Mieheni on ympäri maata työtään tekevä ja olen 2-3viikkoa aina yksin. Lapseni ovat aikuisia ja asuvat kaukana minusta. Meilä on tuore avioliitto ja tuntuu etten kestä yksin olemista. Mikä olisi avuksi??
Kertokaa miten jaksan??
olla aina yksin.
91311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vai tiesitkö yhteen mennessänne, että miehen työn takia joudutte olemaan paljon erossa, mutta halusit silti yrittää?
Liittonne on tuore, silloin on ymmärrettävää että toista kaipaa vierelleen ja ero on tuskaa. Teidän pitäisi löytää asiaan joku kompromissi, voiko miehesi vaihtaa töitä, hakeutua vähemmän reissaamista vaativaan hommaan tmv.? Oletko puhunut hänelle ikävästäsi?
Harrastukset, ystävät jne. tietysti vähän helpottavat ikävää ja yksinäisyyden tunnetta.
Itse olen ollut aviossa 24 vuotta ja mies on reissannut aina paljon. Kun 3 lastamme olivat pieniä, aika meni arkea pyörittäessä enkä ehtinyt edes ikävöimään. Nyt enää kuopus on kotona ja mies reissaa edelleen. Nyt ehdin harrastaa, tavata ystäviä jne. mutta silti tämä on välillä kurjaa. Liittomme on ihan kunnossa, kun hän on kotona niin olemme silloin täysillä yhdessä. Jotenkin vaan tunnen, että tässä on menty hänen työnsä ehdoilla, ja elintaso ym. ovat toisaalta vaatineet kovan hinnan. Mieleen tulee usein ajatuksia, kestääkö tämä, haluanko tulevaisuudessa olla vielä enemmän yksin kun lapsetkin ovat omillaan?
Mielestäni ei pidä kärsiä liitossa yksinolosta, asiaan pitää löytyä ratkaisu jos sinusta tuntuu kurjalta.
Ihan samoja asioita pohdiskelen. Tiesin kyllä että reissuhommissa mies jatkaa,mutta en voinut kuvitella, että vieraalla paikkakunnalla asuminen ilman rakastaan on näin vaikeaa. Meillä on hyvä avioliitto ja luotto pelaa molemmin puolin. Mutta kyllä joskus ajattelen että voisiko hän pettää minua?? Ne ovat kyllä täysin turhia ajatuksia, mutta minkäs sitä mielikuvitukselleen voi?? Oli kiva lukea kommenttisi antaa voimia odottaa.
Hei!
Kurjaa, että olet yksin. Ehkä olet niitä hiukan ylikilttejä, jotka antavat toisen tehdä aloitteet. Kun suhde on lähtenyt noin liikkeelle, ei aina ole helppo muuttaa sen dynamiikkaa. Hyvä, että teillä on hellyyttä. Ellei se roihahda sen pidemmälle niin jossain vaiheessa jompi kumpi alkaa kärsiä.
Tämä on vähän hurja idea, mutta mitä jos alkaisit kehittää miehuuttasi kodin ulkopuolella? Tehdä jätkien juttuja ja keskittyä niihin ajoittain. Keskittyä siihen, että kasvat mieheksi. (En missään mielessä tarkoita mitään pettämistä) Kun et ole liikaa jakamassa hellyyttä vaan tuotkin kotiin miehisissä toimissa "karaistuneen" itsesi niin voinee alkaa tapahtua. Ihan teissä kummassakin...
Oho, tämä tuli nyt ihan väärään keskusteluun. Sori (:
sitä voi kertoa. Olen itse alalla, jossa osa työntekijöistä on usein viikkoja ympäri maata tai ympäri maailmaa. Olenkin usein miettinyt miten heidän perhe-elämänsä sujuu ja joskus joutunut toteamaan, että ei kovin hyvin kun "uusi rakkaus" on löytynyt ulkomailta.
Ilmeisesti olet "toisella kierroksella". Ei kai meidän kenenkään pidä elää sellaista elämää, jota emme tunnu kestävän. Kysymys on kuitenkin sinun elämästäsi, sinun ja lastesi, vaikka ovatkin aikuisia ja omillaan.
Tuskinpa ongelmaasi on olemassa mitään "hokkuspokkus" ratkaisua. Vain sinä itse tiedät, mitä elämältäsi haluat ja toimit sen mukaan, sydämesi ääntä kuunnellen.
niin kyllähän tilanne on inhottava. Toisaalta ymmärrän sen että töitä on tehtävä joka tapauksessa, olipa minulla kuinka ikävä hyvänsä.
onneksi mieheni ymmärtää tilanteen ja rakastaa minua ja samoin minä häntä. Hän lohduttaa aina sillä että hänellä on yhtä ikävä ja yhtä yksin hän on siellä.
Kun vain voisn hillitä ikäväni. Yhdessä olomme on ihanaa, sitten kun tapaamme, se vain ei kestä kuin pari- korkeintaan kolme päivää. Hän itse inhoaa keikkahommia ja jäisi pois, kun vain saisi muuta töitä. Hän kun on raivo raitis, niin sanoi ettei hänelle sovi, kun suurin osa on alkoholin suurkuluttajia.
No onneksi ei ole kuin viikko, niin saan hänet vierelleni ja pääsen kainaloon.
Tämä se lohduttaa:)
Kiva kuulla muidenkin kommentteja asiasta, kun olen aina pitänyt itseäni tyhjän ruikuttajana ikävästä.
Jos olet poissa työelämästä itse, niin voisitko mennä työ reissuille mukaan tai kerätä vapaa päiviä lähteäkseäsi miehesi mukaan ?
Kun itse olen ollut mukana ja mies teki töitä, minä ulkoilin ja katselin uutta paikkakuntaa.
Joten mukaan ei pääse. Muutenkaan ei onnistu, firman pomo on niin v.........n, ettei tule kuuloonkaan. Naisten paikka kun on kotona.
Tämä selityksesi, ap, on kovin huono? Miten niin et pääse mukaan? Mitä se muka miehesi esimiehelle kuuluu mitä hän vapaa-aikanaan tekee. Et kai sinä nyt kuitenkaan ajatellut sinne hänen työpaikalleen mennä viereen kyhnäämään? Vaan sitten töiden jälkeen luonnollisesti olette yhdessä! höh!
Ja vielä: onko todella niin, että et keski-ikäisenä naisena osannut mitenkään etukäteen visioida sitä, minkälaista elämäsi olisi tämän miehen rinnalla, kun kerran reissutyöistään tiesit? Ja tiesit senkin, että muuttaessasi sinulla ei olisi uudella paikkakunnalla tuttavia?
Oletko kovinki pullossa kasvanut?