaani.
Sanot asuvasi ulkomailla, mekin asumme Keski-Euroopassa ja olemme molemmat sulautuneet tänne vuosien mittaan niin hyvin, että nykyään paikallinen kieli ja kulttuuri saavat meistä pikkuhiljaa vallan. Siinä samalla vähän "unohtuu" ne entiset omat tärkeät jutut.
On kuitenkin hyvä että pohdit näitä asioita ennen avioliittoa. Puhukaa avoimesti. Olkaa onnellisia, kunnioittakaa toistenne kulttuuria sekä uskontoa ja antakaa ajan todistaa, että kaikkein tärkeintä on rakkaus ja luottamus.
Kiitoksia vastauksistanne ja että olette jaksaneet lukea viestini. Näin ehkä onkin ettei minulla ole ongelmaa, olen vain hieman peloissani tulevaisuudesta kuten kaikki pienet ihmiset.
Mieheni on tosi kannustava. Hän rakastaa uskontoaan ja toivoisi että joskus kokisin "valaistumisen" joka tulisi sydämmestäni, hänkään ei halua että kääntyisin vain hänen tai hänen perheensä vuoksi. Hän on myös sanonut että jos en kiinnostu Islamista niin hän silti rakastaa minua yhtä lailla.
En väitäkkään että eri uskonnot olisivat este onnellisuudelle, vaan pelkään tulevia konflikteja lasten kanssa. Isä opettaa sitä ja äiti tätä.. Mutta nämä asiat on kohdattava sitten ajallaan.
Mukava kuulla että maailmassa elää onnellisia "sekapareja" menestyksekkäästi, kiitoksia kaikille vastanneille ja aurinkoista kesää!
ja sanon tämän sydämestäni, että kannattaisi pohtia vakavasti sitä, lisäännytkö vai et. Toivottavasti et.
...Jumala muslimeilla ja kristityillä! Rukoile sun Jumalaasi (Jeesuksen nimessä) ja kysy, mitä pitäis tehdä. Etköhän saa vastauksen:)
Siunausta sulle!
vasta silloin jos olet ns. tunnustuksellinen kristitty eli et tyypillinen nimikristitty mitä on paljon ev.lut kirkon piirissä mutta tiedän, niin on muslimeissakin. Se on aika helppoa heittää vaan huivi päähän ja näytellä muslimia tosin olen nähnyt saksassa muslimeja joilla ei ole huivia käytössä etten sitten tiedä kun en ole asiaan perehtynyt mutta vaikka ne muslimit itse kieltää ettei heidän uskonnossaan ole erilaisia suuntauksia/korostuksia eri ryhmissä niinkuin kristityissäkin liikkeissä esim. markku koivisto vs. normaali evlut. Niin edelleen itse väittäisin, että kyllä on eri suuntauksia islamilaisuudessakin.
Summa rum siis nimikristityllä/islaminuskoisella tuskin se ongelma on niin selkeä kuin jos on aidosti tunnustava
uskovainen.
Niin, itse en ole minkään kirkon/usk.yhteisön jäsen kirjoitin vaan puolueettomasti mitä olen nähnyt suomessa ja maailmalla.
Olen naimisissa marokkolaisen muslimin kanssa! Jos haluat niin voit kirjoittaa seuraavaan osoitteeseen: [email protected]. Kuulemisiin! Muutkin, joilla marokkolainen mies/poikaystava saavat kirjoitella.
Ja huh...oletko tosiaan samaa mieltä, että islamin jumala on sama kuin kristittyjen Jumala??? Sitten et ole lukenut teologiaa. Nämä kaksi jumalaa ovat hyvin kaukana toisistaan. Krisitittyjen Jumala on dynaaminen, kolmiyhteinen ja Kristus on tämän Jumalan toinen persoona. Islamilainen jumala on täysin monoteistinen, yksipersoonainen, staattinen. Toinen näistä jumalista on Luoja, toisen ei ole mahdollista olla. Hyvin uskon, että kristitty ja muslimi voivat elää onnellisessa avioliitossa keskenään, mutta älä nyt valehtele itsellesi teologian tärkeimmistä kysymyksistä...
Kai te tajuatte, että normaalin ihmisen elämässä ja varsinkaan parisuhteessa teologian kysymykset eivät ole niin tärkeitä kuin usko molempien yhteiseen Jumalaan?
Mut jos on muslimi ja kristitty, niin eihän sitä voi olla uskoa yhteiseen jumalaan. Jos uskot islamin jumalaan kiellät Kristuksen (ja vielä tarkemmin Kristuksen kahden luonnon) eli siten kiellät myös Isän eli kiellät todellisuudessa Jumalan. Kyse ei ole teologisesta saivartelusta vaan esim. kristinuskon tärkeimmästä olemuksesta. Sinun käsitykselläsi päädytään herkästi areioksen harhaoppiin, ensimmäisiin suurista harhaopeista, joka tuomittiin jo 300 luvulla jKr. Tietty parisuhde voi olla tärkeämpi monelle kuin usko yleensä...
Ymmärrän sua oikeein hyvin. Meillä mies muslimi ja minä kristitty. Molempien suvut hyväksyy suhteemme täysin, mutta meillä mies haluaisi minun kääntyvän muslimiksi, pääosin juuri tuon lasten kasvatuksen takia.
Myönnän, se olisi helpompaa jos olisi sama uskonto niin ei tarvitsisi taiteilla näiden välissä. Eikä meilläkään kumpikaan ole valmis kääntymään toisen uskoon.
Ja onneksi mieheni ymmärtää sen ettei toisen uskoon voi vaan kääntyä ilman, että tuntee aidon "kutsumuksen" siihen uskontoon. Mitä uskoa se on jos teet sen miellyttääksesi miestäsi tai kerätäksesi jotain "lisäpisteitä" puolisoltasi? Näitä tapauksia on paljon.
Mekin olemme miettineen jopa eroa tämän uskonto jutun takia, ei vaan päästä yht.ymmärrykseen siitä mitä meidän pitäis tehdä.
Blaah, nyt tää menee ihan vuodatukseksi. Piti vaan sanoa, että jos käännyt käänny itsesi äläkä miehesi takia.
Kaikkea hyvää teille ja toivottavasti löydätte ratkaisun. Kerro mullekin sit... ;)