Hei!
Mulla on sydän miljoonina triljoonina palasina...Millään ei ole mitään väliä. Kohta saan sydänkohtauksen. Tunne tukahduttaa ja kyyneleet valuu noroina vaikken tahtoisikaan...Tässä paljon luettavaa, kiitos jos joku jaksaa.
Olemme olleet avomieheni kanssa kohta kahdeksan vuotta yhdessä. Niihin vuosiin mahtuu paljon ihania muistoja sekä vähemmän ihania. Olemme kestäneet yhdessä erilaisia asioita, joita varmaan mahtuu teidän muidenkin elämään. Mutta nyt tuli pahin niitti, enkä tiedä miten edetä asian kanssa. Tämä kevät on ollut kaikinpuolin muutosten aikaa...Lähipiirissä on kuollut ihmisiä, kolmas, uusi työpaikka vuoden sisään, muutto edessä, appiukon kuolema, oma sairausepäily, joka onneksi oli huti, oman äidin sairaus ja mitähän muuta..Tosi stressaava ja musta kevät siis...Olen yrittänyt tukea miestäni ja anoppiani mieheni isän kuoleman vuoksi ja hetken jo luulin kaiken tämän lähentäneen meitä. Pikkuhiljaa aurinko rupesi taas välillä pilkottamaan pilvien takaa.
No, mieheni on ollut mielestäni erilainen (vaikka tiedän sen osaksi johtuvan isänsä kuolemasta) jo jonkin aikaa...sanotaan sitä nyt vaikka sitten naisen intuiitioksi.
Vaikka tiedän, ettei niin raukkamaista saisi tehdä kuin tutkia toisen puhelinta, niin tein sen aiemmin keväällä ja löysin sieltä pari samasta nrosta tullutta viestiä jossa puheltiin vehkeiden mitoista sun muista...ilmiselvästi toiselta mieheltä. Ajattelin toiveikkaana että ne viestit on tulleet varmasti väärästä nrosta vahingossa miehelleni. Silti epäilys kalvoi mutta onnistuin unohtamaan jo hieman asiaa.Toissailtaisen karsen riidan jälkeen tunsin taas jonkin olevan pielessä. Eilen illalla päivän mykkäkoulun jälkeen kun mieheni oli nukahtanut, tutkin taas puhelinta. Tällä kertaa jalat meinasi kirjaimellisesti lähteä alta ja tuntui kuin joku olisi lyönyt palleaan. Puhelimesta löytyi vehkeen kuva ja miehen lähettämä ilmoitus jollekin senssipalstalle josta hän etsi miesseuraa. En juurikaan nukkunut viime yönä...jostain syystä.
Tänään olen yrittänyt jutella mieheni kanssa puhelimessa ja hän kertoi ettei voisi kuvitella elämänsä ilman minua. En puhunut asiasta mitään vaan mietin koko ajan mitä teen. Meidän pitäisi tehdä asuntokaupat aivan päivien päästä ja nyt tuli tällainen "pikku takapakki". Tiedän että hän on hyvä valehtelemaan, mutta nyt sen vasta oikeasti tajusin kun puhuin puhelimessa hänen kanssaan...Miksi hän teki näin? Seksielämä on mielestäni(!) ok, saa tarpeeksi usein, kaikin puolin asiat on rullannut lukuunottamatta toissailtaa. Kuinka saisin asiasta puhuttua hänen kanssaan ilman että hän tuntee menettävänsä kasvonsa asian takia...sitäkään en halua hänelle. Onko hän nyt sitten homo vai ei ja olenko hänelle korvike jonka yhteiskunta hyväksyy? Maailmani on romahtamaisillaan. Inhoan ja rakastan häntä. Tuntuu että tukehdun.
Mulla on sydän miljoonina triljoonina palasina...Millään ei ole mitään väliä. Kohta saan sydänkohtauksen. Tunne tukahduttaa ja kyyneleet valuu noroina vaikken tahtoisikaan...Tässä paljon luettavaa, kiitos jos joku jaksaa.
