Oon tällasessa tyhmässä tilanteessa, että poikaystäväni(ollaan oltu vuosi ja rapiat yhdessä, ollaan molemmat parikymppisiä) haluaisi muuttaa mun kanssa yhteen, mutta mä oo varma..
Mä en tiedä mitä mä siinä pelkään, ehkä sitä vaan kun en tiedä mitä tapahtuu ja että kestääkö suhde sitten, poikaystäväni haluaa lapsia ja mennä naimisiin - Mä en(poikaystäväni tietää sen). Tiedän, että ollaan nuoria, mutta toi tilanne kuitenkin tulisi jossain vaiheessa sit vastaan.
Meillä menee tosi hyvin, mä rakastan kultaani todella paljon, ja tiedän, että hän rakastaa mua.
Hän tietää kyllä, etten mä oo varma tosta yhteen muuttamisesta, mutta ei tietenkään ymmärrä. Mä en itseasiassa itsekään tajua..
Toisaalta mä haluaisin sitä, olisi niin ihana herätä sen vierestä aina aamulla, mutta mä en kuitenkaan tiedä, kestäisinkö asua samassa kämpässä toisen ihmisen kanssa kovin pitkään, vaikka mä rakastanki..
Jos nyt muutetaan yhteen, niin kuitenkin kaikki menee heti pieleen, riidellään paljon jne. Nyt nähdään toisiamme vaan viikonloppuisin, joten välitkin pysyy hyvinä eikä riitoja tuu. Mutta sit tässäkin tilanteessa pelkään että jos se nyt pettää tai muuta.. Mä en yhtään tiedä mitä mä teen, enkä ees osaa selittää kunnolla. Mutta jos joku nyt ymmärsi mun sepustuksen, niin olis kiva saada vastauksia. Jos joku on/on ollu samassa tilanteessa niin vastatkaa.. Kiitos jo etukäteen.
Mä en tiedä mitä mä siinä pelkään, ehkä sitä vaan kun en tiedä mitä tapahtuu ja että kestääkö suhde sitten, poikaystäväni haluaa lapsia ja mennä naimisiin - Mä en(poikaystäväni tietää sen). Tiedän, että ollaan nuoria, mutta toi tilanne kuitenkin tulisi jossain vaiheessa sit vastaan.
Meillä menee tosi hyvin, mä rakastan kultaani todella paljon, ja tiedän, että hän rakastaa mua.
Hän tietää kyllä, etten mä oo varma tosta yhteen muuttamisesta, mutta ei tietenkään ymmärrä. Mä en itseasiassa itsekään tajua..
Toisaalta mä haluaisin sitä, olisi niin ihana herätä sen vierestä aina aamulla, mutta mä en kuitenkaan tiedä, kestäisinkö asua samassa kämpässä toisen ihmisen kanssa kovin pitkään, vaikka mä rakastanki..
Jos nyt muutetaan yhteen, niin kuitenkin kaikki menee heti pieleen, riidellään paljon jne. Nyt nähdään toisiamme vaan viikonloppuisin, joten välitkin pysyy hyvinä eikä riitoja tuu. Mutta sit tässäkin tilanteessa pelkään että jos se nyt pettää tai muuta.. Mä en yhtään tiedä mitä mä teen, enkä ees osaa selittää kunnolla. Mutta jos joku nyt ymmärsi mun sepustuksen, niin olis kiva saada vastauksia. Jos joku on/on ollu samassa tilanteessa niin vastatkaa.. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse samassa tilanteessa tällä hetkellä. Minä ja mun mies ollaan "jo" päälle parikymppisiä ja ollaan nyt seurusteltu joku 8kk. Mies haluaisi muuttaa yhteiseen taloon (siis ostaa ok-talon tms.) enkä oikein tiedä mitä mieltä olen tästä. Hän haluaisi myös kihloihin, vaikka naimisiin ei kuulemma halua ehkä koskaan.
