On sitä sitten niin saamaton! Kun olin sinkkuna,
pystyin ja halusin vähän kontrolloida mitä
suustani alas pistän ja olinkin aikalailla
sutjakassa kunnossa ennenkuin aloin 3 vuotta
sitten seurustella nykyisen "poikakaverini"
kanssa. Olen oikeastikin huomannut, että hänen
läsnäollessaan minun tekee mieli vaan herkutella
ja lisätä ruokaan kermaa (heh..) litra tolkulla.
kun hän katoaa viikoksi pariksi maisemista, olen
taas tiukka tyttö syömiseni suhteen eikä tulisi
mieleenkään ahmia naamaan pussillista sipsiä
(kuten hänen läsnäollessaan.. :). Olen täysin
onnellinen työssä ja kotona (poikakaverini on
itse tosi urheilullinen ja menevä miekkonen ja
rakastan häntä tosi paljon!), mutta kertokaa
mulle, mikä on tämä outo "rakkauden-nälkä"? Mua
itseänikin huvittaa, mutta oisko jotakin toista
immeistä, jolla sama kohtalo? Paino on siis
jototellut vuosikausia ihan tästä syystä.
Unbelievable...
pystyin ja halusin vähän kontrolloida mitä
suustani alas pistän ja olinkin aikalailla
sutjakassa kunnossa ennenkuin aloin 3 vuotta
sitten seurustella nykyisen "poikakaverini"
kanssa. Olen oikeastikin huomannut, että hänen
läsnäollessaan minun tekee mieli vaan herkutella
ja lisätä ruokaan kermaa (heh..) litra tolkulla.
kun hän katoaa viikoksi pariksi maisemista, olen
taas tiukka tyttö syömiseni suhteen eikä tulisi
mieleenkään ahmia naamaan pussillista sipsiä
(kuten hänen läsnäollessaan.. :). Olen täysin
onnellinen työssä ja kotona (poikakaverini on
itse tosi urheilullinen ja menevä miekkonen ja
rakastan häntä tosi paljon!), mutta kertokaa
mulle, mikä on tämä outo "rakkauden-nälkä"? Mua
itseänikin huvittaa, mutta oisko jotakin toista
immeistä, jolla sama kohtalo? Paino on siis
jototellut vuosikausia ihan tästä syystä.
Unbelievable...
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mulla on ihan sama "ongelma" kuin sulla..
Tää on ihan uskomatonta.
Ennen ku muutettiin yhteen laihduin varmaan 10kg,
mut nyt ku asutaan yhes on kilot tullu takaisin
korkojen kera... Sairasta.
mulla kävi päinvastoin, kun aloin seurustella,
niin paino tippu heti 7 kg. sillä aloin liikkua
tän jannun kanssa, ennenkun en liikkunut juuri
lainkaan. ja sama tahti jatkuu edelleen,
nimittäin painon tiputuksessa. kivaa!
Aloitin juuri seurustelun ja takana on 8kg
painonpudotus. Laihis on vielä hieman päällä ja
kysyttäessä poikakaverilta hän sanoi, että minun
ei tarvitse laihtua yhtään enempää. Meillä on
nyt vitsinä se kuinka minä syön vain 1/3 tai 1/2
poikakaverini ruoka-annoksista - ja aion pitää
sen niin. En halua lihoa takaisin samoihin
mittoihin.
Kiva törmätä teihin kanssasisaruksiin! Mulla on
ihan sama juttu kun olen poikaystäväni kanssa
kahdestaan haluan syödä hyvin ja paksusti ja koko
ajan tekee mieli jotain hyvää! Seurustellessani
painoa on tullut lisää n.5kg.. Ehkä kaikki johtuu
siitä etten enää jaksa/viitsi/halua kiinnittää
huomiota niin paljon ulkonäkööni kun tiedän että
on olemassa ihminen joka rakastaa mua huolimatta
olenko ohut vai paksu...
