Täällä palstalla nähtävästi ollaan hieman nyrpeitä siitä että täällä puhutaan vain arabeista ja islamista ja arabien naisten kohtelusta. Noh ajattelin vaan mainita että Espanjassa ei nainen voi paljon paskaakaan paremmin kuin muslimimaissakaan (jos siellä miehet kohtelevat vaimojaan kerran huonosti, tätä en väitä, mutta moni tuntuu olevan sitä mieltä).
Olen asunut nyt pidemmän aikaa Espanjassa ja olen kieltämättä yllättynyt. Kaikki on perheissä ulkoisesti hyvin, naiset ovat työelämässä mukana(kunnes lapsia alkaa tulemaan) mutta palkat ovat naisille todella pieniä. Naisjohtajia yms. on Espanjalaisissa yrityksessä suhteellisen vähän. Ja sitten siihen parisuhteeseen...
Espanjalaiset naiset saavat kulkea roiskeläpissä kadulla siihen saakka että ne rengastetaan, mutta kun yhteinen asunto hankitaan niin kas kas. Täällä onkin sanonta että naisen kuuluu olla Señorita kodin ulkopuolella ja putita (horatsu) kotona. Espanjalaiset asuvat kotona siihen asti kun avioituvat (tai menevät avoliittoon) ja miehet tottuvat superäitien hienoon palveluun. Vaatteet tuodaan huoneeseen silitettynä ja pestynä. Ruoka on aina katettuna kun miesväki saapuu kotosalle, koskaan ei syödä edellisen päivän tähteitä tai eilistä leipää, ei hyvä nainen kehtaisi tällaista edes tarjota. Lattiat ON pestävä joka päivä, kaiken tulee kiiltää. Jos nainen käy päivätöissä, kaikki tämä on tehtävä siesta aikaan tai iltaisin. Siesta pidentää espanjalaisten työajat myöhään iltaan, kotiin tullaan 10 aikoihin illalla ja kotityöt hoidetaan yöllä. Miehet eivät osallistu kotitöihin, ruuan laittoon tai lasten hoitoon, tai ainakin se on harvinaista. (En halua yleistää, mutta näin olen havainnut). Kotona perheen äiti ei syö perheen kanssa vaan valmistaa ruokalajia toisensa perään samalla kun perhe ruokailee. Nainen syö sitten yksikseen kun muut ovat jo nukkumassa. Ei ihme että espanjattaret pysyvät suht hoikkina. Kun ollaan ulkona, nainen ei saa nostaa katsettaan vieraisiin miehiin päin tai kotona tulee turpaan. Myös muut miehet tulevat nälvimään aviopuolisoa jos näin käy, tyyliin "muijasi ei taida olla tyytyväinen, kun katse näin harhailee". Kotiväkivaltaa on eniten euroopassa suomen jälkeen(näin sanottiin eilen uutisissa), mutta täällä se kohdistuu melkein yksinomaan naisiin (suomessa tapetaan tasa-arvoisesti miehiä ja naisia).
Naisten ei sovi päihtyä, naisten ei sovi pitää miespuolisia ystäviä ja ystävättärillekään ei ole perheen jälkeen aikaa. Urheilua eivät naiset harrasta, koska se olisi aikaa kotitöiltä pois. Mutta sitten jos tulee ero niin nainen saa melkein automaattisesti lapset ja yhteisen kodin omakseen.
En halua sanoa muutakuin että osataan sitä euroopassakin, saati jos mennään venäjälle.
Olen asunut nyt pidemmän aikaa Espanjassa ja olen kieltämättä yllättynyt. Kaikki on perheissä ulkoisesti hyvin, naiset ovat työelämässä mukana(kunnes lapsia alkaa tulemaan) mutta palkat ovat naisille todella pieniä. Naisjohtajia yms. on Espanjalaisissa yrityksessä suhteellisen vähän. Ja sitten siihen parisuhteeseen...
