Ensinnäkin: miksi ihan tavallisen muotoiset
ihmiset laihduttavat? Lievästä ylipainosta ei ole
minkään valtakunnan terveyshaittoja, saatikka
sitten että varsinkin nuoret normaalipainoiset
haluavat hekin laihduttaa.
Selluliitti ja naisten reisien ja lantion rasva
taas on täysin luonnollista. Pyöreälantioista
naista on pidetty parempana synnyttäjänä kuin
kapealantioista ja se rasva reisissä ja lantiolla
taas on siihen keräytynyt tarkoituksella, sikiön
ja imetettävän lapsen vararavinnoksi.
Liian moni, erityisesti nainen lähtee ikuisen
laihduttamisen oravanpyörään. Välillä syödään
normaalisti tai masennukseen ahmien, sitten taas
laihdutetaan ja koko ajan puhutaan vaan
laihduttamisesta. Tuntuu kuin koko elämä pyörisi
ruuan ympärillä! Ja sehän taas ei ole millään
mitattuna tervettä.
Laihtuminen ei tee onnellisemmaksi, kauniimmaksi
tai suositummaksi. Kyse on omasta itsetunnosta.
Jos on nurkkaan vetäytyvä ja pyytää koko ajan
anteeksi olemassaoloaan niin silloin ei millään
voi olla kovin suosittu tai miesten silmissä
viehättävä. Sen sijaan pyöreät, pulskat reippaat
ja hyvällä itsetunnolla varustetut naiset saavat
kyllä seuraa! Tietysti on joukko ihmisiä, joille
ylipaino on este olla toisen kanssa, mutta itse
en heistä piittaisi tuon taivaallista, ovat niin
pinnallista sakkia, ettei heidän seurassaan
viihtyisi kuin pakolla.
Paljon parempi ratkaisu siis on hyväksyä itsensä
sellaisena kuin on ja alkaa siltä pohjalta
todella oikeasti onnellinen elämä! Itselleni
tämän on elämä opettanut.
Olin ennen hoikka, mutta luulin lähes aina
olevani hieman lihava. Johtui paljolti leveästä
lantiosta ja siitä, etten nyt missään
missimitoissa ollut ikinä, vaikka hoikka olinkin.
Itsetunto oli nollilla koulukiusaamisen vuoksi.
Se alkoi kohota hitaasti kun kiusaaminen lukioon
mennessä lakkasi. 17-vuotiaana olin jo alkanut
pyöristyä, mutta samalla sain nauttia
miesten/poikien suosiosta. Siitä huolimatta
minulla oli koko ajan jonkun asteen syömishäiriö,
viikkoa enempään en kyennyt onneksi ikinä
paastoamaan, mukavuudenhaluinen kun olen ja pidän
hyvästä ruuasta.
18-19-vuotiaana olin jo melkoisen pyöreä, ja
olisin voinut saada kenet tahansa niistä
mukavista, järkevistä miehistä, jotka osoittivat
kiinnostustaan (olen vaan aina ollut sitä mieltä,
että jos lähden seurustelemaan niin se tapahtuu
rehelliseltä pohjalta, rakkaudesta ja
tarkoituksena pysyvä suhde). Kun olin lihonut n.
20kg siitä kun olin hoikimmillani tuli shokki.
Laihdutusyritykset ovat aina johtaneet
liioitteluun, syömishäiriömäiseen käytökseen,
joten jouduin toteamaan, ettei tässä auta kuin
hyväksyä itseni.
Järjestin monet ajatukseni uusiksi, korjailin
maailmankuvaani. Opin olemaan tyytyväinen
vartalooni, vaikka välillä masennunkin
kiloistani. Nyt niitä on vakiona n. 90kg ja
minulla on todella ihana, rakastava mies, jonka
kanssa rakastelemme usein ja kiihkeästi. Hän on
ihan sinut painoni kanssa, en kyllä olisi mennyt
sänkyyn hänen kanssaan, jos ei olisi. Sen verran
minulla on aina pohjalla itsekunnioitusta, en
suostu hyväksikäytettäväksi tai hätävaraksi
kenellekään.
