Aina arvioimassa minua anoppi meinaan joka asiassa ja katsoen vartaloani ja muutamaa ylimääräistäni:-)
itse kun anoppi on kokoa 34 ja minä kokoa n.40 olen ylipainava hänen mielestään itseni mielestä en ole pituuteeni nähden..Onhan anoppi muutaman centin lyhyempi.Toinen juttu en voi keskustella mieheni siskojen kanssa kun ne ovat olevinaan niin älykköjä
Joka kerta pitää tarkasti miettiä mitä puhuu ettei sano tyhmyyksiä..Välillä eivät edes halua kuunella minua olenkin useimmiten vain sitten tuppisuuna..Parempi kai niin kun esittää sitä mitä ei ole:-)Tosin heidän seurassaan ei tunne oloaan tervetulleeksi.Sitten kun tyttäreni tulee paikalle 3 vee joka vielä laukaisee asiat suoraan niin Anoppi ja mieheni sisaret ovat ihan erillaisia näyttävät ettei mitään ole vialla..Mutta hyvähän asia sekin ees heh no enpä tiedä.
itse kun anoppi on kokoa 34 ja minä kokoa n.40 olen ylipainava hänen mielestään itseni mielestä en ole pituuteeni nähden..Onhan anoppi muutaman centin lyhyempi.Toinen juttu en voi keskustella mieheni siskojen kanssa kun ne ovat olevinaan niin älykköjä
Joka kerta pitää tarkasti miettiä mitä puhuu ettei sano tyhmyyksiä..Välillä eivät edes halua kuunella minua olenkin useimmiten vain sitten tuppisuuna..Parempi kai niin kun esittää sitä mitä ei ole:-)Tosin heidän seurassaan ei tunne oloaan tervetulleeksi.Sitten kun tyttäreni tulee paikalle 3 vee joka vielä laukaisee asiat suoraan niin Anoppi ja mieheni sisaret ovat ihan erillaisia näyttävät ettei mitään ole vialla..Mutta hyvähän asia sekin ees heh no enpä tiedä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ulkonäköösi arvostellaan niin miksi et voisi sanoo takaisin?
-Itse olen sinut muutaman lisäkiloni kanssa mutta
anoppiani ne tuntuuvat vaivaavan todella paljon.
Anoppini on itsekin varsin pyylevä mutta joka kerta tavatessamme muistaa mainita että "oletko sinä taas lihonut" ja "kamalat rasvapallukat sulla kainalossakin"....mutta olen jo niin tottunut etten välitä, aivan se ja sama anopin
mielipiteet,hän jaksaa ilkeillä niin monista
muistakin asioista vaikka minusta varmasti on ollut hänen miniöistään vähiten harmia hänelle.
- Miehelläni on kolme veljeä,muut veljet ovat jo
olleet aviossa ja kaikilla valitettavasti ero takana,niin minä saan sitten aina kuulla että
kohtahan se on minunkin vuoro jne...olen vuosien
ajan joutunut olemaan anoppini kaatopaikkana ja
joutunut satoja kertoja käymään hänen kanssaan toisten eroja läpi ja kuuntelemaan jne...muuhun
hän ei minua tai poikaansa tarvitsekkaan, vain
kun itkettää tai vihastuttaa,ilon aiheita ei
hänen elämässään tunnu olevan.Masentavaa sekin että kun hän vanhenee ei hänen vaikea luonteensa
ainakaan parane vaan päinvastoin.Olen melko varma
että jossain vaiheessa välit menevät poikki kun
en enää jaksa.Entisiin miniöihin hän ei pidä enää
mitään yhteyttä,ovat hänen mielestään niin ilkeitä ja läpeensä pahoja,ihan lastenlapsien takia olisi varmaan ollut hyvä olla kuitenkin edes puheväleissä mutta ei.Tätäkin tekstiä voisi
tietysti jatkaa loputtomiin...........