Hei kaikille!
Toivoisin että tätä kautta saisin muutamiin kysymyksiini vastauksia. Erosimme avomieheni kanssa jo 3kk sitten, mutta vasta ensi viikolla meillä on tapaaminen lastenvalvojan luona koskien huoltajuutta, elatusmaksuja jne. Elimme avoliitossa, ja meillä on yhteishuoltajuus.
Erotessa sovimme että 5 vuotias lapsemme on joka toinen viikonloppu isänsä luona, ja mahdollisuuksien mukaan myös viikolla. Missään vaiheessa en ole halunnut, että isän ja lapsen suhde kärsisi erosta.
Sopimus ei ole kuitenkaan pitänyt,ja poikamme ei ole ollut yhtään viikonloppua isänsä luona. Muutaman yön hän on isällään viettänyt, mutta aina sinne meno on hankalaa. Koko ajan olen yrittänyt kannustaa lastamme, että myös isän luona täytyy käydä. Kun ehdotan päiviä, että voisiko isä olla lapsensa kanssa, on vastaus: en elä sinun kalenterisi mukaan. Päiviä olen ehdottanut vain ja ainoastaan siitä syystä, että he saisivat viettää aikaa yhdessä.
Käytännössä olen siis täysin yksinhuoltaja ja huolehdin kaikin puolin lapsestamme yksin. Penniäkään en ole saanut rahaakaan lapsen isältä, toivottavasti sekin asia selviää lastenvalvojan tapaamisisessa. Hoitomaksukin on 200e/kk, joten maksamista siinäkin riittää.
VÄlit exään on todella huonot, keskusteluyhteyttä ei ole lainkaan. Kun saan häneen yhteyden, on se vain haukkumista ja herjaa. Lapsenkin kuullen hän on minua mollannut. EI mielestäni kovin aikuismaista käytöstä 40 vuotiaalta mieheltä.
Meillä on tällä hetkellä yhteishuoltajuus, mutta mielestäni sen on mahdotonta toimia koska meillä ei ole minkäänlaisia välejä. Miten voisimme lasta koskevia päätöksiä yhdessä tehdä ? Haluaisin yksinhuoltajuuden, mutta onkohan sitä minun mahdollista saada ? Ilman muuta lapsi saa tavata isäänsä kuten ennenkin, jos isä vaan haluaa...
Tämän lisäksi edessä on mahdollisesti muutto 500km päähän töiden ja uuden miesystävän perässä. Voiko hän kieltää meitä muuttamasta niin kauas ?
Todella rankka ero takana, henkisesti olen aivan loppu tähän kaikkeen. Toivottavasti tämä joskus helpottaa...
Toivoisin että tätä kautta saisin muutamiin kysymyksiini vastauksia. Erosimme avomieheni kanssa jo 3kk sitten, mutta vasta ensi viikolla meillä on tapaaminen lastenvalvojan luona koskien huoltajuutta, elatusmaksuja jne. Elimme avoliitossa, ja meillä on yhteishuoltajuus.
Erotessa sovimme että 5 vuotias lapsemme on joka toinen viikonloppu isänsä luona, ja mahdollisuuksien mukaan myös viikolla. Missään vaiheessa en ole halunnut, että isän ja lapsen suhde kärsisi erosta.
Sopimus ei ole kuitenkaan pitänyt,ja poikamme ei ole ollut yhtään viikonloppua isänsä luona. Muutaman yön hän on isällään viettänyt, mutta aina sinne meno on hankalaa. Koko ajan olen yrittänyt kannustaa lastamme, että myös isän luona täytyy käydä. Kun ehdotan päiviä, että voisiko isä olla lapsensa kanssa, on vastaus: en elä sinun kalenterisi mukaan. Päiviä olen ehdottanut vain ja ainoastaan siitä syystä, että he saisivat viettää aikaa yhdessä.
Käytännössä olen siis täysin yksinhuoltaja ja huolehdin kaikin puolin lapsestamme yksin. Penniäkään en ole saanut rahaakaan lapsen isältä, toivottavasti sekin asia selviää lastenvalvojan tapaamisisessa. Hoitomaksukin on 200e/kk, joten maksamista siinäkin riittää.
VÄlit exään on todella huonot, keskusteluyhteyttä ei ole lainkaan. Kun saan häneen yhteyden, on se vain haukkumista ja herjaa. Lapsenkin kuullen hän on minua mollannut. EI mielestäni kovin aikuismaista käytöstä 40 vuotiaalta mieheltä.
Meillä on tällä hetkellä yhteishuoltajuus, mutta mielestäni sen on mahdotonta toimia koska meillä ei ole minkäänlaisia välejä. Miten voisimme lasta koskevia päätöksiä yhdessä tehdä ? Haluaisin yksinhuoltajuuden, mutta onkohan sitä minun mahdollista saada ? Ilman muuta lapsi saa tavata isäänsä kuten ennenkin, jos isä vaan haluaa...
Tämän lisäksi edessä on mahdollisesti muutto 500km päähän töiden ja uuden miesystävän perässä. Voiko hän kieltää meitä muuttamasta niin kauas ?
