Kolmenkympinkriisi taitaa olla käynnistymässä. Kohta siis "juhlitaan" tasavuosia. En ole tähän ikään mennessä koskaan seurustellut, eikä ole ollut mitään muutakaan juttua naisten kanssa. Ne ovat mulle aika tuntematon maailma.
En ole ruma, vaikka en varmaan komeakaan. Olen laiha ja ainakin jonkun verran liikunnallinen. Pukeudun siististi. Enkä usko olevani kovin ujokaan. Tai kyllä olen, mutta väitän että minua huomattavasti ujompia löytyy vaikka kuinka paljon. Jos siis sinkkuuteni on ujoudesta kiinni, niin Suomi on sitten täynnä miehiä, joilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta löytää mitään suhdetta. Pieni heiveröinen ulkomuotoni ei ehkä herätä naisissa tarvittavaa turvallisuuden tunnetta.
Olen kymmenen vuotta miettinyt miksi tilanne on tämä, enkä sitä vieläkään tiedä. Ehkä minulla on rima liian korkealla. Kyynikko sanoisi tähän, että tietenkin se on liian korkealla, jos ei ole kukaan vielä huolinut. Mutta en osaa alentaakaan sitä. se riman laskeminen pitäisi tapahtua jotenkin huomaamattomasti. Tuntuisi ikävältä ajatella, että eilen tuo ei olisi minulle kelvannut, mutta tänään sekin kelpaa. Toisaalta olen katsellut vastaan tulevia naisia ja kysynyt itseltäni kelpaisiko tuo minulle (lähinnä olen kasvoja tarkkaillut), eikä minulla omasta mielestäni niin kovin korkealla rima ole, olen tietysti sitä jäävi arvioimaan.
No, tämä oli vaan tällainen tilitys.
En ole ruma, vaikka en varmaan komeakaan. Olen laiha ja ainakin jonkun verran liikunnallinen. Pukeudun siististi. Enkä usko olevani kovin ujokaan. Tai kyllä olen, mutta väitän että minua huomattavasti ujompia löytyy vaikka kuinka paljon. Jos siis sinkkuuteni on ujoudesta kiinni, niin Suomi on sitten täynnä miehiä, joilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta löytää mitään suhdetta. Pieni heiveröinen ulkomuotoni ei ehkä herätä naisissa tarvittavaa turvallisuuden tunnetta.
Olen kymmenen vuotta miettinyt miksi tilanne on tämä, enkä sitä vieläkään tiedä. Ehkä minulla on rima liian korkealla. Kyynikko sanoisi tähän, että tietenkin se on liian korkealla, jos ei ole kukaan vielä huolinut. Mutta en osaa alentaakaan sitä. se riman laskeminen pitäisi tapahtua jotenkin huomaamattomasti. Tuntuisi ikävältä ajatella, että eilen tuo ei olisi minulle kelvannut, mutta tänään sekin kelpaa. Toisaalta olen katsellut vastaan tulevia naisia ja kysynyt itseltäni kelpaisiko tuo minulle (lähinnä olen kasvoja tarkkaillut), eikä minulla omasta mielestäni niin kovin korkealla rima ole, olen tietysti sitä jäävi arvioimaan.
No, tämä oli vaan tällainen tilitys.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama täällä mutta olen nainen. Luulenpa että olet komea, vaan turhan vaatimaton? Tuskin olet heiveröinenkään, joskus miehet vähättelee itseään vaikka olisi hyvin komea. :(
Rima on sinulla korkealla, ehkä sen pitääkin olla. Mutta sun kannattaisi ehkä joskus siihen puolituttuun tyttöön, koittaa päästä sisälle. Jos ei ikinä yritä, vaan se jää pelkkään ulkomuotoon, niin vaikeaksi menee. Tarvitaan aikaa tutustua ihmisenä, ei pelkkänä kiiltokuva kuorena. Jos haluat mallitytön, niin niitä on paljon tarjolla jo baarissa menet vaan juttelemaan.
Jos muut elämän osa-alueet on kunnossa, niin siitäkin voi iloita. Harrastaa kivoja asioita.
Tuo huomaamaton rimanalentaminen kuulosti hyvältä idealta jollain tavalla. Toisaalta tulee mieleen että ihmisissä voi olla positiivisia yllätyksiä kun perehtyy paremmin. Tosin voi osassa tulla ikäviä, mutta ei kannata yhdistää jokaiseen että aina luulee ehkä. No onnea eteenpäin.
Tutulta kuulostaa, tosin +2v. Ehkä +jotain kiloja ja luojan kiitos +jotain senttejä pituudessa arvioisin. Mutta muuten kuulosti kun oma näppis olisi automaatille heittänyt itsensä.
