Elämä tuntuu aika paskamaiselta juuri nyt
oon kännissä kuin apina, enkä sille paljon mahda.
Olen hereillä, mutta näen unia jatkuvasti. Unissani olen se urheilijasankari, joka minusta oli tulossa, kunnes perustin perheen ja tyydyin siihen keskiluokkaiseen elämään jota nyt yritän elää.
Vaimo lähti yöksi siskonsa luokse ja minä jäin kotiin tekemään "jotain kodin hyväksi". Tähän mennessä olen tehnyt ehkä kahden tunnin edestä hommia. Lopun aikaa olen ryypännyt. Ehkä siksi olenkin kännissä kuin apina. En haluaisi olla. Olen kuitekin.
Miksi juon? Koska olen laiska parantamaan elämääni. Koska minulla ei ole enää jäljellä sitä sisua, johon vaimoni joskus rakastui. Vai rakastuiko? Halusiko vain jonkun miehekseen? Paremmankin olisi voinut saada.
Mun äo on jossain lähellä mensan tasoa. Testattu on. Tästä kirjoituksesta et sitä voi päätellä. Jos voisit, pitäisit sitä jossakin vuohen tasolla.
Tienaan vitusti verattuna koulutustasooni joka on olematon. En viitsinyt käydä kouluja, eikä minulla ollut niihin varaakaan, perhe tuli perustettua aivan liian varhain. Elämää toki ehdin nähdä, mutten siitä paljoakaan kerennyt oppia. Oppiiko sitten muut? Toiset oppii, toiset tulee vain kyynisiksi. Minä taidan olla helvetin kyyninen. Tällä hetkellä en arvosta elämää sen millään tasolla.
Toivoisin syntyneeni ainakin kolmesataa vuotta aikaisemmin. Silloin mies saattoi vielä olla mies, kaikkine periaatteineen ja omine näkemyksineen. Nykynormien mukaankin voisin olla haluttava mies monelle naiselle, mutta tavalla, jota en itse oikein jaksa ymmärtää tai hyväksyä.
Maailma hukkuu paskaan. Paskan määrä kasvaa expotentiaalisesti, eikä mikään näytä pystyvän sitä hillitsemään.
Voisin hillitä tuota kasvua itse, surmaamalla itseni, joka olen pelkkää kuonaa. Mitä siitä sitten seuraisi? Lisää tuskaa, lisää rikkonaisia ihmisiä. Jätän väliin ja jatkan taivallustani paremman elämän ja ehjemmän sieluni saavuttamiseksi.
Olenhan vittumaisen sisukas mies. Enkö olekin?
oon kännissä kuin apina, enkä sille paljon mahda.
Olen hereillä, mutta näen unia jatkuvasti. Unissani olen se urheilijasankari, joka minusta oli tulossa, kunnes perustin perheen ja tyydyin siihen keskiluokkaiseen elämään jota nyt yritän elää.
Vaimo lähti yöksi siskonsa luokse ja minä jäin kotiin tekemään "jotain kodin hyväksi". Tähän mennessä olen tehnyt ehkä kahden tunnin edestä hommia. Lopun aikaa olen ryypännyt. Ehkä siksi olenkin kännissä kuin apina. En haluaisi olla. Olen kuitekin.
Miksi juon? Koska olen laiska parantamaan elämääni. Koska minulla ei ole enää jäljellä sitä sisua, johon vaimoni joskus rakastui. Vai rakastuiko? Halusiko vain jonkun miehekseen? Paremmankin olisi voinut saada.
Mun äo on jossain lähellä mensan tasoa. Testattu on. Tästä kirjoituksesta et sitä voi päätellä. Jos voisit, pitäisit sitä jossakin vuohen tasolla.
Tienaan vitusti verattuna koulutustasooni joka on olematon. En viitsinyt käydä kouluja, eikä minulla ollut niihin varaakaan, perhe tuli perustettua aivan liian varhain. Elämää toki ehdin nähdä, mutten siitä paljoakaan kerennyt oppia. Oppiiko sitten muut? Toiset oppii, toiset tulee vain kyynisiksi. Minä taidan olla helvetin kyyninen. Tällä hetkellä en arvosta elämää sen millään tasolla.