Kaikkien masennuksen kourissa vietettyjen vuosien
jälkeen olen nyt viimein onnellinen, enkä aio
laihduttaa. Olen sellainen kuin olen, ja muut
saavat luvan hyväksyä minut tai sitten he eivät
ole sen arvoisia, että heidän kanssaan olisin
tekemisissä.
Siitä muuten vielä, kun puhutaan, että pulskien
lasten pitäisi laihduttaa, ettei heitä
kiusattaisi. Sanotteko mustillekin, että heidän
pitäisi värjätä ihonsa, ettei heitä kiusattaisi?
Kiusaaminen on aina kiusaajan syytä, ei kiusatun.
Lapsia ja aikuisia kiusataan ihan muista syistä
johtuen kuin siitä, että joku on lihava, jollain
on silmälasit, tms. Se syy on kiusaajan huono
itsetunto ja moraalin taju. Kaikkia ei voi tehdä
samasta muotista, aina on erilaisia ihmisiä. Jos
ruvettaisiin seulomaan pois niitä "syitä", miksi
lapsia koulussa kiusataan, niin päädyttäisiin
hyvin arjalaiseen ihmiskuvaan, sittenkin ihmiset
vielä olisivat luonteeltaan, käytökseltään ja
koulumenestykseltään erilaisia.
ihmiset laihduttavat? Lievästä ylipainosta ei ole
minkään valtakunnan terveyshaittoja, saatikka
sitten että varsinkin nuoret normaalipainoiset
haluavat hekin laihduttaa.
Selluliitti ja naisten reisien ja lantion rasva
taas on täysin luonnollista. Pyöreälantioista
naista on pidetty parempana synnyttäjänä kuin
kapealantioista ja se rasva reisissä ja lantiolla
taas on siihen keräytynyt tarkoituksella, sikiön
ja imetettävän lapsen vararavinnoksi.
Liian moni, erityisesti nainen lähtee ikuisen
laihduttamisen oravanpyörään. Välillä syödään
normaalisti tai masennukseen ahmien, sitten taas
laihdutetaan ja koko ajan puhutaan vaan
laihduttamisesta. Tuntuu kuin koko elämä pyörisi
ruuan ympärillä! Ja sehän taas ei ole millään
mitattuna tervettä.
Laihtuminen ei tee onnellisemmaksi, kauniimmaksi
tai suositummaksi. Kyse on omasta itsetunnosta.
Jos on nurkkaan vetäytyvä ja pyytää koko ajan
anteeksi olemassaoloaan niin silloin ei millään
voi olla kovin suosittu tai miesten silmissä
viehättävä. Sen sijaan pyöreät, pulskat reippaat
ja hyvällä itsetunnolla varustetut naiset saavat
kyllä seuraa! Tietysti on joukko ihmisiä, joille
ylipaino on este olla toisen kanssa, mutta itse
en heistä piittaisi tuon taivaallista, ovat niin
pinnallista sakkia, ettei heidän seurassaan
viihtyisi kuin pakolla.
Paljon parempi ratkaisu siis on hyväksyä itsensä
sellaisena kuin on ja alkaa siltä pohjalta
todella oikeasti onnellinen elämä! Itselleni
tämän on elämä opettanut.
Olin ennen hoikka, mutta luulin lähes aina
olevani hieman lihava. Johtui paljolti leveästä
lantiosta ja siitä, etten nyt missään
missimitoissa ollut ikinä, vaikka hoikka olinkin.
Itsetunto oli nollilla koulukiusaamisen vuoksi.
