Nuori kun vielä olen, niin kyselisin teiltä vanhemmilta vinkkiä.
Miten teillä sujuu tuo kotihommien jako? Tai miten saada se sujumaan? Tuntuu vähän siltä, että miehet joita olen tavannut ovat olleet vielä kovinkin paljon mamman tissillä: tai sitten äitien on vaan ollut vaikea irtautua "pojistaan" :>. Naiskaverien kanssa kun olen jutellut niin jutut ovat olleet vieläkin mielenkiintoisempia: pyykin on esim. viety mutsin pestäväksi tai mutsi on hakenut ne itse pestäväkseen tai sitten mutsi on käynyt kerran viikossa siivoamma poikamiesboksin. Onko tämä vain 20-kymppisten ilmiö vai mahdollisesti pysyvämpi tauti...? Ettei sitten vaan käy niin, että mies olettaa vaimon hoitavan kodin 60-prosenttisesti ja mies 40-prosenttisesti.
Miten teillä sujuu tuo kotihommien jako? Tai miten saada se sujumaan? Tuntuu vähän siltä, että miehet joita olen tavannut ovat olleet vielä kovinkin paljon mamman tissillä: tai sitten äitien on vaan ollut vaikea irtautua "pojistaan" :>. Naiskaverien kanssa kun olen jutellut niin jutut ovat olleet vieläkin mielenkiintoisempia: pyykin on esim. viety mutsin pestäväksi tai mutsi on hakenut ne itse pestäväkseen tai sitten mutsi on käynyt kerran viikossa siivoamma poikamiesboksin. Onko tämä vain 20-kymppisten ilmiö vai mahdollisesti pysyvämpi tauti...? Ettei sitten vaan käy niin, että mies olettaa vaimon hoitavan kodin 60-prosenttisesti ja mies 40-prosenttisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuohan on äireen passattuja räkänokka kloppeja mitä sä olet tavannut! Joten muista sitten että kun sä sen äijän ittelles löydät niin kato että kotityöt jakautuu siten että ukko hoitaa 50% ja sä hoidat loput jos jaksat, Prosenttiakaan ei saa sitten mennä yli!
poikansa pienestä pitäen osallisumaan kotihommiin ei vois olla TÖRKEEENPÄÄÄ kuin että olisi Miniäjä joka itkis sitä kun poikasi ei auta yhtään kotihommissa.
JOKAIKINEN ÄITI OPETTAKOON LAPSENSA OSALLISTUMAAN KOTIHOMMIIN MYÖS on se niin KARSEETA kun on niin Pata laiskoja nuoria naisia jotka eivät omaa kotiaan edes osaa hoitaa,
Olen nähnyt kun mies tulee töistä kotiin ja alkaa siivoamaan kun muka naisella yhden lapsen kanssa on niin vaikeeta,
sus siunatkoon sanon minä Lapsi oireileen silloin Äitinsä mielentiloja.
En pidä itseäni kovin vanhana, mutta olen asunut poissa kotoa jo pian 8 vuotta ja tänä aikana on tullut tutustuttua läheisesti soluasumiseen, poikamiesbokseihin yms.
Minulla on täysin päinvastaiset kokemukset kuin sinulla. Minusta minun ikäiset miehet ovat erittäin aktiivisia kotityön tekijöitä, enkä tunne yhtään miestä, jonka luona äiti olisi käynyt siivoamassa viikottain. Ehkä se johtuu siitä, ettei minun miespuolisilla opiskelukavereilla ja -tutuilla ole äiti täällä samalla paikkakunnalla. Itsenäistyminen on siis ollut helppoa. Pari tuttua poikaa (nyk. miestä) vei kyllä pyykit kotia, mutta se johtui siitä, ettei omaa pesukonetta ollut eikä sellaista ollut edes talonyhtiöllä. Tosin saman on tehnyt muutama naispuoleinenkin tuttuni, että tämä ei ole mielestäni sukupuolisidottu asia.
Varmasti löytyy tapauksia, jotka eivät ole osaneet irtautua äidistä, mutta mielestäni äitikin on osansyynä siihen. Onneksi itse en ole tavannut tällaisia tapauksia. Oma mieheni oli asunut pari vuotta yksiössä kun me tavattiin, joten hänellä oli kotityöt jo hallussa: siivous, tiskaaminen, pyykinpesu, ikkunoiden pesu yms. tarvittavat.
Mielestäni on myös tärkeää, että pojille (ja tytöille) annetaan jo kotona. Ainakin minun isäni ja appiukkoni osallistuvat kotitöihin siinä missä äidimmekin, en tiedä prosenttilukuja, mutta molemmat tekevät ruokaa, siivoavat, tiskaavat jne. Jos lapsi saa kotoa kuvan, jonka mukaan kotityöt kuuluvat vain naiselle, mitäs voi odottaa? Kyllähän semmonen malli tulee mukanaa aikuiselämäänkin.
En näe mitään vikaa tuollaisessa 60-40 -jaossa, tai edes sen olettamisessa. Kuka muuten laskee minkä arvoinen mikäkin työ on ja paljonko se on prosentteina? Jotenkin keinotekoinen ajattelu. Mielestäni työt voidaan vaikka jakaa 100-0 jos se sopii molemmille ja sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Ei töitä ole pakko jakaa 50-50, eikä varsinkaan kaikkia töitä. Parempi niin, että kumpikin osallistuu omalla panoksellaan sen verran kuin pystyy/haluaa/osaa. Et sinä varmasti aio vaihtaa talvirenkaita autoon, joten täytyykö miehen osallistua ikkunoiden pesuun?
Jokainen pari löytää omat mallinsa, meillä on jo omamme: siivoamme kerran viikossa, joko yhdessä tai sitten se, jolla on enemmän aikaa siivoaa. Tiskaamista ei ole, koska on tiskikone, jonka tyhjentämisestä huolehdimme yhdessä. Minä vastaan pyykkienpesusta, sisustamisesta ja vaatehuollosta. Mies on vastuussa kodin ylläpitämisestä ja autosta. Pihaa ei ole, mutta jos olisi, minä vastaisin kukista ja istutuksista, ja mies nurtsin leikkaamisesta ja isoimmista töistä. Kaupassa käymme yleensä kerran viikossa yhdessä, minä laitan usein arkiruoat ja mies vkloppuruoat. Tämä malli toimii meillä :)
... mun äidiltä! :) Jotain tuon tapaista olen itsekin ajatellut. Tosin vaihtaisin ehkä renkaat sen pari kertaa vuodessa ja kokkaisin viikonloppuna, mies vois sit vastineeks kokata aina arkena ja imuroida ;). Ei vaiskaan, joustavuus on hyvästä.
Meillä mies itseasiassa imuroi. Itse vihaan sitä touhua ja mies taas ei tykkää pölyjen pyyhkimisestä. Siivotaan yleensä yhdessä, jolloin työnjako menee näin: minä pyyhin pölyt, mies imuroi, minä moppaan lattiat, mies tamppaa matot. Nopeaa ja helppoa, kun sen tekee kahdestaan.
Minä kokkaan arkisin lähinnä aikataulujen takia, minä olen usein ensimmäisenä kotona/kotona koko päivän (opiskelen ja teen etätöitä). Mies taas tykkää ruoanlaitosta, joten hän kokkailee mielellään aina kun ehtii.
Joustavuus on hyvästä. Ja jos molemmat ovat tyytyväisiä työnjakoon, vaikkei se mene ihan 50-50, niin suhde voi varmasti paremmin.