Hei!
Tilanteeni on seyraava: Olemme seurustelleet vuoden. Olemme alusta asti puhuneet kaikesta ja pitäneet huolta, että kommunikoimme avoimesti. Se on ns ollut ihan meidän motto. Muutimme yhteen pari kuukautta sitten ja tilanne muuttui. Mieheni muuttui äkkiä todella kireäksi ja etäisäksi. Yht äkkiä hän alkoi olemaan paljon kotoa pois ryyppäämässä isojen riitojen jälkeen. Tätä jatkui muutamia viikkoja, kunnes puhuimme todella ja sovimme aloittavamme puhtaalta pöydältä. Tilanne oli viikkoja todella hyvä- suhteemme oli kaikin puolin parempi kuin koskaan.
Tilanne on kuitenkin nyt muuttunut. Olemme taas alkaneet riidellä paljon ja riidat ovat isoja. Mieheni menettää malttinsa aivan täydellisesti ja haukkuu minua pahasti kunnes lähtee jopa kahdeksi päiväksi omille teilleen. Olemme puhuneet asiasta ja olen sanonut hänelle, että PUHU jos joku vaivaa, ihan niinkuin ennen, mutta hän väittää kaiken olevan hyvin, kunnes taas hermostuu, haukkuu ja lähtee kävelemään. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta silti tilanne aina päätyy siihen että hän haukkuu minua nalkuttajaksi ja kontrolloivaksi. Päin vastoin olen aina hänelle sanonut, että en millään tavalla aoi kahlita häntä, vaan että molemmilla täytyy olla omat elämät. En siis todellakaan ymmärrä! Tälläkin hetkellä tilanne on taas se, että hän on omilla teillään ja minä istun kotona odottamassa. Kertokaa ihmiset hyvät mitä tehdä
Tilanteeni on seyraava: Olemme seurustelleet vuoden. Olemme alusta asti puhuneet kaikesta ja pitäneet huolta, että kommunikoimme avoimesti. Se on ns ollut ihan meidän motto. Muutimme yhteen pari kuukautta sitten ja tilanne muuttui. Mieheni muuttui äkkiä todella kireäksi ja etäisäksi. Yht äkkiä hän alkoi olemaan paljon kotoa pois ryyppäämässä isojen riitojen jälkeen. Tätä jatkui muutamia viikkoja, kunnes puhuimme todella ja sovimme aloittavamme puhtaalta pöydältä. Tilanne oli viikkoja todella hyvä- suhteemme oli kaikin puolin parempi kuin koskaan.
Tilanne on kuitenkin nyt muuttunut. Olemme taas alkaneet riidellä paljon ja riidat ovat isoja. Mieheni menettää malttinsa aivan täydellisesti ja haukkuu minua pahasti kunnes lähtee jopa kahdeksi päiväksi omille teilleen. Olemme puhuneet asiasta ja olen sanonut hänelle, että PUHU jos joku vaivaa, ihan niinkuin ennen, mutta hän väittää kaiken olevan hyvin, kunnes taas hermostuu, haukkuu ja lähtee kävelemään. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta silti tilanne aina päätyy siihen että hän haukkuu minua nalkuttajaksi ja kontrolloivaksi. Päin vastoin olen aina hänelle sanonut, että en millään tavalla aoi kahlita häntä, vaan että molemmilla täytyy olla omat elämät. En siis todellakaan ymmärrä! Tälläkin hetkellä tilanne on taas se, että hän on omilla teillään ja minä istun kotona odottamassa. Kertokaa ihmiset hyvät mitä tehdä
Vastaukset 10
Vanhimmat
toinen? huono omatunto saa usein käyttäytymään oudosti ja hyökkäävästi, etenkin epäilisin tuota kun on kerta öitä pois.
On kyllä käynyt mielessä, mutta en millään uskoisi. Mun exä petti mua pitkään ja törkeesti, niin uskoisin kyllä että huomaisin, mutta mahdollisuus tuo on kyllä ihan todella. Ei vaan mitenkään uskoisi, kun varsinkin hän tietää miten törkeesti mua on aikasemmin petetty ja on pitänyt sitä aina täysin moraalittomasti vääränä. En tosin liian sinisilmäinenkään halua olla.
suhdettanne. Kysyit mitä tehdä kun olette kuitenkin puhuneet tilanteesta.
Joskus tällainen puhutaan asioista sopimus ei kuitenkaan toimi käytännössä koska tunteet nousevat pinnalle ja järjen käytölle ei jää tilaa vaikka näin olisi sovittu. Asia ei vaan aukene vaikka koittaisi uudelleen sopia että puhutaan asiasta.