Eipä olekaan ihme, että sitten näillä samoilla
palstoilla ihmetellään, että avo-/aviomies tai
miesystävä valkkasi hoikemman vuosikerran
vierelleen. Miksi hitossa naisten pitää syödä
itsensä pilalle ? Sitten ne ovat kateellisia
niille, jotka viitsivät nähdä ITSENSÄ eteen
vaivaa riippumatta siitä, ovatko parisuhteessa
vai eivät!!! Haloo naiset!
Tuossa olet oikeassa... Kuulostaa siltä, että
tyttöset valittavat lihoneensa, koska enää on
joku joka välittää silti! Miten olisi
painosta=terveydestä huolehtiminen ihan oman
hyvän olon kannalta?? Itse olen seurustelun aikan
lihonut samaiset kymmenen kiloa, jota olen saanut
pois ja taas saanut... Se että jaksan aina
yrittää, ei johdu miehistä, vaan omasta olosta!!
Parempi asenne touhuun tai vaivutte läskeinenne
hautaan (ehkä onnellisena rakkaudesta
kuitenkin)...
Sama juttu mulla, poikakaverin kanssa tulee aina
syötyä kaikkia herkkuja ja PALJON! Toisaalta tää
voi meillä johtua siitäkin että nähdään vaan
viikonloppusin ja sillon haluu että kaikki
on "juhlaa". Oon viikolla töissä toisessa
kaupungissa, onneks, koska viikolla voi sitten
taas tiukentaa ruokavaliota. Lihonnut oon silti
mutta onneks vaan muutaman kilon. Edellisen
poikaystävän kanssa lihosin puolessa vuodessa 6
kiloa...
Mullakin kävi niin. Johtunee siitä että ex
tykkäsi syödä kaikkea rasvaista mutta ei lihonut
siitä ollenkaan, minä taas lihoin molempien
puolesta... =D Vuoden pysyin hyvin (lähes)
samoissa mitoissa kunnes ostin auton ja sillon se
varsinainen lihoaminen alkoi... ennen eroamme
rupesin laihduttamaan ja nyt olen laihtunut jo 12
kiloa ja saman verran olisi vielä tavoitteena.
eli kun kumppanilla ei ole paino-ongelmia ja
sitten laittelee niitä kermaisia ihania ruokia ja
sipsejä leffaa katsellessa kultansa kainalossa
mässäilee, niin siitä ne kilot tulee. Se on
oikeestaan aika ärsyttävää, että toinen syö mitä
tahansa, niin ei tunnu missään ja jos hän vielä
harrastaa liikuntaa, niin kyllähän hän ne
kuluttaakin.
Niin se vaan on, että me ihmiset ollaan erilaisia
ja sen mukaan on katsottava mitä leipälävestä
suuhunsa pistää. Ihan oman itsensäkin takia ei
kannata tuudittautua siihen, että kun mulla nyt
on tuo mies, niin eipä tartte enää olla tarkka
kiloistaan. Roskaa, elämä on tarmokkaampaa ja
itsellä on hyvä olla, kun ei ole liikakiloja.
Oman hyvinvoinnin takia ei kannata antaa liikaa
kilojen kerääntyä, sillä siinä karisee monesti
myös itsetunto.
9 kg jo tippunut ja Ally ei ole ihanteeni!
Kiva joskus nähdä vanhoja ystäviä jotka ovat
seurustelleet jo iät ajat, heillä on järestään
sama ongelma kaikilla, naispuoliset ovat lihoneet
seurustelun tiimellyksessä muodottomiksi
ilmapalloiksi ja miehet ovat sutjakassa kunnossa
kuin ennenkin.
Tuttua. Siis addikti tai joku muu himo saa ikään
kuin luvan, kun on kiva mies turvana. Yksin on
epävarma ja turvaton. Mulla on kokemusta siitä,
että yksi kumppanini alkoi juoda, siis alkoholia,
kun tapasi minut. Toinen alkoi iskeä muita
miehiä, kun ennen minua kontaktinsa miehiin
olivat vähäisemmät. Tietty, aika yleinen
hemmoteltu ihmistyyppi retkahtaa siinä
autuudessa, jonka turvallinen miestyyppi
tavallaan suo. Voidaan ikään kuin karistaa pelot
ja huolet, kun on joku, johon nojaa ja sitten
lässähdetään muutenkin. Liika syöminen tässä
kohdin on suhteessa aika pieni heikkous.
