ja löytää sopuisa elämä perheen ja suvun kesken? Mitä voisi tehdä luonnevikaisen panemiseksi ruotuun? Miten hänelle pystyisi osoittamaan, että toisten rakkaus on kallisarvoisempaa kuin roina? Miten löytää avoin kommunikaatio, ja lopettaa takanapäin toiminta ja omapäisyys? Miten elää rauhassa?
Älkää tarjotko uskontoa tai terapiaa. Käytännön ideat olisivat tervetulleita.
Älkää tarjotko uskontoa tai terapiaa. Käytännön ideat olisivat tervetulleita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luonnevikaista ei voi parantaa. Ei siis ole mitään apukeinoa. Oman terveyden ja mielenterveyden suojelemiseksi täytyy ottaa riittävän pitkä välimatka - ja myös säilyttää se välimatka kaikissa olosuhteissa.
Voit vaikuttaa vain OMAAN TOIMINTAASI. Siispä yksinkertaisesti lopetat kanssakäymisen tällaisen ihmisen kanssa. Et muuta voi. Turha sitä on elää ja kituttaa ja koko ajan syyttää ja koettaa muuttaa toisia ihmisiä.
ei ole pelkuruutta, vaan tervettä itsesuojelua.
Minä tein niin, eli panin vält poikki, vaikka sanonta kuulostaa kovalta ja erittäin radikaalilta toimenpiteeltä.
Sisareni, elossa oleva, ja erittäin "virkeä", on minulle kuollut.
En tule koskaan sanomaan hänelle sanaakaan, sillä kaiken sanomani hän vääristelee, valedellen.
Mieheni sanoi viimeksi eilen, ettei kannata pitää mitään yhteyttä psykopaattiin, jonka oikeus ja todellisuudentaju on täydellisen sairas.
Kaikkeen on SYY. Esim. itse olen mukaville mukava, mulkuille mulkku, rennoille rento, hiljasille hiljanen jne.
Ihmisille on saattanut sattua jotain sellaista, jota en ehkä tiedä. Esim. syrjitty, ei pyydetty mukaan, kelvannut vain esim. kuskiksi, kelpaa mukaan sellaisiin juhliin joihin tulee kaikki. Esim. kerran yhden kaveri veli kielsi mua tulemasta niille sisälle. Tai menin parhaalle kaverille ja siellä oli bileet. Jätkät nauroi sisällä mulle ja osoitti sormella, jotta tuo on tulossa tänne. 30 sekkaa kattelin ja lähdin kotiin.
Kolmen kesken seurustelu johtaa lähes aina siihen, että kaksi on hyvää pataa ja he osoittaa sen kolmelle. Esim. muistatko kun oltiin siellä ja oli niin perkeleen kivaa. Mennäänkö sinne taas ensi kesänä. Tai a, b ja c ovat kolmestaan juhlapäivänä pihalla. a sanoo beelle, lähetäänkö meille ryyppäämään. B sanoo joo. Mitä c tekee? Ei ainakaan tunge mukaan. Vaan menee muiden seuraan. Ei tommosessa porukassa ceen kannata olla, parempi pysyä pois.
Sitten on juttuja joissa on käytetty vain hyväksi. Just semmosia jotta mä kelpaan mukaan vain jos musta on hyötyä niille. Esim. kuskiksi tai haluavat olla vaimon kanssa hyvää pataa.
Mitä pitäisi tehdä? Pyytäkää luonnevikaista johonkin, soittakaa hänelle joskus, laittakaa hänelle sähköpostia, osoittakaa hänelle että välitätte hänestä (jos välitätte), älkää eristäkö häntä, yrittäkää jotain! Älkää ärsyttäkö häntä. Mikäli tunnette jonkun välikappaleen, käyttäkää hänen apua.
oma kommentti! Olet harvinainen ihminen, luulisin. Useimmat ns. luonnevikaiset (inhoat varmaan tuota nimitystä?) eivät myönnä sellaisia olevansa.
Oma sisareni oli aivan ihana ihminen parikymppiseksi ; iloinen, auttavainen, luova, hauska, innostunut kaikkeen, kannustava, aina antamassa ideoita, aikaansa - oli suoraan sanoen ihannesisar ja melkein kuin varaäiti.
Sitten opiskelemaan muuttaessaan jokin niksahti päässä, eikä hän sen jälkeen ole muuttunut kuin pahempaan suuntaan. Nyt, yli viisikymppisenä, häntä karttelee viranomaisetkin.
Mutta kommenttisi antaa minulle toivoa, että luonnevikainenkin voi muuttua. En tiedä, mikä hänen tapauksessaan oli vinksahtamisen syy, tai miten sen voisi korjata, mutta varmaan on olemassa keino. Voi, kun sen löytäisi. Olisi mahtavaa saada rakas sisko takaisin, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Luonnevikainen on muotitermi, jota me olemme ruvenneet käyttämään ihmisistä, jotka ovat erilaisia kuin me, jotka ovat sitä tai tätä, sanovat minulle epämieluisia asioita ... Niin, itse asiassa sanalla luonnevikainen tai narsisti on kiva ja helppo kuitata asia kuin asia tai ihminen kuin ihminen pois elämästäni.