Olemme olleet avomieheni kanssa kohta kahdeksan vuotta yhdessä. Niihin vuosiin mahtuu paljon ihania muistoja sekä vähemmän ihania. Olemme kestäneet yhdessä erilaisia asioita, joita varmaan mahtuu teidän muidenkin elämään. Mutta nyt tuli pahin niitti, enkä tiedä miten edetä asian kanssa. Tämä kevät on ollut kaikinpuolin muutosten aikaa...Lähipiirissä on kuollut ihmisiä, kolmas, uusi työpaikka vuoden sisään, muutto edessä, appiukon kuolema, oma sairausepäily, joka onneksi oli huti, oman äidin sairaus ja mitähän muuta..Tosi stressaava ja musta kevät siis...Olen yrittänyt tukea miestäni ja anoppiani mieheni isän kuoleman vuoksi ja hetken jo luulin kaiken tämän lähentäneen meitä. Pikkuhiljaa aurinko rupesi taas välillä pilkottamaan pilvien takaa.
No, mieheni on ollut mielestäni erilainen (vaikka tiedän sen osaksi johtuvan isänsä kuolemasta) jo jonkin aikaa...sanotaan sitä nyt vaikka sitten naisen intuiitioksi.
Vaikka tiedän, ettei niin raukkamaista saisi tehdä kuin tutkia toisen puhelinta, niin tein sen aiemmin keväällä ja löysin sieltä pari samasta nrosta tullutta viestiä jossa puheltiin vehkeiden mitoista sun muista...ilmiselvästi toiselta mieheltä. Ajattelin toiveikkaana että ne viestit on tulleet varmasti väärästä nrosta vahingossa miehelleni. Silti epäilys kalvoi mutta onnistuin unohtamaan jo hieman asiaa.Toissailtaisen karsen riidan jälkeen tunsin taas jonkin olevan pielessä. Eilen illalla päivän mykkäkoulun jälkeen kun mieheni oli nukahtanut, tutkin taas puhelinta. Tällä kertaa jalat meinasi kirjaimellisesti lähteä alta ja tuntui kuin joku olisi lyönyt palleaan. Puhelimesta löytyi vehkeen kuva ja miehen lähettämä ilmoitus jollekin senssipalstalle josta hän etsi miesseuraa. En juurikaan nukkunut viime yönä...jostain syystä.
Tänään olen yrittänyt jutella mieheni kanssa puhelimessa ja hän kertoi ettei voisi kuvitella elämänsä ilman minua. En puhunut asiasta mitään vaan mietin koko ajan mitä teen. Meidän pitäisi tehdä asuntokaupat aivan päivien päästä ja nyt tuli tällainen "pikku takapakki". Tiedän että hän on hyvä valehtelemaan, mutta nyt sen vasta oikeasti tajusin kun puhuin puhelimessa hänen kanssaan...Miksi hän teki näin? Seksielämä on mielestäni(!) ok, saa tarpeeksi usein, kaikin puolin asiat on rullannut lukuunottamatta toissailtaa. Kuinka saisin asiasta puhuttua hänen kanssaan ilman että hän tuntee menettävänsä kasvonsa asian takia...sitäkään en halua hänelle. Onko hän nyt sitten homo vai ei ja olenko hänelle korvike jonka yhteiskunta hyväksyy? Maailmani on romahtamaisillaan. Inhoan ja rakastan häntä. Tuntuu että tukehdun.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Syvä huokaus. Olen samaa mieltä tuosta naisen intuitiosta. Ja koska omaan omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta, en mene sinua tuomitsemaan siitä että menit hänen puhelimelleen urkkimaan.
Jotainhan siellä nyt on miehelläsi pielessä...
Kun olet noin urheasti pitänyt tietosi sisälläsi, ole edelleen hiljaa. Tiedän, että se vaatii aivan tajutonta itsehillintää.
