Ignore-vaiheen viihteeksi ajattelin keskustella aiheesta, jota on täällä käsitelty ennenkin.. Oletteko lähdössä lähiaikoina puolison kotimaahan? Ja aiemmistakin vierailuista saa toki kertoa..
Ihan vain siksi otan asian puheeksi, kun juuri tällä viikolla varasin kahden viikon loman miehen kotimaahan. Mies on innoissaan, kun ei ole kotona käynyt häidemme jälkeen - äitinsä pyyteli välillä puhelimessa lähettämään valokuvia, että tietäisi, miltä poika nykyään näyttää. Alunperin mies halusi mennä vanhempiensa kotiin, nyt on sitä mieltä, että hotelli on ihan hyvä ajatus. Kyllä se ainakin minulle on paremmin lomaa, kun ei tarvitse anoppia koko ajan huomioida ;) Tietenkin äidin ruokia pitää mennä syömään ja muutenkin aikaa siellä viettää, mutta ainakaan ei tarvitse miettiä, miten paljon anoppi seinän läpi kuulee.
Matkakuume on ihan kamala..
Ihan vain siksi otan asian puheeksi, kun juuri tällä viikolla varasin kahden viikon loman miehen kotimaahan. Mies on innoissaan, kun ei ole kotona käynyt häidemme jälkeen - äitinsä pyyteli välillä puhelimessa lähettämään valokuvia, että tietäisi, miltä poika nykyään näyttää. Alunperin mies halusi mennä vanhempiensa kotiin, nyt on sitä mieltä, että hotelli on ihan hyvä ajatus. Kyllä se ainakin minulle on paremmin lomaa, kun ei tarvitse anoppia koko ajan huomioida ;) Tietenkin äidin ruokia pitää mennä syömään ja muutenkin aikaa siellä viettää, mutta ainakaan ei tarvitse miettiä, miten paljon anoppi seinän läpi kuulee.
Matkakuume on ihan kamala..
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mutta lähelle kuitenkin. Ollaan menossa mieheni äitin luokse ja sinne tulee sitten muitakin sukulaisia sieltä kotimaasta. Meen sinne pikkasen ennen miestäni ja pikkasen jännittäis... Ollaan tavattu ennenkin, mutta yhteistä kieltä on hyyyyyviiin vähän =)
On sitä kieltämättä ilmassa täälläkin.. Arabiani ei, niin kuin olen täällä ennenkin todennut, ole mitenkään sujuvaa ja keskusteluihin riittävää. Sen verran onneksi ymmärrän että pystyn seuraamaan toisten keskusteluja. Miehen perheessä on yksi joka puhuu siedettävää englantia (mieheni lisäksi) ja yksi, joka puhuu oikein sujuvaa saksaa (jälleen mieheni lisäksi). Anopin kanssa ollaan ihan arabian varassa, mutta toisaalta se on hyväkin, niin ei pysty hirveästi käskyttämään. Taipumusta kyllä on.
Olet siis anopin kanssa suurin piirtein kahdestaan, ennen kuin mies saapuu sinut pelastamaan? Eiköhän se siitä, onneksi ei tarvitse keskustella erilaisista näkemyksistänne mistä tahansa asiasta, pysyy ehkä välit parempina ;) No ei, ihan ihmisiähän ne anopitkin ovat.
En ihan kahdestaan ole =) Vieressä asuu pari mieheni tätiä perheineen ja samankaton alla siis minä, "anoppi"(ei olla vielä naimisissa, siis mieheni kanssa ;) ) sekä mieheni sisko. Tullaan oikein hyvin juttuun (johtuneeko siitä, ettei ymmärretä toisiamme...), mutta on tosiaan "vähän" orpo olo siellä.