Itse aloin vasta OIKEASTI miettimään näitä asioita noin vuosi takaperin ja tekemäänkin asioille jotain. Vielä en ole varsinaisesti onnistunut, mutta tänä kesänä saatetaan elää rakaisun hetkiä.
Mietit onko sinulla rima liian korkealla... Itse mietin onko sinulla rimaa tai tasoa ollenkaan, jos et sanojesi mukaan ole "koskaan seurustellut, eikä ole ollut mitään muutakaan juttua naisten kanssa." ? Eli jos et ole koskaan naiseen koskenut tai edes vakavasti yrittänyt, niin eihän sitä päässä pyöri kun harhakuvia ja olettamuksia - jotka perustuu sinulla ilmeisesti ulkonäköön ja ensivaikutelmaan. Ja niihin taas vaikuttaa kaikien muiden mielipiteet yllättävän paljon... Tavallaan saat elää jonkun toisen huonoa käsitystä itsestäsi ja muusta maailmasta :-)
Eli jos ei yritä tai aktiivisesti jotain asiaa työstä, niin etäältä katselemalla siitä muodostuu kyllä väärä kuva ja siinä ei knnata elää, etenkin jos asia itse on tärkeä..
Itse elin nuoruuteni omasta toimesta rakentaman suojamuurin takana naisten suhteen ja pahinta siinä tuntuu olevan se että sen takia olen todellakin arvioinut itseni väärin niin hyvässä kuin pahassakin. Hassuinta on se että ilmeisesti ulkonäköni olen arvioinut alakanttiin reilusti ja korvien välin missä ne varsinaiset isoimmat viat on, olin pitkään arvioinut parhaaksi puolekseni.
Omat silmät lähtivät tehokkaamin avautumaan siitä asiasta että aloin katsomaan ihan perusasioista itseäni ja siitä mitä MIEHENÄ oleminen oikeasti tarkoittaa.
Niin typerältä kun se kuulostaa niin se ei ole niin yksiselitteinen ja sterotypinen juttu kun nopeasti ajateltuna voi olettaa tai "muut sanovat". Itseasiassa vituttaa suunnattomasti miksi näitä asioita ei opeteta missään, vaan ne pitää itse 100% oppia, usein liian myöhään. Vanhemmat ja yhteiskunta kasvattaa kyllä kiltin miehen joka sopii helvetin hyvin moneen asiaan, mutta sitten naisten kohdalla yllätys onkin kova kun ihmettelee että "Mähän olen tehnyt aina kaiken niin kuin pitää, miksi en muka kelpaa?"
Aikuisten oikeesti.. on paljon asioita joita nuorena parikymmpisenä viimeistään pitäisi oppia tai alkaa oppimaan miehenä olemisesta. Joillain asiat tulee luonnostaan, joidenkin ne pitää oppia. Ja vielä oppimaan erottamaan mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.
Kaikki huutelee kilpaa että naiset rakastuu renttuihin ja kiltit miehet ei kelpaa. Tätä lausahdusta esimerkiksi on hyvä loogisesti, hitaasti ja TUNTEETTOMASTI tarkastella ajan kanssa ihan kunnolla. Mitkä ominaisuudet muuten kelvottomista rentuista on niitä oikeasti toimiva miehisyyden kannalta ja mitkä oikeasti toimimattomia - ei kannata luottaa siihen mitä ihmiset ensiajatuksen voimalla tunteellisesti asioista tiuskivat.
Loppujen lopuksi kaikki on kyllä kliseetä, mutta on tärkeä ymmärtää asian syvyydet ja toiminta pinnan alla.
Pura osiin, opettele ja kokoa uudelleen, siitä se lähtee. Nopeita ratkaisuja ei ole ja jos ei itse ole aktiivinen, niin mitään (tarpeeksi) ei tapahdu. Itselläkin mennyt jo vuosi ja voi sanoa että silmät ovat vasta avautuneet. Muutosta pitää haluta kasvukivuista huolimatta.
Siinä minun tilitykseni. Lisääkin voin tilittää jos poikii kysymyksiä tai viihdearvoa.
"Mietit onko sinulla rima liian korkealla... Itse mietin onko sinulla rimaa tai tasoa ollenkaan, jos et sanojesi mukaan ole "koskaan seurustellut, eikä ole ollut mitään muutakaan juttua naisten kanssa." ? Eli jos et ole koskaan naiseen koskenut tai edes vakavasti yrittänyt, niin eihän sitä päässä pyöri kun harhakuvia ja olettamuksia - jotka perustuu sinulla ilmeisesti ulkonäköön ja ensivaikutelmaan. "
Tarkoitat varmaan mitä tarkoittamani rima mittaa. Ulkonäköähän se mittaa, ei muuta. Sitä mietin, onko tämä ulkonäkörima liian korkealla.