Mutta. Voisitko ehkä jotenkin saada selville missä miehelläsi se ilmoitus on ollut... tekeydy mieheksi ja vastaa hänelle.... hirveää on kyllä näinkin miestäsi kiinni ottaa. Kamalaa sinulle ja kamalaa miehellesi.
Seuraa tilanteita... jossain vaiheessa hän tekee
virheen.. tiedän sen kokemuksesta.
Kiitos vastauksistanne!
Todellakin otin ja tein asian eteen sen että sain selville paikan jonne hän laittoi viestin/viestejä...Ja taas niin säälittävää; ostin prepaid-liittymän ja lähettelin hänelle siitä muka miehenä viestejä. Hän vastaili tyhmä kiinnostuneena ja pääsin vedättämään kysymyksiä. Kertoi että ainakaan ei ole aiemmin tehnyt moista...tapaamaan oli suostuvainen!!!Eli aivan kuin lohduttais.
Asia jäi roikkumaan kun vastasin hänelle ajan ja paikan. Ei ole vastannut takaisin kohta kahteen tuntiin, tuliko pupu pöksyyn, ken ties. Nyt lähden kotiin jossa hän odottaa ja en tiedä mitä tekisin...Siltä kyllä vaikutti että oli valmis näkemään "valemiestä" eli fyysistä toteuttamista vailla tässä pettämisessä.
Juttelin hänen kanssa puhelimessa ja kaikista korneinta oli kun hän sanoi ettei voi elää ilman mua, niin sain hetkeä sitten viestin "miehenä" että missä nähdään. Ajattelin vielä antaa hänelle "viimeisen mahdollisuuden" kun laitoin hänelle pitkästä aikaa viestin "Rakastan sinua". Sydän karrella odotin ja yritin suoriutua töistä ja toivoin ettei mieheni enää vastaa "valemiehelle"...Hän laittoi minulle itselleen viestin että rakastaa myös yms. mutta laittoi kuitenkin hetken päästä viestin "valemiehellekin" tapaamisesta.
Tiedän että hän todella rakastaa minua, on sen osoittanut monen monta kertaa eri tavoin. Juuri kun ajattelin että miten ihana mies minulla kuitenkin on...miten onnekas olen! Pahalta tuntuu myöntää mutta aikaisempikin miesystävä petti minua, tosin naisten kanssa kuulemma.
En tiedä miten kestän mennä kotia...Varsinkin miehelle varmasti kova paikka tuollaisen myöntäminen. Ajattelin jo, että minunko tässä pitää katsoa sormien läpi eikä ottaa asiaa puheeksi lainkaan. Mutta en tiedä voinko elää tuollaisessa suhteessa...Onko nyt vain laitettava jäitä hattuun ja sanottava tämä sopimus irti. Vai pitäisikö yrittää törkeästi narauttaa mies tulemalla paikalle jos saan hänet houkuteltua "valemiehenä"?
Aina kun nyt katson häntä, ajattelen, että homo...Mun mies on homo (vaikka taitaakin sitten olla bi-seksuaali, kun seksi maittaa aina kun sitä on saatavilla ;0>)!!!! Olen kuitenkin sen verran sovinnainen etten halua jakaa miestäni kenenkään kanssa noissa asioissa. Enkä halua minkäänlaisia tautejakaan, ettei sen puoleen!
Ja vielä tuosta lain rikkomisesta (toiseen puhelimeen sekaantuminen)sen verran, että voin rikkoa lakia vastakin jos se auttaa totuuden kaivamiseen.
Rakastan häntä niin paljon!!!Itkua itkun perään...
tämä provojuttu ap?
...mutta toivon että olisi mieluummin! Kerron kuinka eilen kävi jossain vaiheessa jahka kerkiän.
Kesäheinä
naiselle susi,30v avioliitto loppu kun ei kakkonen jättäny rauhaan.
että siihen peliin tarvitaan kaksi ja miehesi oli se jonka olisi pitänyt sanoa ei.