Espanjalaiset naiset saavat kulkea roiskeläpissä kadulla siihen saakka että ne rengastetaan, mutta kun yhteinen asunto hankitaan niin kas kas. Täällä onkin sanonta että naisen kuuluu olla Señorita kodin ulkopuolella ja putita (horatsu) kotona. Espanjalaiset asuvat kotona siihen asti kun avioituvat (tai menevät avoliittoon) ja miehet tottuvat superäitien hienoon palveluun. Vaatteet tuodaan huoneeseen silitettynä ja pestynä. Ruoka on aina katettuna kun miesväki saapuu kotosalle, koskaan ei syödä edellisen päivän tähteitä tai eilistä leipää, ei hyvä nainen kehtaisi tällaista edes tarjota. Lattiat ON pestävä joka päivä, kaiken tulee kiiltää. Jos nainen käy päivätöissä, kaikki tämä on tehtävä siesta aikaan tai iltaisin. Siesta pidentää espanjalaisten työajat myöhään iltaan, kotiin tullaan 10 aikoihin illalla ja kotityöt hoidetaan yöllä. Miehet eivät osallistu kotitöihin, ruuan laittoon tai lasten hoitoon, tai ainakin se on harvinaista. (En halua yleistää, mutta näin olen havainnut). Kotona perheen äiti ei syö perheen kanssa vaan valmistaa ruokalajia toisensa perään samalla kun perhe ruokailee. Nainen syö sitten yksikseen kun muut ovat jo nukkumassa. Ei ihme että espanjattaret pysyvät suht hoikkina. Kun ollaan ulkona, nainen ei saa nostaa katsettaan vieraisiin miehiin päin tai kotona tulee turpaan. Myös muut miehet tulevat nälvimään aviopuolisoa jos näin käy, tyyliin "muijasi ei taida olla tyytyväinen, kun katse näin harhailee". Kotiväkivaltaa on eniten euroopassa suomen jälkeen(näin sanottiin eilen uutisissa), mutta täällä se kohdistuu melkein yksinomaan naisiin (suomessa tapetaan tasa-arvoisesti miehiä ja naisia).
Naisten ei sovi päihtyä, naisten ei sovi pitää miespuolisia ystäviä ja ystävättärillekään ei ole perheen jälkeen aikaa. Urheilua eivät naiset harrasta, koska se olisi aikaa kotitöiltä pois. Mutta sitten jos tulee ero niin nainen saa melkein automaattisesti lapset ja yhteisen kodin omakseen.
En halua sanoa muutakuin että osataan sitä euroopassakin, saati jos mennään venäjälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, eteläinen Eurooppa, Espanja, Italia, Balkanin maat, Kreikka ovat kaikki hyvin patriarkaattisia maita.
Jonkin asteista tasa-arvoa alkaa esiintyä vasta jossain Sveitsissa, Saksassa ja Benelux-maissa.
Niin pohjoiseen on tosiaan tultava jopa Euroopassa, että naista aletaan arvostamaan/kunnioittamaan.
... tilanteen läpi aikoinani Ranskassa. Olin tyrannin kanssa aviossa oleva talouskone. Lisäksi aluksi tyttöystävänä sain hemmottelua ja vaimona minusta tuli yhtäkkiä riippakivi, jolta piti salailla kaikennäköistä omaa kivaa.... Lopulta lähetin mieheni paluupostissa äidilleen. Siitäkös se sota vasta syttyikin, avioero kesti viisi vuotta, vaikka en huolinut mieheltäni pennin hyrrää "muistoksi".
Ranskalaisten ystävieni lapsiperheiden elämä taas sujuu onnellisen demokraattisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla oli huono tuuri, sillä tämä valloittava ja ihana mies oli valitettavasti huonoa aviomiesainesta. Sorruin myös itse liiaalliseen kiltteyteen. Ranskalaiset ystävättereni ovat moninkerroin vaativampia ja kovaäänisempiä, patistivat aina minuakin pitämään puoleni.
Nykyisen aviomieheni valkkasin siis erittäin tarkkaan juuri edellisiä kokemuksia vältellen. Tämä suhde on täysosuma kaikinpuolin, en nyt mainosta hänen kansalaisuuttaan, mutta yhtäkkiä voisi sivullinen kuvitella, että jouduin ojasta allikkoon... ;-) Mutta näin se elämä yllättää!
Ystäväni on kanssa Ranskassa naimisissa (ei tosin ranskalaisen kanssa vaan vielä partiarkaalisemmasta yhteiskunnasta tulevan miehen kanssa). Mutta hän on niin kova suustaan ja jöötä osaa pitää, että ei taatusti mies pääse pompottelemaan tai komentelemaan. Päinvastoin...
Oma mieheni on Balkanin ortodokseja (eli palstan mukaan vanhoillisesta maasta) ja siitä huolimatta meillä kotityöt jaetaan tasan. Keittiö kuuluu kyllä miehelleni sillä olen täysin saamaton siellä. Suurempaa meteliä tästä järjestyksesta ei aikoinaan tarvinnut pitää vaikka asuimme pitkän aikaa myös mieheni kotimaassa.
Minun kokemukseni Espanjasta ovat kaukana sinun kokemuksistasi. Tietysti tamakin riippuu aina siita millaisissa piireissa pyorii ja minka ikaisten ihmisten kanssa.