"Omat silmät lähtivät tehokkaamin avautumaan siitä asiasta että aloin katsomaan ihan perusasioista itseäni ja siitä mitä MIEHENÄ oleminen oikeasti tarkoittaa. "
No, mitä se MIEHENÄ oleminen sitten tarkoittaa? Oletko löytänyt vastausksia?
"Mitkä ominaisuudet muuten kelvottomista rentuista on niitä oikeasti toimiva miehisyyden kannalta ja mitkä oikeasti toimimattomia "
Entä, oletko tähän saanut vastauksia?
Rimasta vielä että sen verran että ulkonäkö taitaa olla kaikilla - "normaaleillakin miehillä " ja miksei myös naisilla mistä nuoruudessa aloitetaan. Eli se on ainoa kriteeri, elämän ja kokemusten myötä sitten tulee lisää.
Ulkonäöstä sen verran vielä että töissä ollessa on huomannut sen että ajan kanssa myös samassa ympäristössä olevat (nais)ihmiset muuttavat oman pään sisäöllä. Yksi surkuhupaisa esimerkki on nainen jonka kanssa ei käytännössä ole ollut mitään kanssakäymistä työnkään puolesta, mutta melkein päivittäin aina taukohuoneessa tms. on sellainen muutaman sekunnin kohtaaminen. Varmaan noin vuoden verran tämä nainen ei käytännössä merkinnyt minulle mitään. Mutta eräs päivä sitten kuamrtui kireissä farkuissaan jääkaapin alahyllyltä jotain ottamaan ja vahinko päässäni oli tapahtunut.... Muutaman päivän jälkeen aloin ajatella tuota naista (siis muutakin kuin muotoja) lähes päivittäin. JA päivä päivältä jotenkin tunteet häntä kohtaan kasvoivat suuremmaksi ja suuremmaksi - lopputuloksena melkein puolen vuoden ihastuminen, joka ei johtanut tietenkään mihinkään. Nyt olen päässyt hänestä irti... ja vain lievästi ihastunut hänen huonetoveriin :-)
Sekava pointtini rimasta on siis se että se ei (aiankaan minulla) pysy samana ja toivon että joku päivä se on se luontaisesti ajautunut siihen realistiseen suuntaan joka sitten auttaa sen onne löytämisessä. Eli en luottaisi siihen että "ei tuu mitään kun rima on liian korkeella"... Se on elävä yhtälö jota oma elämä ja kokemukset muokkaavat. Tietnekin jos pysyy eristyksissä ja piilossa mikään ei välttämättä muutu.
Sitten miehisyyteen... Toivoisin että osaisin jotenkin lyhyesti, ytimekkäästi ja ymmärrettävästi vastata tähän, mutta en usko pystyväni siihen koska se tuntuu niin isolta kokonaisuudelta. Herääminen minulla muistaakseni tapahtui kun joku yksinäinen ja sateinen ilta "alennuin" lukemaan jotain pelimieskäsikirjaa vastaavaa matskua joka netistä tarttui puolisattumalta silmien eteen. Itseasiassa ei ollut mikään iskutekniikka opas tms. vaan helvatan iso kalvoesitys jonka nopeaan lukenmisseenkin meni melkein tunti ja se ei käsitellyt mitään naisiin, tai temppuihin liittyvää - pelkkää miehen filosofiaa ja pojasta mieheksi kasvamista etc. hyvin kattavasti kirjoitettuna. Mitään maata järisyttävää siinä ei yksittäisinä faktoina ollut, mutta teksti oli hyvin kattava, hyvin yksityiskohtainen ja se todellakin pisti kokonaisuutena ajattelmaan, ikäänkuin kaikki vuosien varrella tulleet pienet merkityksettömät palepelinosat olisivat loksahdelleet paikoilleen. Varmaankin uskoon hurahatavat ihmiset kokevat samnankaltaisen fiiliksen. Tosin jos olisin lukuhetkellä ollut eri olotilassa, ehkä mitään ei olisi tapahtunut.
Veikkan että nuo samat asiat löytyvät varmaan aika monesta "itsensä auttamis" tai "näin saat naisia oppaasta" - mutta uskon että tuo erosi siitä että siinä oli juuri tuo kikkailu ja naiset jätetty pois.
(Itseasissa tästä alan kirjallisuudeta ja muista höpöhöpö oppaista pitääkin kirjoittaa oma lirpake tänne myöhemmin, nyt kun tuli puheeksi).
