Olisi kiva tietää miten te olette saaneet tietoonne että miehenne/naisenne on ollut uskoton? Oletteko tutkineet puhelinta vai onko joku ulkopuolinen teille siitä ilmoittanut?
Miten saitte selville uskottomuuden?
kiinni jäi
135197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun miehen käytös muuttui...ja sitten kyselin ja kyselin...ei myönnä ei sitten millään mutta naisen vaisto vaan sanoi että nyt ei ole kaikki kunnossa. Puhelinta sitten katsoin kun mieheni nukkui...ja siellähän niitä viestejä toiselta naiselta sitten oli vaikka kuinka...että näin meillä.
miehen käytös muuttui, piti ostaa uusia vaatteita. parta ajattiin säänöllisesti, ja partavesi tuoksui, muutenkin olemus oli paljon siistimpi. sit oli muka melkeen joka ilta töitä, ja lähdettiin illalla kotoa pois soittaan. kerran kans salaa katsoin puhelinta, viesti toiselta naiselta. mieheni kyllä posti kaikki viestit, yksi oli jäänyt kerran matkalta palattua. suuttui ja kielsi koko asian. ja puhelinlaskuista huomasi, ne tuplaantu rutosti.
töihin ja kuitenkin ajoin vain nurkan taakse ihan vaan nähdäkseni sen mitä olin epäillytkin. Vaimoni joka hetkeä aiemmin keitteli minulle kahvit ja toivotti hyvää työ päivää otti kohta vastaan vierasta joka oli minulle ikävä kyllä erittäin tuttu ja läheinen ihminen
Tosiaan totta? Mitä sitten tapahtui?
ja käräytti avokkini kun se ei taipunutkaan kakkosen tahtoon ja jättänyt mua.
Tosin sitten selvisi et minä olin ns. ykkönen ja löytyipä sitten aina neloseen asti niitä naisia...Ja siitäkin lisää.
Tv chatista niitä pongaili ja sitten sovittiin treffejä. Vaan nyt se luuseri mies on saanut olla ilman naisiaan ja uudetkin naikkoset tekee sitä hälle mitä hän teki mulle ja muille naisilleen eli pettää ja jättää.
Puolisoni kertoi rakastavansa minua ja sitä toista - ei voisi luopua kummastakaan. Kriisi johon syöksyimme oli syvä ja vasta erillään asuminen mahdollisti suhteemme uudelleen rakentamisen. Se toinen rakkaus ja syvä ystävyys jäi. Elämme edelleen yhdessä mutta olen muuttunut - en vieläkään, kolmen vuoden jälkeen osaa varautumatta luottaa ja rakastaa.
Syitä on kaksi.
1.Sattumus /huono tuuri johtaa jäljille
2.Vaisto pistää epäilemään
Ainoa asia jonka olen huomannut pitkittävän narahtamista on vastapuolen täydellinen rakkaus,rakastunut ihminen uskoo mitä vain ja ei koskaan epäile mitään.
ps,
itse en ole pettäjä tyyppi,olenpahan vaan pannut merkille
Tylsällä tavalla. Kysyin vaimoltani. Hän vastasi myöntävästi, jonka jälkeen hajotin meidän kämpän, lähdin viikoksi Tallinnan ja tulin kotiin paikkaamaan seiniä.
Mieheni jäi kiinni, kun "löysin" hänen puhelimestaan muutaman viestin.
Olis vaan menny vetäseen toista. Onnex on naisia, jotka osaa sanoa, että mene himaas, sul on perhe!
Eihän se sitä asiaa muuksi muuta kuitenkaan..
Elämä on kovaa, mitäs nyt pitäs tehä..
Luottamus on mennyt.
Kävi ilmi muita asioita, jotka laittoivat meidän parisuhteen kovan paikan eteen. Tämä olisi pelkästään jo voinut erottaa meidät, mutta meistä tulikin läheisempiä kuin vuosiin, pystyimme yhdessä juttelemaan asioista, ekaa kertaa pitkään aikaan asetuimme samalle puolelle sen sijaan, että olisimme taas toisiamme vastaan. Tässä tilanteessa mieheni kertoi minulle toisesta, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Tämä toinen on nyt jätetty ja koska pystyin ymmärtämään syyt tämän taustalla (ei silti hyväskyttävää, mutta auttaa näkemään toisen inhimillisenä olentona) olemme pystyneet rakentamaan suhteestamme niin paljon paremman kuin mitä se on ollut. Kommunikointimme, läheisyytemme, sen tajuaminen mitä oli menettämässä puolin ja toisin, on tehnyt meistä onnellisempia. Voisinko jopa sanoa, että tämä uskottomuus on parasta mitä suhteellemme on tapahtnut?
...Kirjoitinkin jo tuolla aiemmin itse tämänhetkisestä tilanteestamme.
Ollaan juteltu meidän tilanteestamme myös paljon. Ero ajatuksena tekee kipeää ja toivon että selviäisimme tästä tilanteesta myös. Se vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Luottoa ei miehelläni juuri tällä hetkellä ole ja sen saaminen takaisin vaatii sekä häneltä itseltään että minulta paljon. Jos se koskaan onnistuu.
Selvisi myös muutamia asioita miksi ehkä ollaan ajauduttu tällaiseen tilanteeseen. Olen sitä mieltä nyt, että haluan yrittää mutta mitä tulevaisuus tuo tullessaa, sitä en tiedä.
Hyvää jatkoa myös teille, toivottavasti meidänkin tilanne on joku päivä vielä vastaavanlainen!
Mulle tuli jo heti todella vahvasti sellainen olo, että tämä ei ole se asia, joka meidän suhteen kaataa. Nythän se vasta nähdään kuinka vahva meidän suhde on. Tässä asiassa olemme samalla puolella ja meillä on sama tavoite. Se auttaa jo ihan hirveän paljon. Tapahtuneesta ei ole vielä puolta vuottakaan, eli eihän tässä vielä tiedetä miten loppujen lopuksi käy. Tällä hetkellä tosin suhteemme on parempi kaikinpuolin ja jos mitään takapakkia ei tule, tämä voi oikeasti olla se asia mikä suhteemme on pidemmällä tähtäimellä pelastanut.
Toivottavasti teillä menee kaikki parhain päin! Yritä saada välillä unohdettua tilanteenne, kun olette yhdessä, ja vain nauttia hetkestä!
..."osanotosta"!;0)
Juhannus meni ihan ok, tosin aattona pikku huppelissa repesin hieman sitten asian suhteen. Mutta taas juteltiin ja tuntuu päivä päivältä hieman paremmalta oma olotilani...tosin en voi mitään että heti kun näen mieheni räpläävän puhelintaan, rupeaa ottamaan kaaliin. Mutta pakko vain yrittää jos haluaa tästä jotain tulevan vielä. En edelleenkään tiedä oikeasti mitä tilanteesta ajattelen, mutta onneksi toisaalta tässä on kaikenlaista "pikku tekemistä" (esim.oman kämpän myynti, anopin asunnon remppa ja hänen sinne muuttaminen, uuteen kotiin muutto ja sen laittaminen...)jotka pitää mielen ajatukset pääsosin pois tuosta....
Tuntuu kyllä ja toivon, että omalla tavalla, jos nyt ei enään tule takapakkia, tämä kaikki yhdistää meitä enemmän. Katsotaan miten käy.
Voimia teillekin ja kaunista kesän jatkoa!!