Olen huomannut saman ilmiön, mistä
nimim. "seurusteluläskit" puhui. Jostain kumman
syystä kun ihmiset alkavat seurustelemaan, he
menettävät mielenkiintonsa täysin omaan
hyvinvointiin ja omaan ulkonäköön ja alkavat
popsia makeita ja herkkuja mminkä kerkiävät.
Monissa tapauksissa näistä, on kundi juuri se,
joka on kuitenkin hyväkroppainen ja urheilija.
Miksi siis vain naiset sortuvat?
Eikö olisi mielekkäämpää lähteä mieluummin
yhdessä lenkille, salille tai pyöräilemään kuin
jäädä kotiin katsomaan sinkkuelämää-sarjan
uusintoja ja syödä pussillinen sipsiä? Kokeilkaa
ihmeessä, voitte olla varmoja että se toimii.
Itse en ole koskaan
sortunut "seurustelusyömiseen", enkä tulekaan
sortumaan. Yhdessä voi tehdä paljon muutakin
kivaa kuin syödä!
Mukavia seurusteluhetkiä silti itse kullekin!
Meistä minä olen se pulska joka syö ruisleipää ja
jättäisi limsat ja sipsit kauppaan. Itsekuri ei
kuitenkaan ole mitenkään rautainen, vaan tuleehan
sitä joskus herkkujakin napsittua siitä
vierustoverin pussista. Erilaisten
ruokailutottumuksien sovittaminen yhteen
järkevästi ja taloudellisesti tuntuu olevan
hankalaa ja tuloksena on että kumpikin syö
enemmän mitä tarvitsee. On se kumpu vähän
kasvanut sillä miespuolisellakin...
Itse laihduin 15 kg, kun aloin seurustella ja
avioiduin. Olen lohtusyöppö ja söin
yksinäisyyteeni. Painon kanssa voi pelailla
nuorena - ehkä - mutta iän myötä kilojen
karistaminen on vaikeampaa. Siis huolehdi
itsestäsi, helpompi on pitää entinen taso kuin
yrittää sitten kymmenenkin kilon ylimääräistä
taakkaa pois epätoivoisesti.
Kun itse aloin seurustelemaan, laihduin 10 kg
kuukaudessa. En edes itse aluksi huomannut, mutta
ystävät sanoivat ja sitten alkoivat vaatteet
roikkua päällä. Miksikö laihduin?
Olimme aina menossa. Milloin mihinkin suuntaan.
Häät olivat tulossa ja keräsimme matka-ja
häärahastoa hillasuolta, mistä saimmekin 10 000
mk. Muutenkin touhua ja tohinaa riitti, eipä siinä
muistanut syödä...No, nyt olemme olleet naimisissa
ja kilot ovat tulleet takaisin ja nyt
laihduttamalla olen tänä kesänä laihtunut 5 kg.
En ole mikään laiha, mutta sopiva kuulemma,
ainakin rakkaan mieheni mielestä...
Itse olen lihonnut 10 kg seurustelusuhteen
aikana. Painonnousu on erinlaisten makujen
syytä:Minä en pidä mitenkään erikoiseti makeista
jäkiruuista vaan hyvintehdystä pääruuasta, ja
taas tyttäystävälläni on päinvastoin! Eli nykyään
tehdään sekä runsas pääruoka ja jälkiruoka, että
kummatkin olisivat tyytyväisiä. ..ja kilot
nousee..
Itse olen aina lihonut seurustellessani (tosin
vain kilon kaksi, kun en enempää liho). Totta,
yksin ollessa sitä tarkkailee syömistään, ja
onhan se varmaan niinkin ihan biologian
sanelemaa, että naisilla on isompi rasva% ja -
kerros luontaisesti kuin miehillä. JA miehet
tarvitsevat enmmän ravintoa kuin naiset, yleensä.