Se alkoi kohota hitaasti kun kiusaaminen lukioon
mennessä lakkasi. 17-vuotiaana olin jo alkanut
pyöristyä, mutta samalla sain nauttia
miesten/poikien suosiosta. Siitä huolimatta
minulla oli koko ajan jonkun asteen syömishäiriö,
viikkoa enempään en kyennyt onneksi ikinä
paastoamaan, mukavuudenhaluinen kun olen ja pidän
hyvästä ruuasta.
18-19-vuotiaana olin jo melkoisen pyöreä, ja
olisin voinut saada kenet tahansa niistä
mukavista, järkevistä miehistä, jotka osoittivat
kiinnostustaan (olen vaan aina ollut sitä mieltä,
että jos lähden seurustelemaan niin se tapahtuu
rehelliseltä pohjalta, rakkaudesta ja
tarkoituksena pysyvä suhde). Kun olin lihonut n.
20kg siitä kun olin hoikimmillani tuli shokki.
Laihdutusyritykset ovat aina johtaneet
liioitteluun, syömishäiriömäiseen käytökseen,
joten jouduin toteamaan, ettei tässä auta kuin
hyväksyä itseni.
Järjestin monet ajatukseni uusiksi, korjailin
maailmankuvaani. Opin olemaan tyytyväinen
vartalooni, vaikka välillä masennunkin
kiloistani. Nyt niitä on vakiona n. 90kg ja
minulla on todella ihana, rakastava mies, jonka
kanssa rakastelemme usein ja kiihkeästi. Hän on
ihan sinut painoni kanssa, en kyllä olisi mennyt
sänkyyn hänen kanssaan, jos ei olisi. Sen verran
minulla on aina pohjalla itsekunnioitusta, en
suostu hyväksikäytettäväksi tai hätävaraksi
kenellekään.
Kaikkien masennuksen kourissa vietettyjen vuosien
jälkeen olen nyt viimein onnellinen, enkä aio
laihduttaa. Olen sellainen kuin olen, ja muut
saavat luvan hyväksyä minut tai sitten he eivät
ole sen arvoisia, että heidän kanssaan olisin
tekemisissä.
Siitä muuten vielä, kun puhutaan, että pulskien
lasten pitäisi laihduttaa, ettei heitä
kiusattaisi. Sanotteko mustillekin, että heidän
pitäisi värjätä ihonsa, ettei heitä kiusattaisi?
Kiusaaminen on aina kiusaajan syytä, ei kiusatun.
Lapsia ja aikuisia kiusataan ihan muista syistä
johtuen kuin siitä, että joku on lihava, jollain
on silmälasit, tms. Se syy on kiusaajan huono
itsetunto ja moraalin taju. Kaikkia ei voi tehdä
samasta muotista, aina on erilaisia ihmisiä. Jos
ruvettaisiin seulomaan pois niitä "syitä", miksi
lapsia koulussa kiusataan, niin päädyttäisiin
hyvin arjalaiseen ihmiskuvaan, sittenkin ihmiset
vielä olisivat luonteeltaan, käytökseltään ja
koulumenestykseltään erilaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän se on. Yhteiskunta median välityksellä antaa ihannekuvan alipainoisesta naisesta, ja tätä ihannetta varsinkin nuoret tytöt pyrkivät toteuttamaan. On kovin ikävää ettei nykyään julkisuudessa arvosteta normaalipainoista ja tervettä naista, itseasiassa en muista edes milloin olen sellaisen nähnyt televisiossa. Itsekin olen useimpien naistenlehtien mukaan laihdutuksen tarpeessa, vaikka olen täysin normaalivartaloinen(163cm,60kg). Nykyihanteen järjettömyyden huomasin selaillessani erästä postimyyntiluetteloa, jossa "XL -naisten" mallistoa esittelivät täysin normaalivartaloiset naiset. Järkyttävää! Mutta kuinka muokata asenteita oikeaan suuntaan?
ihan just noin
järkevissä mitoissa puhuttu
ei se "aliravittu" välttämättä elä "yliravittua"
pitempään