Toivoisin syntyneeni ainakin kolmesataa vuotta aikaisemmin. Silloin mies saattoi vielä olla mies, kaikkine periaatteineen ja omine näkemyksineen. Nykynormien mukaankin voisin olla haluttava mies monelle naiselle, mutta tavalla, jota en itse oikein jaksa ymmärtää tai hyväksyä.
Maailma hukkuu paskaan. Paskan määrä kasvaa expotentiaalisesti, eikä mikään näytä pystyvän sitä hillitsemään.
Voisin hillitä tuota kasvua itse, surmaamalla itseni, joka olen pelkkää kuonaa. Mitä siitä sitten seuraisi? Lisää tuskaa, lisää rikkonaisia ihmisiä. Jätän väliin ja jatkan taivallustani paremman elämän ja ehjemmän sieluni saavuttamiseksi.
Olenhan vittumaisen sisukas mies. Enkö olekin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koska muutenhan miehestä ei ole mihinkään. Mies ei saa itkeä, osoittaa tunteita. Pitää olla kova jätkä hamaan hautaan saakka.
Minäkin rakastuin aikanani erääseen mieheen. Hänellä oli ehkä sisua, en tiedä, se oli toisarvoista. Rakastuin siihen iloon ja nauruun, mitä hän loi ympärilleen. Rakastuin häneen kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.
Koskaan en häntä omakseni saanut, hänen rakkautensa kuitenkin. Niin ne ihmiset puhuivat, sanoivat että tyttö polttaa näppinsä vielä.
En uskonut, minullahan oli vierelläni aarre. Aarre jota vaalisin, jota en koskaan päästäisi luotani.
Minä rakastan tuota miestä edelleen. Tosin olen kadottanut hänet jo vuosia sitten, näen vain hänen kuorensa. Se sisältö, johon rakastuin, katosi johonkin matkan varrelle. Nyt olen kuin ilmaa, minua ei ole. Paitsi silloin, kun ei ole ketään muuta.
Rakkaani, sieluni huutaa perääsi. Murenen päivä päivältä, kulutan itseni loppuun odottamalla, että menneisyys palaa tulevaisuuteen.
Niin ei käy, mieleni sen tietää. Sydämeni ei.
Hyvää viikonloppua K.
Ei elämässä tarvi aina olla niin jumalattoman sisukas ,joskus on hyvä löysätä pikkasen joka asiassa , mitä enenmpi hakee hyväksyntää toiselta tai sisukkaasti haluaa vetää rekiä eteen päin,sitä vähemmän saa myötätuntoa ja voimat vähenee,,olen itse huomannut elämässä sen ,monet asiat toimii paremmin ,ihan omalla painolla vaan, heikkona oleminen välillä antaa enempi voimia kun kauhea puurtaminen juurta jaksaen!! kuluttavaa ja rankkaa!!
ja kerro elämästäsi sille. Masennus on hyvin yleinen sairaus.
itsensä kanssa ja miettii siinä menneet, nykyiset ja tulevat jutut. Se tekee ihan hyvää välillä, mutta liika on liikaa. Minäkin olen tehnyt sitä viimeaikoina ja todennut, etten ole onnistunut juuri missään ja elämä (ainakin se paras aika) on mennyt. Tuntuu, ettei mistään löydy enää voimia uudelleen nousuun. Mäki on liian jyrkkä jo mulle. Olen nainen ja keski-ikäinen. Entinen ilopilleri. Nykyinen hapan omena.
tulee hyvää hilloa
meitä kaikkia jossain vaiheessa, aletaan miettiä elämän perus asioita..mitä emälä oikeasti on.
Kun kaikki menee huippu hyvin, kohta ei millään ole mitään merkitystä, ei tavoittelemisen arvoa..niin minullakin. Mitä seuraavaksi?
mun mies ehdollistaa seksin, juuri riideltiin siitä. Se on mulle hirveetä, saan kauheen hepuli kohtauksen...eikö rakasta minua omana itsenäni.
Taidan inhota häntä...ahdistaa mua, eikö parisuhde ole toisesta välittämistä, seksi sen käytännön toimenpide.