Miten asiaa voisi lähestyä muuten kuin puhumalla kahden kesken? Mitä yhdessä asumiselle voisi tehdä käytännön järjestelyjen suhteen? Miten ystävänne tai sukulaisenne voisivat liittyä tilanteeseen? Mitä muuta ei-puhuttua ratkaisua voisi yrittää?
kokeilla hyvinkin monia ratkaisuja. Ihmetyttää se,että ennen yhteen muuttoamme ja senn jälkeenkin olemme hyvin paljon puhuneet siitä mitä yhdessä asuminen merkitsee ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Astuimme tämän askeleen siis hyvinkin valmistautuneena.
Miehelläni on ollut hyvinkin ns villi nuoruus ja ystävät ovat merkinneet hänelle aina paljon. Hän jossain vaiheessa omasta tahdostaan otti etäisyyttä heihin ja siinäkin vaiheessa yritin kannustaa häntä heidän seuraansa ja pitämään hauskaa. Nyt hän ilmeisesti sitten pitää sitä hauskaa oikein olan takaa. Tuntuu koko ajan nykyään, että hän on ahdistunut seurassani ja vaivaantuu kysymyksistäni. Olen miettinyt, olenko liian "tunkeilevainen" , vai mistä tilanne johtuu. Tosiasia on kuitenkin se, että hän pitää aina jotain sisällään, kunnes räjähtää. En ymmärrä miksei hän puhu, ennenkuin tilanne menee pahaksi? Kaikki mahdollisuudet mielestäni annan hänelle edelleen avoimeen kommunikointiin. Olen myös yrittänyt olla kyselemättä ja antaa vaan olla, mutta onhan se kauhean vaikeaa, kun näkee että toinen on hirveän vaikeana! Joka tapauksessa jotain teen väärin. Olen kysynytkin häneltä monta kertaa, mitä minä teen väärin ja miten minun pitäisi käytöstäni parantaa, mutta aina hän väittää kaiken olevan hyvin ja haukkuu minut sitten hermostuksissaan pahasti. En kyllä itse tähän enää keinoa löydä.
Teitä on kuitenkin kaksi.
Tunteet saattavat olla monta kertaa merkittävämpi tekijä kuin järki. Puhuminen välillä onnistuu ja sitten tulee räjähdyksiä, joten mitä tehdä. Olette ottaneet merkittävän askeleen muuttaa yhteen eli on tapahtunut iso muutos!
Eräs keino olisi parisuhdeterapia, mutta on vaikea arvata miehesi mielipidettä tällaisesta vaihtoehdosta. Yksi vaihtoehto voisi olla mahdollisesti ystävä/sukulaispiiristä löytyvä elämää kokenut konkari joka voisi keskustella miehesi kanssa tilanteesta ... sellainen johon miehesikin luottaa?
Samaa mietin, on kokemusta. Exä oli tuollainen ja suuttui ihan mitättömistä asioista, esim. jos vaikka tiskiharja oli vahingossa jäänyt pöydälle, sai hirveän raivarin ja syyn kehittää riita ja alkaa haukkua minua, yhtäkkiä olin "huolimaton pask**inen, joka ei piittaa kodista ja hänestä pätkääkään..." ...yhden tiskiharjan perusteella. Se oli tekosyy saada riita aikaan ja lähteä juomaan ja olla pois. Sitten paljastui että oli hänellä ollut satunnaisia muita naisia ryyppyreissuillaan. Onneksi se suhde loppui mutta olin niin tyhmä että katselin sitä menoa monta vuotta. Jälkikäteen harmittaa, nuoruudesta meni sen takia monta vuotta hukkaan.
Kokeileppa sellaista keinoa, että puhut vain ne asiat mitkä on pakko puhua kahden viikon ajan. Et kysele mitään ellei hän itse kerro ja suunnittelet itsellesi myös omaa tekemistä, käyt kavereilla, sukulaisilla, ulkoilemassa lenkillä tms. tekemistä ettet liikaa kysele/mieti miestäsi. Voi olla että mies puhuu sen jälkeen itse kun huomaa ettei sinua kiinnosta enää udella. Monesti miehet hermostuvat siitä kun nainen vain "utelee" eli juttelee/kyselee ja haluaa puhua. Joskus normaali vaikeneminen auttaa. Eli et mitenkään liioittele puhumattomuutta vaan puhut vain silloin kun asiaa etkä kysy pariin viikkoon mitään.
ehkä jätkäs on vaan "ahdistunut", jos on ennen tottunut asumaan ja olemaan yksin kodissaan ja nyt haluaa välillä omaa rauhaa?!? toivottavasti tilanne rauhoittuu tavalla tai toisella!
Oman kirjoituksesi mukaan miehesi muuttuu ärtyisäksi ja sen jälkeen katoaa kavereiden kanssa juhlimaan. Minun tulkintani ja kokemukseni mukaan miehesi suurin ongelma on Alkoholi.
Alkoholi ei ole ongelma vaan voitelu ongelman päälle.. keino vältellä sitä varsinaista syytä.. mies tarvitsee oman luolan, johon mennä kun ei seura nappaa.. Jos on jatkuvasti toisen seurassa, alholilla on helppo irtautua toisen läsnäolosta.