Kun mies syö tiheämpää, tulee itsekin mussutettua
siinä samalla = naisen syömiskerrat lisääntyvät.
Oman mieheni kanssa tosin liikumme paljon yhdessä
ja harrastamme monenlaista liikuntaa, joten
elämme sen suhteen harmonisessa tasapainossa. Ja
itse asiassa hän valittaa enemmän painonnousuaan
(entinen himourheilija, jonka ajankäytöllä onkin
nyt kuulemma enemmän muutakin sisältöä kuin
pelkkä urheilu: olen imarreltu;) Jalkaa toisen
eteen yhdessä vain ja mieli piristyy entisestään!
mulla se on juuri päin vastoin. kun löydän miehen
itselleni, minä rupean syömään paljon vähemmän ja
liikun paljon enemmän. En tiedä mistä tämä
johtuu.. Nyt kun olen taas vapaalla jalalla, syön
kun sika enkä jaksa tehdä mitään. Nyt kyllä olen
ottanut niskasta itseäni kiinni ja ostin
kuntikselle kortin ja olen jopa käyttänyt sitä =)
jeee!!
Melinda! Olen tietyssä määrin kohtalotoverisi.
Olen myös huomannut että poikaystävän seurassa
konrolli pettää syömisen suhteen paljon helpommin
kuin yksin ollessani...Tarkkailen yleensä
hyvinkin tarkkaan mitä suuhuni laitan, tuleepa
joskus jopa kaloreitakin laskettua. Jostain
syystä ollessani poikaystäväni kanssa,en olekaan
itselleni niin ankara..(mikä voi tietysti välillä
olla myös ihan tervettä!) Joskus tulee syötyä
varsinkin makeaa ihan kirjaimellisesti mahan
täydeltä. Ilmiönä tämä "rakkaudennälkä" on
todella kiehtova...olisi mukava tietää mistä
moinen johtuu...Voisikohan olla että se olisi
sidoksissa huonoon/epävakaaseen itsetuntoon? Kun
on yksin,alitajunta pääsee ääneen herättäen
epäilyksiä: kelpaanko minä,olenko tarpeeksi
kaunis,laiha,ym. Kun taas poikaystävän seurassa
huomaan kelpaavani juuri sellaisena kuin olen,
eikä se mitä syön/en syö vähennä hänen
välittämistään piirun vertaa!
hyvä pointti,luulisinkin että se on aika iso syy
lihomiseen..itsetunto kaiken takana (vaikkei se
muutenkaan olisi huonoin mahdollinen..)
Mulla ei itselläni ole tota samaa 'ongelmaa',
mutta tiedän kyllä tapauksia, joille on käynyt
just noin.
Ja toinen asia, joka ihmetyttää JOISSAIN naisissa
on se, että kun he alkavat seurustella ja
vakiintuvat, niin samalla loppuu myös itsensä
ehostaminen ja huolehtiminen kauneudesta. En
tarkoita, että kaikkien tulisi aina olla
viimeisen päälle laitettuja, mutta ihmetyttää
vaan, kun joillain tuntuu olevan sellainen
ajattelutapa, että kun on jo "pydystänyt" miehen,
ei enää tarvitse näyttää hyvältä. Luulisi, että
silti edelleen olisi kiva näyttää hyvältä niin
kaikkien muiden, kuin oman miehensäkin mielestä.
Ja mä oon ainakin sellainen, että ei oo kiva
kävellä ihmisten ilmoilla, jos on ihan puusta
pudonneen näköinen. (Vaikka toki koiran kannsa
lenkkeilen ja käyn kaupassa meikittä.. :) En
tiedä onko kukaan samaa mieltä?!
Tohon painojuttuun vielä sen verran, että
siinäkin kyllä saattaa olla sama juttu jossain
alitajunnassa.. Että kun ei enää "tarvitse" olla
koko ajan parhaimmillaan, niin sitten sitä
jotenkin laiskistuu.. Tähän kuvioon ainakin sopis
toi, että kun kundis häviää joksikin aikaa
kuvioista, niin sitten taas huolehdit
syömisistäsi tiukasti. Mutta näähän on vaan
arvailuja...