Mullakaan ei tuo arabia eikä myöskään ranska oikein luista, tai siis ei luista laisinkaan, joten oon niiden englannin kielisten sanojen varassa, joita joku ehkä osaa... =)
Paikka on onneksi jo hieman tuttu, joten lähden varmaan aamusta lapsen kanssa ulos leikkimään ja yllätys, palaan illalla.. Heh, kyl se siitä..
mieleni tekisi lähteä vaikka heti, ikävä on sitä ympäristöä ja perhettä & ystäviä ja omaa kultaa tietenkin, mutta kun raha ei kasva puussa..
mutta kuitenkin jossain vaiheessa ennen vuodenvaihdetta olis tarkoitus lähteä pidemmäksi aikaa, vuodeksi, kahdeksi.. vähän jännittää jo, ja varmasti oon ihan paniikissa viimeistään sitten kun alkaa miettimään mitä tavaroita hävittää ja mitä ottaa mukaan. kun ei tähän mennessä olla asetuttu oikein minnekkään kun aina ollaan vain "vierailtu" toistemme luona, opiskelujen takia lähinnä. pitäisi hiljalleen alkaa tietää mistä saisi töitä tai pääsisikö sinne opiskelemaan (kielitaito ei siihen ihan taida riittää)... mutta kaipa ne tulevaisuuden suunnitelmat tästä selkeytyy kun pääsee kasvotusten puhumaan ja yhdessä miettimään tässä ihan pian kun mies lentää tänne :)
Olin käymässä mieheni maassa tuossa maaliskuussa, pari viikkoa siellä vietin. Oikein mukava matka, musta pidettiin oikein paljon huolta, aivan ihania ihmisiä kullan vanhemmat. Ovat kovasti pyydelleet menemään uudestaan, ja pitäisi kaiketi hankkia monikertaviisumi, mutta kun siihen tarvii HIV-todistuksen... Ja mulla on ihan järjetön piikkikammo, on aina ollut. Pyörryn joka kerta :-(
Kuitenkin nyt tässä kesällä ois sitten pidettävä häät hänen maassaan. Vaikka olenkin sitä hieman vastaan, koska vihaan olla kaikkien töllötettävänä, huomion keskipisteenä. Mutta hänelle se on tärkeä asia.
Miten te muut naimisissa olevat, pidittekö häät molemmissa maissa?
Hiv todistuksen? Minä lähden 3 kk:ksi mieheni maahan.
Käsittääkseni se riippuu siitä, mihin maahan olet menossa.
Esim. Venäjän kansalainen ei tarvitse HIV-todistusta saadakseen Suomeen monikertaviisumin, mutta Suomen kansalainen tarvitsee, jos monikertaviisumin Venäjälle haluaa. Eli ei tarvitse yhdelle tai kahdelle vierailulle.
En kyllä usko, että tuolle yhdelle vierailulle sitä tarvitsee, mutta kannattaa tarkistaa kyseisen maan suurlähetystöstä. Minne päin matka? :-)
Tai minä menen siis perästä ... Miesystäväni lähtee huomenna ja minä menen kuun vaihteessa ja perillä vietän pari viikkoa :) Tiedossa kahden tutun häät..ekoihin odotettavissa n500-600 vierasta (miesystävän veljen häät..). Ja toiset ovat sitten yhden kaverin "vaimon" häät, eli heidän "pieni juhla". Sinne on tulossa n.300-400 ihmistä ja pääjuhlaan, johon minä en valitettavasti kerkeä osallistumaan on tulossa reilu 1000 ihmistä... :) Ihan hillittömiä nuo vierasmäärät..
Olemme myös menossa (niinkuin aiemmin mainostin ;)) kuun vaihteessa anoppilaan (tosin olen avopuoliso, mutta anyway...). Hotellia emme varanneet, joten anoppilaan tosiaan kahdeksi viikoksi. Katsotaan selviänkö järjissäni kotiin ;)
talvella anoppilassa, seuraava reissu tiedossa joko nyt syksyllä tai sitten vasta ensi kesänä. Riippuu miten saamme töistä lomaa.