En osaa kanssa sanoa mitään tiettyä syytä sille miksi epäilen tätä muuttoasiaa, ja rakastan myös miestäni paljon. Hänkin minua. Olen kyllä kertonut hänelle etten ole 100% varma haluanko muuttaa vielä yhteen, mutta hän sanoo että nyt(= joskus ensi joulun jälkeen) tai ei koskaan, koska jos en ole silloin valmis muuttamaan hänen kanssaan yhteen niin hän muuttaa yksin ja saattaa muuttaa kauemmaksikin. Tällöin meidän ei olisi järkevää jatkaa, koska emme ehkä näkisi joka päivä jne. ja siitä olemme samaa mieltä että "kaukosuhdetta" emme halua. :/
Toisaalta tuollainen ajattelu ahdistaa minua, koska on tavallaan takaraja jolloin pitää päättää haluanko olla mieheni kanssa ollenkaa. Mutta toisaalta hän taas sanoo, että häntä ahdistaa kun ei voi olla "täysillä" ku ei tiedä mitä minä aion tehdä sitten kun se muutto on käsillä. Miehelleni muutto yhteen olisi tavallaan helpompi, koska hän on jo aiemmin asunut naisen kanssa saman katon alla omassa talossa. Minä taas en ole aiemmin avoliitossa asunut.
Että tällaista meillä. En osaa oikeastaan neuvoa sinua kun en itsekään tiedä mitä tekisin. :P Ja itseäni hämmentää se, etten tiedä miksi en ole varma tai mikä minua jarruttelee...
kihloihin mennään koska lupaudutaan naimisiin.Kihloissa olo aika on häiden valmistelu aikaa.Voi voi tätä nykyaikaa.Ja älä nyt hyvä ihminen anna miehesi painostaa sinua noin, miti rauhassa.Mikäli hän rakastaa sinua, hän odottaa päätöstäsi.
Olemme kyllä puhuneet tuosta naimisiinmeno-asiastakin. Ja meille se kihlautuminen olisi enemmänkin merkki siitä, että välittää toisesta paljon ja on "toisen oma". :)
Kyllä mieheni on sanonut, että joskus sitten ehkä mahdollisesti voisi jopa naimisiin mennä, ei kylläkään isoja kirkkohäitä tms. Minulle tuo sopisi ihan hyvin. :)
Mutta tietenkin pohdin asiaa vielä tarkasti, ja muutamme sitten yhteen jos siltä tuntuu siinä vaiheessa. Ja jos olisin täysin painostettavissa, olisin varmaan jo suostunut suoralta kädeltä vaikken niin varma asiasta olekkan...
Jos et kerran ole varma, niin sitten ette muuta yhteen ainakaan tässä vaiheessa. Luojan kiitos nykymaailmassa ihmisellä on varaa kuunnella omaa itseään! Olette vielä kamalan nuoria. Ehditte kyllä, jos siltä alkaa tuntua. :)
Mikäli epäröitte noin, älkää muuttako yhteen. Hyvällä todennäköisyydellä yhdessäasuminen alkaa ahdistaa teitä, jos että alunperinkään ole olleet varmoja asiasta. Ja jos toinen asettaa takarajoja ja ehtoja, älkää missään tapauksessa suostuko moiseen, se on todella epäkunnioittavaa ja melko lapsellista (ja melkeinpä kyllä nauroin ääneen tuolle uhkailulle...). Ei toisen mieltä ja tunteita voi tai saa pakottaa noin. Jos toinen uhkaa muuttaa kauas pois vain tuollaisen asian takia, muuttakoon sitten! Tuskin suhde on kauhean paljoa silloin hänelle merkinnyt.
Niin ja hyvä ja vanha "uskomus" on, että kannattaa nyt edes yhden kerran riidellä kunnolla ennen yhteenmuuttamista. Pieni kina puhdistaa ilmaa ja vahvistaa suhdetta. Kunhan ei koko ajan ole sukset ristissä...