Joo, ihan sama tilanne! aina kun sinkkuilen
lihdun noin viisi kiloa ja taas toisinpäin. Ehkä
sitä sillon sinkkuillessa pitää tärkeenpänä omaa
ulkonäköä ja toisaalta sillon on paljon enemmän
menossa. Enpä tiiä mutaa kyllä se pännii. Oon
jopa harkinnu e-pillereiden lopettamista kun ne
kuulemma lisää ruokahaluu...
Olen huomannut ihan saman asian. Parin
seurustelukuukauden aikana on jo tullut
liikakiloja. Ei vaan jaksa liikkua niin paljon ja
mässää koko ajan jotain leffoja kattoessa. Ulkona
on myös pirun kiva käydä syömässä. Pitäs varmaa
pysyä sinkkuna ni sais pidettyä kilot kurissa!!
Kyllähän se niin on että yksin ollessa ei tuu
syötyä paljoakaan.Pokakaverinikin laihtui eromme
aikana huomattavasti, palattuamme yhteen lihoimme
kumpikin "normaaleihin mittoihin".Mä söin
uhallakin, en halunnu olla pelkästään
ruuanostaja, muutuin suursyömäriksi,oikein
kilpailin saanko syötyä jotain enemmän.Onneksi en
lihonut omista mitoistani ohi, vaan pysyin
tasapainossa syömisestäni huolimatta. Mutta pakko
myöntää että kurjaahan se oli tuollainen
seurustelu kun palkkioksi sain kaljamahan
ryyppäyksen takia...
Joo tuttu tunne oon itselihonnu 10kg
seurustelunaikana asuimme ulkomailla yhdessä
puolivuotta ja sen aikana varsinkin tuli syötyä
niin epäterveellisesti pikaruokia ja muita
herkkuja kun mahollista,jotenkin sitä ruokaa ei
osaa tehdä ulkomailla ja poikaystäväni joka
jotain osaa keksiä niin käyttää mielettömästi
rasvaa,öljyjä,kermaa eipä se sitä haittaa kun
itse ei lihoa,mutta mulla tulee todella helposti
kiloja.Nyt ollaan oltu kolmeviikkoa erossa ja
heti on alkanut mun laihtuminen ja katson
tarkemmin mitä suuhunlaitan.viikon päästä taas
matkataan etelänasuntoomme ja nyt kyllä päätän
että poikaystäväni pöperöitä en syö vaikka
ovatkin hyviä vaan etin vaikka kirveellä kaupasta
vähäkalorista ruokaa vaikka sitä ei tunnu
löytyvän,maitoakaan ei saa rasvattomana ja leivät
ovat täyttä vehnää,no kasveja ja hedelmiä onneksi
on tosi paljon ja niin tuoreita,mutta ei
niilläkään pitkään elä,kun kaipaan kuitenkin
lihaakin.
Minä syön suruuni. Ja juon kanssa. Leiriydyn
vuoteen nurkkaan mussuttamaan ja rypemään
itsesäälissä. Onneksi ei vielä (kop kop) ole
varsinaisia paino-ongelmia. Vasta hälyttäviä
merkkejä.
Miksi sitten elät tuollaisessa parisuhteessa, kun
ilmiselvästi halveksit tyttöystävääsi, etkä enää
kehtaa kulkea hänen kanssaan julkisesti.
Kannattaa ehkä jutella asiasta, tai lähteä
vetämään. Ei mahda olla kummallekaan kauhean
palkitseva suhde.
Itse myöskin olen taipuvainen lihomaan
surustellessa. Tosin syykin on selvä, sinkuaikana
sitä kiitää yössä hiki päässä bailate, ja kaksi
kertaa viikossa tapahtuva neljän, viiden tunnin
tanssiminen kuluttaa kaloreita aika lailla. Lihon
muutenkin helposti, joten jokaista suupalaa olisi
syytä kytätä. Toisaalta myös laihtuminen käy
helposti, pari viikkoa kevyemmällä ruokavaliolla
tuottaa tuloksia.