Tämän pitkä höpinä siis voitaneen tiivistää että parhaimman vastauksen saanet itse jos vastaavan materiaaliin tutustut. Tuo minkä itse luin oli nimeltään joku "On being a man" tms... Ei mikään Suomiteos siis.
Sitten tuo renttukysmys... loppujenlopuksi aika yskinkertainen johon varmaan täälläkin vastataan melkein viikottain, sanat vaihetelee, mutta soppa on sama. Eli oma vastaukseni ei sinäsnsä eroa tai maata järisytä, mutta yritetään nyt pienessä lauantai höppelissä kirjotittaa...
Itse näen sen ihan niin että (miehen) omianisuudet pitää jakaa kahteen ryhmään naisen näkökannasta. Sanotaan vaikka ratkaisevat ominaisuudet ja lisämausteet. Rentuilla ne hyvät ominaisuudet kuuluvat niihin ratkaiseviin ominaisuuksiin kun taas pahat enemmänkin lsiäominaisuuksiin. Kun taas "kilteillä miehillä" menee päinvastoin.
Nainenhan tekee ratkaisevat päätökset ensivaikutelman perusteella (muutamassa sekunnissa tai minuutissa). Eli lokeroidut poikaystävämateriaaliksi tai kaveriksi tai joksikin tyhjäksi ilmaksi. Ja tämä asetelma ei muutu juuri millään. Tämän kohdan useat naisetkin helposti myöntävät :-)
Eli se äänekkäämpi, hetekellisesti charmikkaampi, mahdolisesti myös persoonallisemman näköinen onnistuu niiden ensiminuuttein aikana... kun taas "kiltti mies" jos nyt suunsa saa edes avattua, saa ne vahvat puolensa, jotka valitettavasti ovat niitä lisämausteita tai itsestäänselvyyksiä (joita rentuillakin oletetaan ja toivotaan aluksi olevan) esiin aivan liian myöhään.
Siinä vaiheessa kun ns huonot ominaisuudet paljastuvat on monissa tapauksissa jo liian myöhäistä. Luonto on sanellut ehdot ja pääkoppa alkaa keksimään syitä miksi tilanne ei ole niin paha ja sydän tottelee... soppa on valmis.
Eli väitän kyllä että naisetkin ajattelevat alapäällään yhtä paljon kun miehetkin, mutta uskovat olevansa "parempia" ja siksi kuulee aina kainenäköistä selitystä :-)
Ja siinä vaiheesa kun nainen sanoo haluavansa kiltin miehen, eikä renttua - tarkoittaa se: Haluan samanlaisen mutta ilman huonoja puolia - tingin ehkä 10% niistä ratkaisevista ominaisuuksista, mutta vaadin 100% niitä toisia ominaisuuksia... Ja ns. kiltit miehthän eivät kovin usein ole mitenkään 90% noiden raktaisevien ominaisuuksien osalta. Eli osapuilleen noin.
Tärkeintä on muistaa se että naisilla on sisäänrakennttu nössötutka joka piipaa hyvin herkästi ja se että ylipäätänsä saa suunsa auki ensisekunttien aikana tasoittaisi tilanentta alkumeterillä kummasti. (Ja sitten ne ulkonäköaisat, lompakon väitetyt paksuudet jne... blah blah)
Näin siis viisaampien suusta ja kynästä on mieleeni valunut ja itse uskonut - omat kokemukset vielä työn alla...
Tutulta kuulostaa - valitettavasti. Kolmenkympin rajapyykki tulee vastaan parin vuoden päästä, mutta naisten suhteen olen jäänyt pysyvästi kahdeksanvuotiaan tasolle.
Ulkonäöstä tai muista vastaavista seikoista tämä on tuskin kiinni. Olen pitkä, hoikka, urheilullinen, osaan pestä hampaani ja kammata hiukseni, on korkea koulutus, hyvä duuni jne. jne. Kaiken lisäksi asun stadissa, missä vapaita naisia pitäisi olla kaikkialla.
Vika lienee korvien välissä, sillä sosiaaliset taitoni ja itsetuntoni eivät yksinkertaiseti riitä herättään kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa. Työssäni hoidan jatkuvasti vaativiakin kontakteja ja tapaan uusia ihmisiä mutta siellä roolini on täysin selvä ja tiedän mitä minulta odotetaan. Ns. yksityiselämä tuntuu puolestaan toimivan täysin ilman mitään sääntöjä - tai ainakaan minä en niitä ole koskaan oppinut.