Kyllä sen sitten huomaa, kun oikeasti haluaa muuttaa yhteen. Ja voihan sitä herätä toisen vierestä, vaikkei yhdessä asukaan. Yleensä ihmiset muuttavat yhteen, kun huomaavat asuvansa jo käytännössä yhdessä, eivätkä näe mitään järkeä maksaa kahdesta osoitteesta. Niin, ja kun tuo ajatus ei enää ahdista. :) Mihinkään ei ole kiire, hiljaa hyvää tulee...
Avoliitto on hyvä tapa "testata" suhdetta ennen kuin porhaltaa avioon. Avosta kun on helpompi lähteä, ei tarvitse riidellä omaisuuksista sun muista.
Mutta ei ole järkeä pilata hyvää suhdetta kiirehtimällä liian aikaisin avoliittoon. Ei sillä ole väliä, miksi epäröit muuttaa yhteen, se riittää, että epäröit. Jos varmemman tiedon aika on tullakseen teidän suhteenne kohdalle, se tulee aikanaan ja huomaat sen sitten. Voisit päinvastoin kysäistä poikaystävältäsi, miksi hänen mielestään teidän pitäisi jo nyt muuttaa yhteen, kun myöhemminkin kerkiää.
Ja mitä tulee pelkoosi pettämisestä, niin jos hän pettää siksi, että ette asu yhdessä, hän pettäisi joka tapauksessa. Aina on ollut niitä, jotka pettävät erikseen asuen tai avossa tai aviossa. Jos tuollaista tarvii oikeasti pelätä eli jos kyseessä ei ole vain nuoreen ikääsi liittyvä epävarmuus, niin mieti silloin tosi tarkkaan yhteiseloa juuri tämän miehen kanssa.
No jos et vielä ole valmis, niin minusta ei kannata vielä
yhteen muuttaa. Sanot vain poikaystävällesi, että et ole vielä
valmis. Jos toinen alkaa painostamaan ja vaatimaan, niin
sitten kannattaa harkita onko suhteella edes tulevaisuutta.
Lapsista: Sano poikakaverillesi selkeästi, että et halua nyt lapsia,
etkä voi luvata, että haluaisit koskaan. Hän ilmeisesti olettaa,
että kun muutatte yhteen, niin kohtapuolin menettekin
naimisiin ja sinulle tulee automaattisesti vauvakuume
kun muillekin kerran tulee. Eihän se niin mene. Kaikki eivät
oikeasti halua niitä lapsia, vaikka olisi kuinka ihana
puoliso.
Minäkin aikanaan parikymppisenä pähkäilin että avoliittoon vai ei... eksä painosti tietyllä tavalla ja yritti houkutella, mutta minusta avoliitto ei tuntunut pohjimmiltaan hyvältä ajatukselta. Joten yksinkertaisesti päätin (onneksi) että menen avoliittoon vasta silloin kun se ajatus tuntuu oikeasti hyvältä. Suosittelen samaan ohjetta myös sinulle! :)
minä olin samassa tilanteessa noin vuosi sitten. poikaystävä halusi muuttaa yhteen kun ei jaksanut rampata kotiemme välillä. itse en ollut kovin varma asiasta kun olimme vasta vuoden seurustelleet(omasta mielestä vähän aikaa). en ollut itsekään varma mikä siinä mietitytti..no ehkä se, että kestääkö suhde. kuitenkin asiat meni kotona (asuin äidin kanssa)niin että halusin muuttaa omaan asuntoon, joten oli sama muuttaa poikaystävän kanssa yhteen. riitelimme aika usein kun olimme muuttaneet, mutta se taisi meillä olla sitä sopeutumista. nykyään meillä menee hyvin ja en voisi kuvitellakaan, etten asuisi hänen kanssaan.