Siis kun aloin seurustella, painoni lähti
putoamaan, koska erilaiset bilekeikat
(="miehenmetsästystä") vähentyivät. Kun ei ole
paria kertaa viikossa krapulassa, tulee
lenkillekin lähdettyä paljon useammin. Lisäksi
katoavat myös ne kuuluisat krapulamässäykset,
jotka lihottavat... Ei sillä, ettenkö enää
baarissa kävisi, mutta tätä nykyä harvemmin...
Kuulostaa ihmeelliseltä, tai tuo kirjoitus pisti
miettimään sitä sinun rakkaudennälkääsi. Jos syöt
koko ajan kun olet kaverisi kanssa, niin minun
mielestäni suhteestanne puuttuu jotakin tärkeää.
Yleensä menee ruokahalu tai oikeammin ei edes
muista syödä kun on niin muissa maailmoissa,
rakkauden vaaleanpunaisia pilvilonnoja
rakentaessa.
Silloin kun olen rakastunut ja seurustelen, se
näkyy minussa ennen kaikkea positiivisesti.,
säteilen ja olen positiivinen joka tavalla. Edes
ärsyttävät ihmiset tai vaikeat asiat eivät tunnu
miltään, teen kaiken hymyillen. Silloin kun en
seurustele, kulutan tylsää aikaani syömiseen ja
itseni inhoamiseen ja asiat tuntuu muutenkin
vaikeilta. SORRY jos olen aivan väärässä, mutta
omalta kohdaltani on näin. Mieti itse, miltä
tuntuisi jos sinä olet hoikka ja hoidat kuntoasi,
mutta kaverisi lihoo ja laiskistuu. Rakastunut
ihminen ei loukkaa toista vaikka kiloja tuleekin
pikku hiljaa partnerille, mutta myöhemmin saattaa
SE Ulkomuoto juttu olla se asia, joka ensin alkaa
harmittaa ja sen lisäksi kaikki muut pikku viat
alkavat ärsyttää. Pitkäksi meni tämä sepustelu.
Mieti tätä!!! Ehkä se kannattaa!! Hyvää kesää
sinulle ja suhteellesi pallero!!
kyllähän sitä on pilvissä siinä suhteen
alkupuolella, mutta entäs kun siitä suhteesta
tulee vakio, asutaan kenties yhdessä jne. silloin
seksihurjastelut ehkä vähenevät ja yhdessäolo
saattaa olla sitä sohvalla lekottelua, jutustelua
ja tv:n kattelua. siinä lomassa vetää naamaan
muutaman sipsipussin... kun ensihuuma unohtuu,
niin ruokakin alkaa taas maistua. sama pätee myös
tuohon säteilemiseen ja iloisuuteenkin. elämä ei
aina voi olla nousujohdetta.
On hienoa, että pystyt puhumaan asiasta edes
tällä palstalla. Ei aina ole helppoa sanoa
ystävälleen esim. ulkomuotojutusta. En usko että
haluat jättää häntä pelkän ulkomuodon vuoksi
kyllä silloin on jo joku muukin asia pielessä.
Läskit ovat vain viimeinen pisara. Voisit ottaa
asian puheeksi ystäväsi kanssa, kuten
mainitsemalla joku esimerkki henikilö: "On hienoa
että tuokin jaksaa näyttää hyvältä vaikka on ison
perheen äiti tai uranainen, tai vaikka iän
puolesta esim. Pirkko Mannola". Tai ehkä ehdotat
että siirrytään kasvisruokavalioon ja tehdään
yhdessä hyvä illallinen tms. Onnea yrityksessä,
eihän ulkonäkö ole aina pääasia vaan voimakas
yhteenkuuluvaisuuden tunne!!! Tsemppiä
Tämähän on siis tutkittu juttu että, kun
vakiintuu, alkaa siis seurustelemaan, menee
naimisiin tai muuttaa yhteen tai saa lapsen alkaa
helpomin lihoa ja syykin on hyvin looginen... kun
olet sinkku sinun täytyy miellyttää vastakkaista
sukupuolta mahd. paljon pystyäksesi jossain
vaiheessa jatkamaan sukua, (sehän on elämämämme
tarkoitus joidenkin mielestä) sitten kun
vakiinnut sinulla on jo se hallussasi mitä olet
etsinyt ja sinun ei tarvitse välittää enää niin
paljoa toisen miellyttämisestä jne. Suunnilleen
näin opetetaan Ravitsemustietouskirjassakin...