Hotelli ei tulisi kuuloonkaan, joten aina ollaan miehen vanhemmilla yövytty. Siellä tosin on tilaa, että ahtaaksi ei käy. Ensi kesänä olisi mahdollisesti tarkoitus vuokrata jostain merenranta kaupungista riad tms ja kokoontua siellä kaikki, eli me, minun vanhempani ja miehen vanhemmat (ja sisarukset). Saa nähdä onnistuuko.
Jos joku on joskus vuokrannut Marokosta riadin, niin vinkkejä ja hyviä nettisivuja otetaan vastaan ilomielin :)
Niin, me oltiin tosiaan viime kesänä sukuloimassa kaksi viikkoa, eikä olla niin sukurakkaita, että ihan joka kesä jaksetaan sitä rumbaa. ;o) Tänä kesänä mennään katsastamaan Turkki, jossa ei olla kumpikaan koskaan käyty - ihan vain meidän pienen perheen kesken pakettimatkalle löhöämään hyvään hotelliin. Uusi vuosi sitten taas vietetään Albaniassa ja seuraavana kesänä ollaan aikeissa mennä Italiaan, silloinkin siis sukuloimaan.
Me ollaan vähän tällaisia, että viihdytään omissa oloissa, eikä mies niin kauheasti sinne "omalle maaperälleen" kaipaa. Hän on oikeastaan aina ensimmäisenä potemassa koti-ikävää Suomeen kun sukulaisten vaivoiksi lähdetään. On siinä nimittäin oma vaivansa olla passattavana niin pahasti että ihan hävettää... Hävettää, mutta kuitenkaan et mitään asialle voi, koska jos edes yrität tehdä itse jotain tai kaivaa lompakkoasi, loukkaantuvat nämä sydänjuuriaan myöten. :o/ Viime kesänä onnistuttiin kerran maksamaan ravintolalasku ja sekin niin, että valehtelin meneväni vessaan, mutta meninkin maksamaan laskun tiskille. Vielä kun tietää, että heillä on tulot siellä joku surkea murto-osa meidän tuloistamme, niin ei senkään vuoksi viitsi sinne joka kesä mennä - tiedä miten kauan sitten "paikkailevat kukkarossaan" meidän vierailua. Ollaan kuitenkin aina pyritty viemään hyvät tuliaiset ja miehen nuorimmalle siskolle lähetellään välillä rahaa, että vähän saataisiin tilannetta tasattua, mutta eihän se silti sama asia ole.
Mekin ollaan menossa heinäkuun lopulla kolmeksi viikoksi. Viime kesänä käytiin yhdessä ensimmäistä kertaa ja silloin reissu oli vaan viikon mittainen, eli liian lyhyt. Siinä meni koko aika vaan miehen perheen ja sukulaisten tapaamiseen ja mieskin oli ihan sekaisin eikä tiennyt miten päin tulisi olla.
Nyt ollaan suunniteltu että reissataan sitten vähän muuallakin Marokossa kuin miehen kotikaupungissa, ja ihan kahdestaan. Minä ainakin odotan innolla että pääsen näkemään miehen kotimaata vähän laajemminkin. Olen oikein tilannut kirjakaupasta kunnon matkaoppaan jonka aion lukea ennen reissuun lähtöä. Todennäköisesti käydään ainakin Casablancassa (jonne myös lennetään), Marrakeshissä, Fesissä ja Agadirissa. Ja tietysti miehen kotikaupungissa Tangerissa.
Matkakuume alkaa pikkuhiljaa nousemaan ja tavallaan odotan myös ihan innolla miehen perheen ja sukulaisten tapaamista taas. Silti vähän jännittää kun kokemus viime reissusta oli kuitenkin vähän ristiriitainen lähinnä kielimuuriongelmien takia. Miehen perhe on kyllä todella ihana ja ottivat meidät viimeksi todella lämpimästi vastaan. Odotan että tästä reissusta tulee miljoona kertaa edellistä parempi. Uskon, että osaan suhtautua eteen tuleviin asioihin nyt paremmin kun tiedän vähän jo etukäteen mitä reissulta voi odottaa.
