Hei!
Itselläni tosi outo fiilis päällänsä,
Eipä juuri ehditty seurusteleen ex- naisen kanssa kuin n.4:kk:tta, mut rakastuin tuohon naiseen heti ensi silmäyksellä, tiedän sen siitä että aiemmissa suhteissani en ole tuntenut niin voimakasta tunnetta toista kohtaan jo alusta alkaen, kaikki luonteen piirteet ym, oli kuin suoraan käsikirjasta minkälaisen naisen kanssa haluan elämäni viettää..
myös hänellä oli erittäin vahvat tunteet minuun..Hänellä oli reilun 2 vuoden seurustele takana kun aloitimme seurustelun, kuten oli myös itsellä..Sit yks päivä sain kuulla että hän on raskaana, ja olin maailman ONNELLISIN mies!
Sit viikko siitä eteenpäin sain kuulla että hän ei ole päässyt irti edellesistä suhteestaan, ja että hän rakastaa vielä ex:nsä ja että hän muuttaa pois. Oli suunnitellut tuon kaiken sen viikon aikana, itseni leijuessa vielä katonrajassa..Ei sillä, ei se sitä tosi asiaa poista että olen varmasti onnellisin isä mitä voi olla kun se lapsi loppuvuodesta syntyy, harmi vain että se joutuu näin ikävään tilanteeseen..
Siinä ohessa hän sit kertoi tälle ex:leen että hänellä on tunteita vielä jne häntä kohtaan, ja he alkoivat tapaileen toisiaan, ja hän oli sen luona yötä jne..
Tästä hänen kertomisestaan on nyt pari kuukautta aikaa, ja sinä päivänä vedettiin kyllä matto niin lujaa jalkojen alta että vieläkin sattuu, ja sattuu päivä päivältä vaan enempi..itsellä ei vastaava asia ollut käynyt mielessäkään hänen tunteistaan, olin jo aivan keskittynyt nykyiseen suhteeseeni, ja itse päässyt edellisestä suhteesta irti..muutimme siis yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen, ja pari viikkoa sitten hän otti tavaransa ja muutti pois..
sanoi että muuttaa yksin, en sit tiedä, enkä jaksa välittää, ei helpota tilannetta yhtään, tiedän vain että rakastan häntä edelleen niin suunnattoman paljon vaikka en tiedä pystyisinkö koskaan hälle anteeks antaan..eniten satuttaa se että sen kertomisensa jälkeen hän on ollut kylmin ihminen mitä tiedän, kuin yö ja päivä, ei huomioinut tunteitani ja sanojani, ei välittänyt yhtään, ei ole pitänyt mitään yhteyttä, ei halunnut puhua koko asiasta..aivan eri ihminen mihin minä olin tutustunut..no en tiedä..aika selväkshän tuo teki että ei usko että meistä tulee koskaan mitään..Hänen olemus ja käytös vaan minua kohtaan muuttui hetkessä niin paljon ettei se ole ihan normaalia..
olen 2kk:tta yrittänyt päivittäin tukahduttaa tunteitani häntä kohtaan, mut sekin tuntuu niin oudolta ja turhalta kun joutuu tekeen jotain mitä kuitenkin niin haluasi ja kun ei ne tunteet tunnu kuolevan millään poppas konsteilla ja aika jonka se pitäs tehdä on aivan liian hidas..
Itsetuntoni on joka tapauksessa romahtanut aivan pohjille, koska tämä oli toinen ero vajaan vuoden sisään, ja molemmilla kerroilla olen tullut jätetyksi..päivä kerrallaan..Eiköhän se tästä, tämä vaan vie niin pirusti voimia tän asian läpikäyminen ja omaksuminen..
Jos jollain on jotain vastaavaa käynyt, tai vaik ei oiskaan niin mielellään kuuntelen vinkkejä miten asiassa kannattas edetä..
Sen olen kuitenkin päättänyt ja oppinut että uutta suhdetta en lähde hakemaan ennen kuin tämä on käyty läpi, eikä se onnistuisikaan, huomasin kun kävin yks päivä kahvilla yhden tytön kanssa, ei vain pysty keskittyyn muuhun mitenkään..
Yhteyksissä me tullaan oleen silti aina, ja lapsikin tulee viikonloppuisin mulle, se on helpottanut onneks silloin kun miettii että kaikki on päin prinkkalaa..
Itselläni tosi outo fiilis päällänsä,
Eipä juuri ehditty seurusteleen ex- naisen kanssa kuin n.4:kk:tta, mut rakastuin tuohon naiseen heti ensi silmäyksellä, tiedän sen siitä että aiemmissa suhteissani en ole tuntenut niin voimakasta tunnetta toista kohtaan jo alusta alkaen, kaikki luonteen piirteet ym, oli kuin suoraan käsikirjasta minkälaisen naisen kanssa haluan elämäni viettää..
myös hänellä oli erittäin vahvat tunteet minuun..Hänellä oli reilun 2 vuoden seurustele takana kun aloitimme seurustelun, kuten oli myös itsellä..Sit yks päivä sain kuulla että hän on raskaana, ja olin maailman ONNELLISIN mies!
Sit viikko siitä eteenpäin sain kuulla että hän ei ole päässyt irti edellesistä suhteestaan, ja että hän rakastaa vielä ex:nsä ja että hän muuttaa pois. Oli suunnitellut tuon kaiken sen viikon aikana, itseni leijuessa vielä katonrajassa..Ei sillä, ei se sitä tosi asiaa poista että olen varmasti onnellisin isä mitä voi olla kun se lapsi loppuvuodesta syntyy, harmi vain että se joutuu näin ikävään tilanteeseen..
