Juttu on nyt näin: elän kutakuinkin onnellisessa perisuhteessa poikaystäväni kanssa. Ollaan seurusteltu noin 1½ vuotta. Suhde on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, muun muassa suhteen alkuaikoina veljeni kuoli yllättäin ja jouduin turvautumaan poikaystävääni. Nykyinen poikaystäväni on ensimmäinen "kunnon rakkauteni", muut suhteet ovat vain tulleet ja menneet ilman sitoumuksia saatika rakkaudentunnustuksia.
Siitä on nyt kuukausi aikaa, kun suutelin intohimoisesti poikaystäväni veljen kanssa. Eikä siinä mitään, asia sovittiin ja pari viikkoa meni, kun tehtiin se uudelleen, nyt vielä intohimoisemmin. Luultavasti olisi mennyt juttu vielä pidemmälle, mikäli poikaystäväni ei olisi juuri soittanut puhelimeeni. Nyt parin viikon ajan ollaan yritetty tämän poikaystäväni veljen kanssa vältellä toisiamme, huonosti menestyksellä tosin. Kuitenkaan mitään vastaavaa ei ole tapahtunut.
Ongelma on nyt siinä, että tunnen huonoa omatuntoa, vaikka periaatteessa suuteleminen ei vielä mitään merkitse ja vaikka poikaystäväni saisi tietää asiasta, ei hän olisi siitä moksiskaan. Huono omatunto tulee lähinnä nyt siitä, että ajattelen tätä veljeä nyt jatkuvasti enkä saa häntä ajatuksistani millään. Rakastan poikaystävääni, mutta pitäisikö minun kuitenkin laittaa piste sekä poikaystäväni että hänen veljensä kanssa? Vai onko minulla jotain muitakin vaihtoehtoja? Sanokaa te ihmiset minua viisaampana ja ulkopuolisina ihmisinä, kuinka minun kannattaisi tästä jatkaa...?
Siitä on nyt kuukausi aikaa, kun suutelin intohimoisesti poikaystäväni veljen kanssa. Eikä siinä mitään, asia sovittiin ja pari viikkoa meni, kun tehtiin se uudelleen, nyt vielä intohimoisemmin. Luultavasti olisi mennyt juttu vielä pidemmälle, mikäli poikaystäväni ei olisi juuri soittanut puhelimeeni. Nyt parin viikon ajan ollaan yritetty tämän poikaystäväni veljen kanssa vältellä toisiamme, huonosti menestyksellä tosin. Kuitenkaan mitään vastaavaa ei ole tapahtunut.
Ongelma on nyt siinä, että tunnen huonoa omatuntoa, vaikka periaatteessa suuteleminen ei vielä mitään merkitse ja vaikka poikaystäväni saisi tietää asiasta, ei hän olisi siitä moksiskaan. Huono omatunto tulee lähinnä nyt siitä, että ajattelen tätä veljeä nyt jatkuvasti enkä saa häntä ajatuksistani millään. Rakastan poikaystävääni, mutta pitäisikö minun kuitenkin laittaa piste sekä poikaystäväni että hänen veljensä kanssa? Vai onko minulla jotain muitakin vaihtoehtoja? Sanokaa te ihmiset minua viisaampana ja ulkopuolisina ihmisinä, kuinka minun kannattaisi tästä jatkaa...?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jospa kävisit läpi koko katraan ja päättäisit vasta sitten;-)
ekan kerran kun tää tapahtu koin kiihkon jälkeen kuvotusta ja kauhua. Tokan kerran jälkeen oon ollu ainakin hormonaalisella tasolla ihastunu veljeen ja kaivannut häntä. Sorry, en osaa neuvoa, mitä tehdä, mut tiedän, ett toi on paska tilanne. Tsemppiä.
Tsemppiä myös itsellesi... Toivottavasti pääsemme molemmat johonkin ratkaisuun, kuitenkin tiedetään ettei tilanne voi näin jatkua...
kerjätessäkin, että samassa talossa ei käydä kahta kertaa. Arveletko, että elämänlaatusi paranee, kun vaihdat veljeen. Luulen, että olisi viisasta panna peli poikki, koska lähinnä asetat itsesi huonoon maineeseen. Seurustele sen kanssa kenenkä kanssa olet, sitten kun se loppuu on ihan sama, vaikka vielä isän ja ukinkin läpikäyt... ei näytä kovinkaan hyvältä tulevaisuutta ajatellen tuollainen toimintasi.
Et tiedä ymmärsitkö, mutta koskaan en väittänyt että voisin vaihtaa tähän veljeen... Olisi se moraalisestikin väärin. Olenkin vain tässä miettinyt, että panisinko pelin poikki pikaystäväni kanssa, vai kehtaanko vielä jatkaa. Ymmärrän, että olen tehnyt varmaan hirveimmän teon mitä mahdollista poikaystäväni kannalta eikä selityksiä ole... Kiitos antamastasi vastauksesta...
Ihminen, joka todella rakastaa, ei suutele intohimoisesti toisen kanssa.
Kotiin kasvamaan ja oppimaan todellista parisuhdetta.
Ehkä voin myöntää, että rakkaus joka poikaystäväni ja minun välillä on kovin "veljellistä" rakkautta. Olihan hän tukenani kun veljeni yllättäin kuoli... Ei sitä voi selittää mitä tarkoitan...
