et niinst on sit helppo lähtee veks,ku ei ookkaan enää hauskaa.Sit pitäis sen alkuhuuman jälkeem suostuu elämään sitä tylsääkin arkee
Kyl ihminen osaa siinäkin juonii mikä ittelle on vaan parast,ensihuuma sit kun se on ohi niin lähtevät uudelle kierokselle.
tota sanotaan niinku sellasten ihmisten liitoksi jotka ovat kyvyttömiö mihinkään sopimukseen ne elää vaan tunteessa TÖRKEEEEEETÄ, siis miettikää kun tuo elämäntavan ihmiset saa lapsii.
Kyl ihminen osaa siinäkin juonii mikä ittelle on vaan parast,ensihuuma sit kun se on ohi niin lähtevät uudelle kierokselle.
tota sanotaan niinku sellasten ihmisten liitoksi jotka ovat kyvyttömiö mihinkään sopimukseen ne elää vaan tunteessa TÖRKEEEEEETÄ, siis miettikää kun tuo elämäntavan ihmiset saa lapsii.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi hirveetä kun silloin aikanaan ei ollut vielä uskontoja, niin kaikki eli avoliitossa. Nytkin on vielä sellaisia kulttuureita ettei ole ollenkaan jumalia, niin avoliittohan se sekin on.
Sitten jos on niin ettei kykene sopimuksiin, niin pitää peruuttaa kaikki luottokortit, lainat ja osamaksujutut niiltä jotka eivät ole naimisissa. Eroaminenkin pitää kieltää sillä silloinhan ei kykene sopimuksiin jos eroaa.
liittoja ja tosiaan onhan kultuureja joissa miehellä saa olla monta vaimoa
suomessa miehellä on aviovaimo ja tyttöystäviä ja sit se rakastajatar,mut eläkää vaan "susparina" eikä kenenkään minun kanssa ole pakko mennä Papin puheille.
karannut altarilta hih
ps siis monilla miehillä on noin kuin kirjoitin
hyviä naisystäviä
rakastajatar
ja miten te oikein jaksatte kun mun henkisyys menee täysin duuniin, kotiasioihin ja jos jää aikaa niin sen sitten äimistelen maailman moninaisuutta.
Avioliitto on tuhansia vuosia vanhempi keksintö kuin yksikään uskonto.
Me asuimme "avoliidossa!" vuosikausia, koska ei ollut oikeastaan mitään syytä mennä naimisiin. Tää kultainen rengas sormessani ei ole muuttanut elämässäni mitään. Mulla on edelleenkin maailman ihanin mies.
no jopas---- mulla oli jo lapsia mukana kun avoliiittoon ryhdyin....enkä tässä suhteessa vihille kaipaa, sitäkin olen kokeillut enkä ymmärrä mikä suuri hinku on suuria näyttäviä häitä järjestää, siitähän vasta yhteinen ihmissuhteen opettelu alkaa....
Olet täysin oikeassa! Jos nyt menisin avopuolisoni kanssa naimisiin, niin suhteestamme tulisi heti sitä myöten täysin erilainen; sitoutunut, vakaa. Sitä avioliiton sopimusta noudatettaisiin niin pyhästi, että vaikka tulisi mitä eteen niin yhdessä pysytään. Antaa isin vaikka mennä kuksimaan sitä naapurin Pirkkoa, kyllä mamma pysyy kotona pentujen kanssa kun on se sormus ja sen tuomat valat ja siinä sitä oltaisiin takuulla onnellista perhettä. Avioliitossa kaikki asiat ovat aina hyvin.
Pöh. Eihän se avioliitto sitä suhdetta miksikään muuta, ainoastaan muiden silmissä ja paperilla. Siinä ne kaksi ihmistä elävät elämäänsä ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, ei se avioliitto ole mikään parantava voima joka muuttaa suhteen syväksi, onnelliseksi, pysyväksi. Ei se sormus, eivät ne valat, ei se paperisotku pidä sitä paria yhdessä, onnellisena. Kyllä se on ihan jostain muusta kiinni.
Tähän perustuu myös se ajatus, ettei avoliitossa olevien parien suhde ole perusteeltaan sen kummempi kuin avioliitossa olevienkaan. Minun ei tarvitse olla joku sitoutumiskammoinen/tunnevammainen/itsekeskeinen halujen perässä juoksija vain koska olen avoliitossa avioliiton sijaan.