Kaikilla on vikaa "luonteessa".
Kuka, he...tti, keksi tämä stiiknafuulian, joka sopii joka sukutapaamisessa tai työmiitingissä käytettäväksi JOSTAKIN TOISESTA?!
voin kertoa sinulle, että ko henkilö oli aikoinaan terve, ihana ihminen, mutta vikansa puhjettua hänestä tuli juuri sellainen, kuin esimerkiksi kirjassa 'Naamiona terve mieli' kuvaillaan. Se ei ole pelkästään satunnaista ilkeilyä, se on oirekimppu, johon kuuluu niin monta ikävää asiaa, etten nyt viitsi luetella. Suosittelen tuota kirjaa.
Luonnevikaan kuuluu myös se, etteivät he yleensä myönnä olevansa sairaita. Siksi heidän parantumisensa on harvinaista, kuulemma. Ihanaa, jos on heissä niitäkin, jotka oivaltavat ongelmansa, ja tekevät sille jotain. Siihen asti he ovat ongelma ympäristölleen. ja ympäristö joutuu terapiaan!
Luonnevikainen muistuttaa hyvin paljon kristinuskossa mainittuja demonien vallassa olevia ihmisiä. On kuin heidän sisällään ei olisi minuutta, jaan liuta pahoja henkiä. Sisareni ei usein käytä sanaa 'minä'. Enempi hän puhuu muista, ja yleensä ilkeästi ja hyökkäävästi. Omista tunteistaan ja sairaasta käyttäytymisestään hän ei puhu. Hänessä kun ei ole mitään vikaa! Me muut olemme pahoja, huonoja, ilkeitä, välinpitämättämiä, ja meitä voi panetella ympäri kylää...
>>Sitten on näitä juttuja, joissa on käytetty vain hyväksi. Just semmosia, jotta mä kelpaan mukaan, vain jos musta on jotain hyötyä niille. Esim. kuskiksi.
Täällä on kaiken sortin limboja, ja yksi on todellakin tuo "luonnevikainen". Kunpa joku kertoisi, mitä sillä oikein tarkoitetaan?
Jos et tule toimeen jonkun kanssa, HÄN on luonnevikainen!
Eli itseä on edes turha yrittääkään muuttaa, se on ihan turhaa, kun tuo luonnevikainen ei anna yrityksillemme mitään arvoa, vaan on aina vaan yhtä luonnevikainen kuin ennenkin.
Mokomakin NARSISTI!
- kirja, niin tiedät tarkalleen, mitä luonnevikainen, persoonallisuushäiriöinen narsisti on. Pirun riivaama, demoneita täynnä, ilkeä herhiläinen, sisältä mätä, mielistelee sinua jos haluaa sinulta jotain, mutta raivostuu heti, jos joku ei tottele joka käskyä.
Luonnevikaisen kanssa EI VOI tulla toimeen. Ellei hän itse muutu. Ympäristö ei ole vastuussa - luonnevikaisen vanhemmat tosin saattavat olla. Jotkut tulevat luonnevikaisiksi, koska heitä on seksuaalisesti pahoinpidelty lapsena, tai ei ole ollut hyvää aikuista ihmistä tukena, eikä ole asetettu rajoja. he ovat kuin parivuotiaat, uhmaikäiset kakarat, mutta aikuisen fyysisin voimin - aika ikävä asetelma.
Luonnevikaisille pitäisi olla jonkinlainen uudelleenkasvatusleiri. Ehkä Kiinassa on sellaisia? Voisikohan heitä lähettää sinne? Maksaisi yhteiskunnalle vähemmän kuin heidän käsittelemisensä Suomessa.
Normaali ihminen pohtii kanssakäymisissään, miten osaisi sanoa asiansa loukkaamatta toista.
Luonnevikainen etsii keinoa loukata toista mahdollisimman pahasti, ja sitten kun taas haluaa heiltä jotain, lirputtelee ikäänkuin ei olisi koskaan tehnyt mitään pahaa!
ihmisellä ja luonnevikaisella. Lue asiasta enemmän, niin ymmärrät. Yleensä kai tosiaan sitä termiä käytetään TOISESTA, koska luonnevikainen ei ITSE tajua olevansa viallinen. Ja hän tekee kaikkensa saadakseen ympäristönsä ihmiset onnettomiksi, syyllisiksi, häpeämään (aiheetta), ja jos mahdollista, terapiaan. Vaikka luonnevikainen on itse ainoa, joka terapiaa tarvitsisi.