on päiviä, kun pursuaa sellainen elämänilo ja energia kyllä-minä-pärjään ajatus. tuntuu, ettei mikään voi kaataa ja että tänään minua voi kivittää, mutta en kaadu...
ja sitten tulee päiviä, kun maailma on niin musta, että pelottaa, kuinka huomisen käy...ja tuntee olevansa maailman yksinäisin ihminen.
kirjoittanut olen, että tämä ei ole minun vikani, mutta taitaa se olla. en vain uskalla katsoa ihmisiä enää suoraan silmiin, katson mielummin ohi ja kiviä tiellä.
syvällä on niin monta haavaa, mutta ne arpeutuu kyllä, aina ne arpeutuu. enemmän minua huolestuttaa se, kuinka kauaksi karkaa aika, että olen onnellinen toisen kainalossa. ja samalla pelottaa, että jokainen päivä, minkä olen yksin, yhdessä olosta tulee hankalampi asia.
niin, siinäpä minulla ongelma. päässä viuhtoo ajatukset niin moneen suuntaan. ja en tiedä, kuka huomenna kävelee vastaan. ehkä se jopa tulisi juttelemaan?
en tiedä, huomenna on uusi päivä :)...
ja sitten tulee päiviä, kun maailma on niin musta, että pelottaa, kuinka huomisen käy...ja tuntee olevansa maailman yksinäisin ihminen.
kirjoittanut olen, että tämä ei ole minun vikani, mutta taitaa se olla. en vain uskalla katsoa ihmisiä enää suoraan silmiin, katson mielummin ohi ja kiviä tiellä.
syvällä on niin monta haavaa, mutta ne arpeutuu kyllä, aina ne arpeutuu. enemmän minua huolestuttaa se, kuinka kauaksi karkaa aika, että olen onnellinen toisen kainalossa. ja samalla pelottaa, että jokainen päivä, minkä olen yksin, yhdessä olosta tulee hankalampi asia.
niin, siinäpä minulla ongelma. päässä viuhtoo ajatukset niin moneen suuntaan. ja en tiedä, kuka huomenna kävelee vastaan. ehkä se jopa tulisi juttelemaan?
en tiedä, huomenna on uusi päivä :)...
Vastaukset 1
Vanhimmat
silmiin kun viestiäsi luin. niin tutulta kuulostaa. sitä ehtii pitkän yksinäisen kauden aikana käydä läpi kaikki teoriat että mitä mahdollisesti itse tekee väärin ja mikä itsessä on vialla. ja kuitenkin jos ja kun se seuraava suhde sitten alkaa, niin asiat tuppaavat sujuvan omalla painollaan, eikä siinä tarvitse miettiä kaikkia tekojaan ja sanattomia viestejään. mutta niin... kovin vaikeaa tuntuu olevan että kohtaisi oikeasti jonkun kanssa. vaikka ihmisiä tapaa niin niitä tilanteita, joista voisi jotain vakavampaa kehkeytyä on ainakin minun kohdallani hyvin harvassa. ja se pistää uskon omaan itseen horjumaan.