Toinen nainen on se mikä kimputtaa, mies ei pysty ajattelemaan vielä järkevästi. Niin moni ukko on sanonut, että en uskonut eukkoani, kun se mulle motkotti asiasta. Nyt uskon, kun mitään ei ole tehtävissä.
Alkup viestisi lahetetty klo 14:30. Tassa valissa ehdit ostaa prepaidin viestitella ja jopa odotelle kaksi tuntia. Hohhoijjaa. Ihme asioista saat kikseja.
...ollut provo. Prepaidin hommasin kyllä jo aiemmin päivällä ja viestittelyä tein kyllä ennenkuin siitä jutussani mainitsin eli päättele mitä haluat mutta mulla ei ole intressejä kirjoitella tänne ihan pelkästään huvin vuoksi kun on paljon muutakin mietittävää. En tiennyt kehtaanko moista kokeilla (prepaid-häsläämistä)saati sitten että pelkäsin mitä tuleman pitää; mitä mieheni vastaa yms.
Todellakin olisi hienoa jos tästa paskasta saisin edes kiksejä...
Olin sekaisin päivällä ja olen sitä vieläkin. Miksi hemmetissä kukaan jaksaa kirjoittaa moisia tarinoita pelkästään keksiäkseen?
Ihan tosielää tämä on, valitettavasti!!!!
miehesi taitaa olla biseksuaali, ei siis varmaankaan homo, jos se sinua yhtään lohduttaa.
Ei miehen seksisuhde toiseen mieheen ole mikään maailmaa mullistava ja ihmeellinene asia. Hyvin monella miehellä on lyhytaikainen tai pitempi suhde toisen miehen kanssa. Vain aniharva sen takia jättää vaimonsa. Miehen kanssa vain saa kicksit aivan eri tavalla, vain toinen mies voi tietää mitä hyvää miehelle voi tehdä.
Toki on niitäkin, jotka jättävät vaimon ja lapsen ja muuttavat miesystävänsä kanssa yhteen. Mutta sekin on normaalia, eikä merkitse, että sinä et olisi tarpeeksi nainen, et tarpeeksi hyvä juuri naisena, et haluttava naisena.
"Vaikka tiedän, ettei niin raukkamaista saisi tehdä kuin tutkia toisen puhelinta, niin tein sen aiemmin keväällä ja löysin sieltä pari samasta nrosta tullutta viestiä... "
Kyse ei ole vain raukkamaisuudesta, vaan myöskin laittomuudesta moraalittomuuden lisäksi.
ja sekö sitten on laillista, että kumppani touhuaa selkän takana ja pettää ja osoittautuu vieläpä bi-seksuaalisksi tai gay:ksi?
Siinä sitten voi jokainen moraliaan miettiä; kumpi pahempi: rikos vai synti.
Kumpiakin tehdään. Tämä rikos on mielestäni oikeutettu. Toinen on syntiä tehnyt.
tällä periaatteella voisi tulkita murhankin oikeutetuksi (esim murhata syntisäkin) tai pankkiryöstön (rahantarve)
homoilu ei enää ole rikos eikä avioeron saamiseen ei tarvita syyllisyydentoteennäyttöjä
taitaapa olla umpikuja
silmä silmästä...
hammas hampaasta..
rahantarpeeseen en kommentoi
Miehesi on siis homo. Olen mies enkä ole homo. Vuosien saatossa (10-15 vuotta) kolmekin ystävääni on paljastunut kaappihomoksi, jotka ovat enemmän tai vähemmän suoraan tulleet näkyviin.
He ovat edelleen aviossa, tavallisia perheenisä ja varmaankin hyviä, kilttejä aviomiehiä. Käsittääkseni vaimon kanssa ei seksi aina luista eikä ainakaan niin kiinnosta.
Mutta paikkansa aviomiehinä (lupsakkaa yhdessäoloa, hyvä taloudenpito ja isyys lapsille) täyttävät. Monessa mielessä monen naisen unelmia, olletikin kun antavat vapauden vaimolleen.