Siinä ohessa hän sit kertoi tälle ex:leen että hänellä on tunteita vielä jne häntä kohtaan, ja he alkoivat tapaileen toisiaan, ja hän oli sen luona yötä jne..
Tästä hänen kertomisestaan on nyt pari kuukautta aikaa, ja sinä päivänä vedettiin kyllä matto niin lujaa jalkojen alta että vieläkin sattuu, ja sattuu päivä päivältä vaan enempi..itsellä ei vastaava asia ollut käynyt mielessäkään hänen tunteistaan, olin jo aivan keskittynyt nykyiseen suhteeseeni, ja itse päässyt edellisestä suhteesta irti..muutimme siis yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen, ja pari viikkoa sitten hän otti tavaransa ja muutti pois..
sanoi että muuttaa yksin, en sit tiedä, enkä jaksa välittää, ei helpota tilannetta yhtään, tiedän vain että rakastan häntä edelleen niin suunnattoman paljon vaikka en tiedä pystyisinkö koskaan hälle anteeks antaan..eniten satuttaa se että sen kertomisensa jälkeen hän on ollut kylmin ihminen mitä tiedän, kuin yö ja päivä, ei huomioinut tunteitani ja sanojani, ei välittänyt yhtään, ei ole pitänyt mitään yhteyttä, ei halunnut puhua koko asiasta..aivan eri ihminen mihin minä olin tutustunut..no en tiedä..aika selväkshän tuo teki että ei usko että meistä tulee koskaan mitään..Hänen olemus ja käytös vaan minua kohtaan muuttui hetkessä niin paljon ettei se ole ihan normaalia..
olen 2kk:tta yrittänyt päivittäin tukahduttaa tunteitani häntä kohtaan, mut sekin tuntuu niin oudolta ja turhalta kun joutuu tekeen jotain mitä kuitenkin niin haluasi ja kun ei ne tunteet tunnu kuolevan millään poppas konsteilla ja aika jonka se pitäs tehdä on aivan liian hidas..
Itsetuntoni on joka tapauksessa romahtanut aivan pohjille, koska tämä oli toinen ero vajaan vuoden sisään, ja molemmilla kerroilla olen tullut jätetyksi..päivä kerrallaan..Eiköhän se tästä, tämä vaan vie niin pirusti voimia tän asian läpikäyminen ja omaksuminen..
Jos jollain on jotain vastaavaa käynyt, tai vaik ei oiskaan niin mielellään kuuntelen vinkkejä miten asiassa kannattas edetä..
Sen olen kuitenkin päättänyt ja oppinut että uutta suhdetta en lähde hakemaan ennen kuin tämä on käyty läpi, eikä se onnistuisikaan, huomasin kun kävin yks päivä kahvilla yhden tytön kanssa, ei vain pysty keskittyyn muuhun mitenkään..
Yhteyksissä me tullaan oleen silti aina, ja lapsikin tulee viikonloppuisin mulle, se on helpottanut onneks silloin kun miettii että kaikki on päin prinkkalaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuo sun tarinasi on niin surullista luettavaa!!! :(( olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan, vaikka emme edes tunne.
Hui, lähetän tän hyperbittiavaruuden kautta sinulle niin paljon energiaa ja voimia!!!
Läpälässynlää. Kasva aikuiseksi.
Minusta ap kuavsi tutnojaan varsin kauniisti ja vaikutaa olevan erittäin sitoutunut kun menee yhteen kumppanin kanssa.
Mielestäni on luonnoslista että suree kun suhde kariutuu.
Sinkä hyppää suhteesta toiseen lennoissa etkä pahemmin jää suremaan.
Niin tekee pinnallinen ja itsekäs ihminen.
Kommenttisi kuvastaa hyvin että sinun tulisi kasvaa aikuiseksi ja empaattiseksi.
Voimahalaukset ap:lle.
Elämä menee eteenpäin ja varmasti kohtaat vielä jonkun varteenotettavan kumppanin.
Etene vastaisuudessa hitaammin. Silloin on paremmat mahdollisuudet onnistua.
Mutta kuten sinulle jo sanottiin, pitäisi sinun noudattaa itse ohjettasi eikä hänessä ole mitään vikaa.
Toinen mahdollisuus on tietysti että olet itse jo edennyt aikuisuudesta katkeruuteen (johon iso osa meistä ei onneksi sorru).
Kyllä olet onneton tyyppi, täys luuseri.
Yksikään nainen ei välitä tuollaisesta, koskaan.
Mene ja vedä ittes hirteen, sit kaikki ovat onnellisia, etenkin sun lapses.
Jonka elämän tulet vielä pilaamaan, jos elät.
Joten hirteen vaan, se on kaikille parempi.
Mitä ihme jengiä tänne tulee purkamaan omia angstejaan ja tekemään pahan olon ihmisille, joilla sellanen valmiiks jo on?
Mun mielestä on karua miten elämässä voi oikeasti tapahtu noin kauheita asioita ja kokemuksesta tiedän miten hirveetä se on, kun on maailman onnellisin ja luulee olevansa täydellisessä suhteessa, mutta sitte yhtäkkiä matto vedetäänkin jalkojen alta..
Voi yritä jaksaa. Itse kieriskelen melko samanlaissa fiiliksissä. Ahdistaa.... Ei varmaan lohduta kun sanon ettet ole yksin tässä tilanteessa.
Voimia