Joku kyseli tuolla aiemmin häistä, meillä ei oo vielä ollut oikeestaan varsinaisia hääjuhlia kummassakaan maassa (kahden vuoden avioliiton jälkeen), mutta kyllä suunnitelmissa on jossain vaiheessa järjestää oikeat juhlat. Nyt ollaan vähän puhuttu, että ainakin sitten Marokon juhliin olisi kiva saada mahdollisimman paljon myös mun perhettä mukaan. Katsotaan kuinka onnistuu!
Toivottavasti tulee kiva reissu! Minäkin aina hingun matkustamaan muuallekin kuin mieheni kotikaupunkiin, vaikka miehen perhettä onkin aina kiva nähdä. Itse tykkäsin paljon Fezistä ja Marrakechista, Casablanca puolestaan ei niin sykähdyttänyt. Agadirissa en ole käynyt, mutta siinä lähellä sijaitsevasta Essaouirasta pidin myös. Itse haluaisin ensi kerralla Saharaan :) Ja itseasiassa Tanger oli myös positiivinen yllätys, odotin aivan jotain muuta. Vietimme siellä tosin vain yhden päivän ja yön, joten pintaraapaisuksi jäi.
Aiai, matkakuume nostaa jälleen päätään ;)
Suosittelen lämpimästi Saharaa. Itse olen kerran käynyt ja haluan ehdottomasti mennä uudelleen, ehkä sitten kun meillä on kakkosasunto siellä lähettyvillä..
Matkakuume, se on kamalaa. Koko vuoden vaivannut ja nyt vihdoin päästään..
Ehkäpä pitää harkita tosiaan tuota Saharaa sitten vaikka seuraavalla kerralla. Mies on vaan pelotellut että siellä saattaa meno ja meininki olla vähän hurjaa, siis että ei ehkä kaikkein turvallisin matkakohde, mutta ilmeisesti te ainakin olette ihan hengissä ja rahojen kanssa takaisin selvinneet (?)
Meilläkin on ollut puhetta jonkinlaisesta kakkosasunnosta Marokossa tulevaisuudessa, tosin varmaan sitten sieltä Tangerin suunnalta eli ihan toisesta päästä. Siis ei päästä naapureiksi, heheh.
Mutta kiitos hyvän reissun toivotuksista, uskon että mukavaa tulee. Osaatko muuten Feliza suositella jotain erityistä Marrakeshista tai Fesista?
No ei mekään ehkä ihan Saharasta.. meinasin vaan että kakkosasunto on huomattavasti lähempänä sitten kuin nykyinen, kun Saharaa löytyy sitten jo samasta valtiosta.. Mutta eipä me silti taideta naapureiksi päätyä. Ihan hengissä ja ehjänä ja rahojen kanssa sieltä takaisin tultiin, ei ollut mitään ongelmaakaan. Ja hiekka kuori mukavasti ihon samalla vaivalla =) Hyvää matkaa, juu.
Ollaan lahdossa miehen synnyinmaahan kaymaan muutamaksi kuukaudeksi, nyt "monikertaviisumia" haeskelen. Onneksi on kaikki hiv-todistukset sun muut jo hallussa miehen tamanhetkisen kotimaan viisumin vuoksi. :) Asustellaan siis ulkomailla, molemmille vieraassa maassa ja kaivataan kotimaita yhdessa ja erikseen.
taalta maailmalta lomalle Suomeen. Mies ei ole koskaan ennen kaynyt ja on utelias nakemaan Suomea. Minakin odotan matkaa innolla, on nimittain ihana taas nahda aitia, isaa, siskoa, ystavia jne.
Joko syksylla tai talvella matkataan sitten Albaniaan. Oltiin viime kesana kuukausi ja hyvin sujui samassa huushollissa anopin ja appiukon kanssa. Karsin tuolloin melko pahasta alkuraskauden pahoinvoinnista, mutta eivat silti hossottaneet liikaa. Itse asiassa mieheni veljen vaimo oli silloin viimeisillaan raskaana, joten voivoteltiin yhdessa. :)