Jos sä poikakaverilles sen nyt sanot ni voi tulla vaikeet ajat, varsinkin jos sanot, että sen teit vielä uudestaankin. Jos tulee vuosien päästä selville, mikä on todennäköstä, koska kuulutte niiku lähipiiriin on teksti suunnilleen tällanen "Kuinka sä oot voinu näin kauan salailla?" ja sit voi mennä luottamus pahastikkin. Mutta jos sä tosiaan rakastat poikaystävääs sä et tee nii uudestaa. Jos oot tosiaa valmis tekemään sen viel kerran ja oot jo niin lähellä sen tekemistä, ettei sua mikään pidättele, ni soitappa ensiksi poikakaverilles ja pistä poikki tai pyydä ainakin lupaa. Ja turha sitä on katuu mitä oot tehny, viel 2 kertaa oikein. Nyt sen pitäis kyl loppuu, jos sun ja sun poikaystävän suhde on tärkee sulle.
ei valitettavasti o noin yksinkertasta ja mustavalkoista...
Voisitko sit miule selittää miten se asia on? Mielestäni mie en ookaan pitänyt sitä kovin mustavalkoisena, mutta noin se yksinkertaisuudessaan on...
Sanoa, sitä en meinannut missään nimessä. Ensinnäkään en halua tulla veljien väliin, en missään nimessä. Mieluummin poistun tästä vähin äänin mitään sanomatta.
Mutta kovin totta tuo loppu, tosiaan toivon ettei asia tule ikinä ilmi... Mutta sitä mie myös ihmettelen, miten poikaystäväni veli voi tehdä noin veljelleen (tangoon tarvitaan kuitenkin kaksi...)
vaan sille, jonka viestiin vastaukseni oli.
fiksumpi niistä veljeksistä usko pois!!! Se veli on naistenmies ja pettyisit pahemman kerran häneen.
kun saisin oman veljeni vaimon kanssa aikaan samanlaista sutinaa! Uskomattoman hieno pakkaus enkä todellakaan tajua että mitä hän roikkuu siinä moraalittomassa tapauksessa!!? Miten voisin lähestyä veljeni vaimoa? Mieli tekisi pyytää häntä luokseni kun veljeni on matkoilla, mutta entä jos hän torjuu minut ja kertoo veljelleni? Olen ihan kuumana häneen ja ainoa haaveeni on viettää edes yksi kiihkeä yö hänen kanssaan.
Mun kaverin äiti tapasi ensin kiva miehen, ja sitten kivan miehen veljen. Tykkäsi veljestä enemmän ja vaihtoi ja ne on nyt olleet yhdessä jo yli kaksikymmentä vuotta ja niillä on kolme lasta ja omakotitalo ja tulevat edelleen hyvin toimeen, eikä suvussakaan enää mitään turhaa katkeruutta. Ei tosiaan elämä ole niin mustavalkoista!!!
.. En tiedä minkä ikäinen olet ja minkälainen on oma parisuhde-historiasi. Itse oli nuorempana (nyt 30v) aika vapaamielinen ja menossa mukana jos toisessakin.. Mutta muutuin. Nykyään olen järkyttynyt siitä, kuinka mennä haipatin silloin kun etsin "vähän arkeen piristystä". Enää ei tulisi mieleenikään. Arvostan parisuhdetta, rakkautta, sitä tukea ja luottamusta niin, etten aio mitenkään vaarantaa sen olemassaoloa. Ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolellakaan (siis jos parisuhteessa kaikki on ns. kunnossa, ei päihdeongelmia, väkivaltaa tms).
Itseäni ravisuttaa myös se ajatus, kuinka ikävältä se tuntuisi jos minua itseäni viilattaisiin linssiin. Se tuntuisi hyvin PAHALTA. Rikkoutuisin.
Ja jos et tyytyväinen parisuhteeseesi ole, niin lähde siitä pettämättä.
Tosiaan olen vielä nuori, vasta 20 vuotias, eikä parisuhdehistoriani ole kovin pitkä. Missään vaiheessa en siis ole harkinnut, että haluan pettää poikaystävääni, vaan ehkä ennemminkin poikaystäväni veli on tavallaan osannut iskeä heikolla hetkellä (molemmilla kerroilla olin juuri purkamassa sydäntäni hänelle, hän on myös kuitenkin ystäväni), mutten tietenkään voi syyttää häntä pelkästään, onhan vikaa myös minussa, kun en voinut estää sitä tapahtumasta. Ja myönnän että alkoholillakin oli osuutta asiaan, mutten missään nimessä halua sanoa sitä syyksi, sillä en usko, että se on mikään syy, vaikka estot silloin vähenevätkin...
Mutta kun tosiaan olen vielä näin nuori, kerkeän, ja ehkä tavallaan haluankin, tehdä virheitä, ja 'kokea' ja ottaa niistä oppia. Nykyinen poikaystäväni kun en 'ensimmäiseni', en usko että suhde tulee kestämään hamaan loppuun saakka. Ehkä senkin takia olen ajautunut tähän tilanteeseen missä nyt olen...
-Dsaria
(ja kyllä meinasin pistää jutulle pisteen, ennen kun oikeasti ajaudun pettämään, tai jos petän, en lupaa enää sen jälkeen ainakaan katsoa silmiin poikaystävääni...)