Mä oon varmaan aika vastakohta sun ongelmiis
verrattuna. Mä en pysty syömään kun oon ihastunu,
ajatuskin jo yököttää. Kaikki mun jylläävät
tunteet sekottaa mun mahan niin etten saa ruokaa
alas... Täs just seukkasin puoli vuotta ja
laihduin aivan tajuttomasti: oli vaan niin noloo
syödä jätkäkamun nähden. Suhde on ny ohi ja syön
taas "normaalisti". Oon muuten ihan tyytyväinen
kroppaani, mutta ne tajuttomat ihastus-laihixet
ei tehny hyvää!!!
Tuttua on.. Seurustelumme alussa laihduin 6 kg
mutta nyt kolmen vuoden jälkeen olen lihonut 8
kg... Masentavaa! Tosin myös poikäystäväni on
lihonut, mutta nyt meillä on alkamassa yhteinen
kuuri sillä pyrimme laihtumaan entisiin
mittoihimme ensi kesän häitä varten :)
....on mullakin, ennen kuin aloin seurustelee
poikaystäväni kanssa, pidin kunnostani huolta ja
olin laiha,hyvännäköinen.Aloin lihomaan jo
seurustelun alkuvaiheissa,kun aina herkuteltiin
ja oltiin kotona.Liikunta jäi kun aina nysväsi
poikaystävän kainalossa ja mässäili koko ajan.Oon
ollu laihiksella jo vähän alle kaksi vuotta, mut
se ei oo helppoo laihduttaa...siinä menee varmaan
ikuisuus ennen kuin olen taas sellanen laiha ja
hieman seksikkäämpi......
Moikka, mulla taas on toisinpäin. Kun oon "yksin",
niin tulee syötyä kaikkee makeeta, mutta kun olen
rakastunut, niin kaikki lihottava unohtuu. Ehkä
se on sitten rakkaudenhuumaa..;)
Itse ihmettelin aikoinaan samaa asiaa, tai siis
sitä, että miksi porukka lihoo ku alkaa seukkaan,
saati sit menee naimisiin. No, löysin syyn täs
vast'ikään, ku menin naimisiin. Vaimoku lyö
hanttiin aina ku ois halu mennä liikkumaan/
harrastamaan. Itse liikun tosi paljon, eikä liika
kiloja ole, ja harmittaa suunnattomasti jos vaimo
pyrkii estämään harrastuksia.Onneksi saimme asiat
sovittuu silleen, et se ymmärsi mun näkökulman.
Läskille ei kiitos :)
mulla on taas toiste päin et kun seutustelen
pysyin hyvässä kunnossa ja kun taas oon sinkku
niin tulee mörssättyä kaikkee hyvää ja...paino
nousee!! et semmosta...
mukaan seurusteluun eli harrastakaa yhdessä!
Yksilöllistä. Mulla meni niin päin, että yksin
ollessa en muuta ajatellut kuin herkkuja. Itse
asiassa seurustelun alettuani aloin myös syödä
paljon paremmin - siis ihan oikeeta ruokaa enkä
mitään sinkkupöperöö. Ja söin pitkästä aikaa
hyvällä omatunnolla, koska silloinen
muka-muka-ylipaino ei häirinnyt kumppania. Multa
kilot alkoivat tippua.
Myöhemmin oon huomannut, että melkein enemmän kuin
syöminen, mulla vaikuttaa juominen. Yksin
asuessani ja vieläkin esim. kesätyön takia
sinkkuelämää viettäessäni haen seuraa baareista.
Siiderit ja kaljat on uskomattomia lihottajia.