Todella rankka ero takana, henkisesti olen aivan loppu tähän kaikkeen. Toivottavasti tämä joskus helpottaa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hanki itsellesi juristi, ei tuollaisesta mitään tule yhteishuoltajuuskuviona... ja keskustele juristin kanssa ENNEN huoltajuussopimuksen allekirjoittamista, sillä jo sovitun muuttaminen onkin sitten jo hankalampi juttu. Siirrä vaikka sosiaalitoimiston aikaa eteenpäin jos ei muuten...
Teillä on 5-vuotias lapsi ja olet 3 kuukautta eron jälkeen valmis muuttamaan toiselle puolelle maata uuden suhteen perässä. Olisiko sittenkin parasta että lapsen isä määrättäisiin lähihuoltajaksi?
Naiset on yksiä tuuliviirejä. Veikkaan noin 30v naiseksi ap:tä.
Sulla ei ole asiat kunnossa.
Parempi jos isä saisi yksinhuoltajuuden ja sinut kokonaan pois lapsen elämästä.
Olet epäonnistunut kasvatuksessa täydellisesti.
Eron saaminen kestää miltei vuoden tätä nykyä, joka tapauksessa yli puolen vuoden, sitäkään ennen tuskin kaikki on ollut kohdallaan. Tuskinpa siinä on kyse kolmesta kuukaudesta ollut, ja mitenpä sopisi äijä lähihuoltajaksi jos ei ole nykyistäkään tapaamisoikeuttaan pitänyt?
Hakeudu hoitoon kun tollasta edes ehdottelet
Pahan mielempä vastauksista vaan sai, eka&vika kerta kun tänne kirjottelin. Todellakaan asiat ei ole nuin yksioikoisia, ois varmaan pitänyt uhrata aikaa enemmän alkuperäisen viestini kirjoittamiseen ettei teille lukijoille olisi tullut väärinkäsityksiä. Enempää en selittele asiaa.
Voimia kaikille eronneille, jutelkaa läheistenne kanssa jotka tietävät missä asioiden kanssa mennään. Lämmintä kesää!
Nainen, ellei miehesikaan halua lasta, laita hanet adoptioon. Lapsi on taydellisen syyton teidan kahden idioottimaisuuksiin. Hanelle kuuluu rakastavat vanhemmat ja rauhallinen koti. Ei miesten perassa ympari Suomea liihottelva huraava "aiti", Ei huonokaytoksinen, lastansa haluamaton "isa".
Ja nainen, tee yhteiskunnlle ja itsellesi suuri palvelus: sterilisoi itsesi.
Voit taydellisen hyvin tuhota elamantyylillasi itsesi, mutta sinulla EI ole oikeutta tehda sita avuttomille pienokaisille.
Hei!
ÄLÄ HYVÄ IHMINEN MUUTA MIEHEN PERÄSSÄ TOISELLE PUOLEN SUOMEA!!!!!!
Varsinkaan kun et ilmeisestikkään ole tuntenut häntä vielä kovinkaan pitkään (yli vuotta tai enemmän?)
Jollette ole joka päivä tähän mennessä edes tapailleet ja tunteneetkin vasta vähän aikaa, niin uskoisin, että olette toisillenne aika vieraita... Toista on helppo hämätä hyvällä käytöksellä, jollei ole pidempää yhdessä olo kokemusta, kokemusta löytyy asiasta ja asuttiin sentään samalla paikkakunnalla!!
ELI: MIETI VIELÄ!!! Ja ajattele ennenkaikkea lastasi!
Luin ton sun juttusi. Älä ole huolissasi elatusmksuista, ne saat kyllä takautuvasti. Itse elän 5 lapseni kanssa yksin.2 nuorimmaista lastani eivät isänsä luona vieraile. Isä ei ole halunnut lapsista tapaamisoikeuspaperia tehdä. Ja vaikka sellainen olisikin niin isää se ei velvoita lapsia luokseen ottamaan. Yhteihuoltajuutta meillä ei ole koska emme missään vaiheessa edes yhdessä asuneet.Nyt kyllä isä on yhteishuoltajuutta vaatinut, mutta en siihen ole suostunut. Yhteishuoltajuus on riitaisissa erotilanteissa mainio keino tehdä vastapuolelle kiusaa. Jos esim.haluat lähteä lomamatkalle ulkomaille lapsesi kanssa ja lapsen isä ei siihen suostu, et matkalle voi lastasi viedä. Luulen että myös sama koskee toiselle paikkakunnalle muuttoa. Mieletäni sinun kannattaa itsellesi yksinhuoltajuutta vaatia. Kun perustelet hyvin vaatimuksesi niin luulisi isän asiaan suostuvan. Jos ei suostu, niin voit oikeuden kautta yksinhuoltajuutta itsellesi hakea. Nykyään isät ovat aika heikossa asemassa, ikävä kyllä. On yksi asia joka sinun täytyy ehdottomasti muistaa. Kaikki minkä teet, teet sen lapsen edun mukaisesti. Ja myos että lapsella on oikeus tavata isäänsä eikä toisin päin. Aina on kyse lapsen edusta!!! Toivottavasti sait vastauksia edes johonkin kysymykseesi. Jaksamista sinulle!