minusta tuntuu kun kaverit olisi miehelleni tärkeämpiä kuin minä. aina kun hän tulee luokseni hän lähtee kaveriensa luokse. kerran hän minut otti mukaan monen pyynnön ja rukoilun jälkeen siihen se jäi. en tiedä mutta minusta rupeaa tuntumaan että minussa on jotain vikaa. jotain mikä nolottaa häntä. yritän hänelle puhua mutta tuntuu kuin puhuisin suruistani seinille... hän sanoo rakastavansa minua ja taas lähdetään. olen ollut masentunut jo 4 vuotta ja vanhempani ovat vanhoillis lestaadiolaisia. joten niillekkään en voi puhua sydän suruistani. eli siis tarvitsen miestä joka on kokoajan vieressäni, kuuntelee ja auttaa eteenpäin.kuinka siis voisin hänelle kertoa ja puhua ja kuinka saisin hänet ymmärtämään ja antamaan sitä mitä tarvitsen. seurusteltiin 3vuotta erottiin ero kesti 3kk ja nyt ollaan oltu kuukausi taas.ennen hän oli koko ajan vieressäni eron jälkeen hän on ollut ihmeellinen. minä tajusin että hän on se oikea. ja ehkä tämä on vain alkuhankaluutta mutta tarvitsen tukea mitä ennenkin olen saanut.
apua!
myysi_
2354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olevan miehellesi tärkeämpiä kuin sinä!Ala harrastamaan jotakin kivaa ja mielenkiintoista ettet olisi niin riippuvainen miehestäsi...hae oma elämä!!!
Tarvitset miehen joka on koko ajan vieressäsi?
Onnea etsintään, enpä itse ainakaan pystyisi tuohon...