Älä tee asiasta ongelmaa. Homo ei sinua jätä eikä ole huono isä. Salli hänelle kalareissut tai pari kertaa vuodessa kaupunkiloma yksinään. Ja hän palvoo ja kunnioittaa sinua.
Hei!
Joudun kirjoittamaan nopeaan koska kiirusta pitää.
Sain miehen tunnustamaan eilen jutun. Olen nyt yrittänyt sulatella asiaa puolelta ja toiselta. Kun hän tunnusti tekonsa niin tuntui että painolasti tippui sydämeltä. Toisaalta se sattui älyttömästi mutta toisaalta se helpotti omaa tuskaa ja varmaan jollain tavalla hänenkin.
Juteltiin ja se mitä sain selville oli ainakin kuulemma seksin puute...Se tuli kyllä aika puun takaa. Okei, kerta viikkoon (raaka keskimääräinen arvio) ei ehkä ole sitten tarpeeksi mutta silti olin yllättynyt. Meillä on ollut kausia jolloin ei ole tapahtunut lakanoiden välissä tai muuallakaan juuri mitään ja usein minun takia, mutta sanotaan n.vuoden sisään se puoli on hieman aktivoitunut. Ja se seksi mitä hän saa on kyllä sitten yleensä hieman pidemmän kaavan mukaan eikä mikään 10 minsan pikahoito (joka tekee kyllä sekin terää silloin tällöin).
Toisaalta olen onnellinen että asiasta on puhuttu, toisaalta en tiedä mitä ajatella. Hän kertoi näiden juttujen olevan hänelle vain fantasiaa. Sen haluan tietää miksi juuri miesten kanssa häneltä itseltään.
Eilen illalla noiden "valemiehen" viestien jälkeen kärvistelin ja odotin että kello tulisi sen verran kuin oltiin "miehinä" keskenään sovittu tapaamisen ajankohdaksi.
Kysyin kun tulin kotiin oliko hänellä menoja illalla, hän vastasi ettei ole. Sanoin ajan kuluttua että menee vaan jos on jotain menoa...ja odotin sydän sykkyrällä mitä tapahtuisi.
Laitoinpa vielä "miehenä" hänelle viestin jossa kysyin onko meillä treffit. Vastasi ennen ajankohtaa ettei pääse...
Olin niin helpottunut!! Vaikka hän olisi hyvin voinut lähteä, en pidätellyt, en mitään. Yritin moneen kertaan saada hänestä rehellisen vastauksen ulos, mutta aina vain valehteli ettei ymmärrä mitä tarkoitan, että miksi minusta tuntuu etten voi luottaa häneen. Ja taas säälittävää mutta sain pitkällisen taiston jälkeen pienen valheen avulla hänet paljastettua...yritti vieläkin keksiä jotain selitystä, mutta silloin räjähdin...
Olin aivan paskana. Ajattelin että tässä tää nyt on. Kamojen pakkaus alkaa ihan omaan, ei yhteiseen osoitteeseen. Jos hän ei voi olla rehellinen kun tiedän asioiden oikean laidan, niin sitä en jaksa. En pystyisi enään koskaan luottamaan häneen...Rakkaus ei saa olla liian sokeaa, vaan pitää ajatella omaakin hyvinvointia vaikka se sitten olisikin muutto omilleen ja uuden elämän aloitus!Mutta sitten hän rehellisesti myönsi kun purskahdin itkuun kysyen miksi en ole tarpeeksi hänelle.
Oli ihana jutella. Ja jollain sairaalla tavalla teki häntä mieli niin paljon...ja niinhän siinä tapahtuikin. Ja takuuvarmasti kummatkin sai "hyvää seksiä"!;0)
En tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, voiko häneen luottaa, vaikka niin lupasi kun näki tuskani. Luoja tietää jos sekään. Menee aikaa ennenkuin saan ajatukset kokoon.
Kiitos teille "avustajille"...Saattaa olla että palaan asiaan. Siihen asti kaunista viikonloppua teille kaikille.
Jatketaan harjoituksia!