Kun takana on kohta 30 vuotta ilman läheisempää kontaktia naisiin, on jo lähes mahdotonta ylittää kynnys näiden kontaktien hankkimiseen. Joutuisin nyt kypsällä iällä aloittamaan pelin siitä, mitä yleensä tehdään joskus rippikouluiässä. Ajatuskin siitä tuntuu niin nololta, että olen viime aikoina yrittänyt keskittyä elämässäni ihan muihin asioihin. Toivottavasti joskus opin olemaan tyytyväinen itsenäisen elämääni - vielä se ei valitettavasti onnistu.
"Kun takana on kohta 30 vuotta ilman läheisempää kontaktia naisiin, on jo lähes mahdotonta ylittää kynnys näiden kontaktien hankkimiseen. Joutuisin nyt kypsällä iällä aloittamaan pelin siitä, mitä yleensä tehdään joskus rippikouluiässä. Ajatuskin siitä tuntuu niin nololta, että olen viime aikoina yrittänyt keskittyä elämässäni ihan muihin asioihin. "
Olen samassa tilnateessa kuin kaikki kirjoittajat tässä ketjussa. Alle 30-vuotias, mutta ei koskaan ollut naisia. Nyt (aloittamisen) rima onkin noussut jo niin korkealle, ettei pysty enää aloittamaan. Siis just se, että nyt tässä iässä pitäisi alkaa tehdä niitä juttuja, jotka piti silloin yläaste- ja lukioiässä tehdä.
vielä toivoa.
Teillä sitä vielä on, jos naiset vielä kuitenkin kiinnostaa. Eli vielä on jokin inspiraation lähde, joka mahdollisesti vielä saa jonkun teistä tutustumaan mukavaan naiseen.
Itse voisin heittää samat tilitykset kuin edelliset kirjoittajat, mutta sen ongelman vielä joutuisin tekstiin lisäämään, että enää ei edes kiinnosta naiset (ja miehet ei ole koskaan kiinnostaneet).
Että se siitä sitten. Tämä oli kohdallani tässä.
Muistakaa että jotkut naiset pitävät siitä että mies on kokematon/ei juokse naisten perässä koko ajan.
Mitä pelkäätte? Että ette osaa vai?
Itse en toistaiseksi pelkää mitään tuollaista, enkä muutakaan. En vain ole yrityksistä huolimatta löytänyt ketään. Tosin tuossa oli välillä muutaman vuoden kestävä aika jolloin en niin kovasti yrittänyt mitään, jotain kuitenkin. Ja ennen 20 ikävuotta en myöskään yrittänyt mitään. Olin kai aika hitaasti kypsyvä. Muistan armeijassa 18 vuotiaana hieman ihmetelleeni kun toiset puhuivat tyttöystävistään aivan kuin sellaiset olisivat tuossa iässä aivan normaaleja.
Niin, ja kyllähän se myös niin on, että aika hyvin olen tottunut yksin elämään, ja jokin tiivis suhde jonkun kanssa tuntuu kyllä aika ahdistavalta. Mutta siitä ei ole vielä tarvinnut huolehtia, kun ei ole minkäänlaista suhdetta näköpiirissäkään.
"Mitä pelkäätte? Että ette osaa vai?"
Ongelma on juuri siinä, etten oikein tiedä mitä/miten pitäisi toimia. Siitä seuraa pelko itsensä täydellisestä nolaamisesta, joka kömpelöstä lähestymisyrityksestä varmasti seuraisi.
Suurimmalla osalla meistä on tarve säilyttää kasvonsa ja vältellä tilanteita, joissa epäonnistuminen on todennäköistä. Monilla muilla elämän aloilla olen vähintään "normaali" ja jopa "menestynyt". Tämä on varmasti lisännyt tarvettani vältellä kiusallisia ja nöyryyttäviä tilanteita. Naissuhteiden puuttumisesta onkin tullut henkilökohtainen salaisuuteni, jota pyrin kaikin keinoin peittelemään.
Nämä naisiin liittyvät asiat ovat "miehenä olemisen" perusasioita, jotka yleensä opiskellaan jo teini-iässä. Silloin pieni epävarmuus kuuluu asiaan mutta kolmekymppisellä pitäisi perusasioiden olla jo hallussa. Enkä nyt tarkoita pelkästään seksiä vaan koko pakettia aloitteen tekemisestä fyysiseen kontaktiin saakka.
Tässä vaiheessa juuri tuo aloitteen tekeminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, kun en siihen oikein ole tottunut. Todennäköisesti myös siinä teoreettisessa tilanteessa, että nainen lähestyisi minua joko torjuisin hänet tai en edes ymmärtäisi hänen olevan minusta kiinnostunut.