Tämäkin voi monella mennä niin päin, että
kumppanin kanssa tulee enemmän käytyä ulkona ja
kilot lisii... Me viihdytään kotona.
Semmonen älytön syöminen mitä ennen harrastin on
kai jotain turhautumista. Pitäs keksiä jotain
mielekkäämpää, ettei ajatteliskaan syömistä. Ja
olla tiukkana, ettei koko ajan tee kermaherkkuja
vaan kumppania miellyttääkseen... Syökää ja
herkutelkaa, mutta jotain kevyttä kasvikivaa!
Telkkarin ääreen hedelmälautanen eikä sipsipussi.
mä taas ku en oo oikeestaa koskaa ollu
sellattii "oikeesti" rakastunu niin, mulla kyllä
on aina ollu liikakiloja kun oon vaa kaveri
porukan kaa aina jossain toilaillu, ja voi olla
sellasta pettymystä itteeni et pitää vaa
mässäillä jotain, mut nyt ku oon oikeesti
rakastunu niin oon alottanu laihikselle, ja nyt
jo yli 5kg lähteny pois 1,5viikossa... oon vaa
aina ku on tehny jotai hyvää mieli niin oon
kysyny itseltäni, onko jäätelö sen arvoista että
naiset jaa vähemmälle? ja sitten en sorru siihe...
Olen mies mutta olemme huomanneet avopuolison
kanssa saman seikan. Mielestäni syöminen johtuu
pelkästään siitä, että kaksin on mukavampaa
napostella ja nauttia hyviä ruokia. Yksin ollessa
ei jaksa panostaa ravinnon eteen läheskään niin
paljon. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia illasta
hyvän ruuan, viinin ja oman rakkaan kanssa.
Kuinka ollakaan, mä olen huomannut saman asian!
Oon nyt seurustellut reilut 7 kk, ja huomannu
myös että pyöreyttä on tullu lisää... Elävänä
mieleeni tuli eilinen: kultani oli sitten meillä,
ja pöydällä lojui karkkipussi. Noh, olin päivällä
päättänyt että tänään EN enää syö karkkia. Hetken
kuluttua pussi oli tyhjä, mutta se ei kokonaan
ollut minun ansiotani... Ja samaa löytyy myös
siitä, että kun olen yksin (siis
ilman "poikakaveriani") ei tee mieli syödä yhtään
mitään. Siispä, mitä tehdä...? (Onkohan miehillä
sama ongelma/vastaavaa...?)
moi olen seurustellu vähän yli kaksivuotta ja
olen paremminkin laihtunut. tottakai herkuttelen
joskus.
Joo,o olen huomannut saman, että seurustelu
lihottaa.... Sitä tulee tehtyä ruokaa rakkaudella
eli sillä kermalla.... Mullekin on tullut yli 10
kg painoon lisää... KARMEAA. Sitä vaan
pikkuhiljaa on huomannut että vaatekoko kasvaa ja
sukulaiset huomauttelevat, että oletpas taas
viime näkemän lihonut. Minäkin sinkkuna ollessa
olin hoikka tyttö. En kyllä vieläkään ole lihava,
mutta lihavampi kuin ennen.
Eli et siis ole yksin. Itsekuria kai pitäisi
saada lisää...
Jatkoja
Itelläni kävi toisin. N. viisi vuotta sitten
rakastuin totaalisesti poikani isään. Laihduin
ajan kanssa reilut 15 kg (painoin "hyvänä
hetkenä" 55kg ja olen 166cm pitkä..). Enkä
lopettanut mässäilyjä, vaan söimme paljon
pikaruokaa ym. Taidatkin tietää laihtumiseni
salaisuuden. Joo, aktiivinen petielämä.
Tosin kun tulin raskaaksi paino nousi paria
kiloa vajaaksi 90kg.. Silloin ahmin kaiken aikaa
namusia ja jäätelöä. Kuvittelin kirjaimellisesti
syöväni kahden edestä.. (synnytin 3/00).No, tuo
ei minua lannistanut, koska tiesin miksi lihoin
ja olen taas onnelinen itseni n. 30kg laihenpana.