3,5 vuotta salasuhdetta varattuun mieheen takana, nyt se on ohi. Minä jätin hänet, vaikka sydäntäni raastoi ja rakastan vieläkin häntä. 3 viikkoa on mennyt ja nyt alan olla sitä mieltä, että tein sen ainoan oikean ratkaisun.
Uskokaa hyvät naiset, että ellei sitä eroa vaimosta tule kohtuullisen ajan kuluessa, niin sitä ei tule ikinä. Minäkin luulin kohdanneeni sielunkumppanini, tunsin eläväni vahvemmin ja täydemmin kuin ikinä kenenkään toisen kanssa. Meillä oli hieno suhde; lämmin, leikkisä, syvää ystävyyttä ja tietenkin mahtavaa seksiä! Oli vahva tunne, että olemme luodut toisillemme. Oli niin hyvä olla yhdessä.
Silti kävi niin, että mies ei lopulta ollut koskaan valmis eroamaan vaimostaan. Aina jotain sellaista tuli/oli, ettei sitä ratkaisua voinut juuri silloin tehdä. Lopulta se totuuskin sieltä kävi ilmi; olin loppujen lopuksi vain hyvää seksiä hänelle ja jonkinlainen paratiisi, jonka avulla hän jaksoi omaa normaalia arkeaan. Mutta jos alussa harkitsikin eroavansa vaimostaan minun takiani, niin jossain vaiheessa hän kuitenkin kallistui siihen, että on mukava pitää kotiasiat sellaisina kuin ne ovat (ihan jees avioliitto käsittääkseni) ja pitää minut siinä rinnalla. Hänelle sopi loppujen lopuksi hyvin se, että sai voita leivän molemmin puolin. Ja minä hölmö kuvittelin loppuun asti, että kyllä me vielä toisemme saadaan kunhan jaksan olla kärsivällinen...
Ei ei ei ei!!! Älkää rakkaat siskot menkö samaan lankaan. Puoli vuotta, ehkä vuosikin on vielä kohtuullinen aika odottaa, mutta sen kuluessa pitäisi jo jotain konkreettisia ratkaisuja tulla. Ellei niitä siinä ajassa tule, niin niitä ei tule ikinä. Mies saattaa tykätä paljonkin sinusta (minusta) mutta jos oikeasti rakastaa, niin silloin tehdään niitä kipeitäkin ratkaisuja, eli erotaan siitä vaimosta ja pyritään yhteiseen elämään.
Kirjoitin tämän siksi, että jospa edes yksi nainen välttyisi samalta kuin mitä itse olen käynyt läpi. Helvetin tuskat. Kun sitä muka TIETÄÄ SYDÄMESSÄÄN että tämä suhde on juuri se suuri rakkaus, mikä kerran elämässä eteen tulee. Se on sellainen ansa, ettei pahemmasta väliä.
Itsekin olen ihan tervejärkinen ihminen, korkeasti koulutettu ja hyvässä ammatissa. Ulkonäköä piisaa ja vientiä olisi ihan vapailla markkinoillakin. Ikääkin on päälle 30, eli mikään lapsellinen teini en ole. En kehu itseäni kehumisen vuoksi, vaan haluan herätellä edes yhden ihmisen huomaamaan, että näin voi käydä kenelle tahansa. En nyt väitä, että tulin kusetetuksi, mutta tietyllä tapaa minua vietiin kuin vierasta sikaa ja minä annoin sen tapahtua, olinhan niin rakastunut. Nyt keräilen itseni palasia ja koitan selviytyä ehjien kirjoihin, saada sydämeni takaisin. Tuntuu kuin olisin emotionaalisesti kuollut, ja olisin vain tyhjä kuori. Annoin kaikkeni ja sain...en mitään. Ihania hetkiä muisteltavaksi, mutta jotka nekin tavallaan näyttävät nyt vääristyneiltä, kun tiedän ettei se kaikki merkinnytkään hänelle samaa kuin itselleni. Tuntuu, etten ikinä pysty päästämään sydämeeni ketään toista. En uskalla enää koskaan rakastua. En edes halua. Tahdon elää yksin koko loppuelämäni, enkä halua kenenkään koskettavan sieluani. Olen totaalisen rikki.
Älä sinä tee samaa virhettä!
Uskokaa hyvät naiset, että ellei sitä eroa vaimosta tule kohtuullisen ajan kuluessa, niin sitä ei tule ikinä. Minäkin luulin kohdanneeni sielunkumppanini, tunsin eläväni vahvemmin ja täydemmin kuin ikinä kenenkään toisen kanssa. Meillä oli hieno suhde; lämmin, leikkisä, syvää ystävyyttä ja tietenkin mahtavaa seksiä! Oli vahva tunne, että olemme luodut toisillemme. Oli niin hyvä olla yhdessä.
Silti kävi niin, että mies ei lopulta ollut koskaan valmis eroamaan vaimostaan. Aina jotain sellaista tuli/oli, ettei sitä ratkaisua voinut juuri silloin tehdä. Lopulta se totuuskin sieltä kävi ilmi; olin loppujen lopuksi vain hyvää seksiä hänelle ja jonkinlainen paratiisi, jonka avulla hän jaksoi omaa normaalia arkeaan. Mutta jos alussa harkitsikin eroavansa vaimostaan minun takiani, niin jossain vaiheessa hän kuitenkin kallistui siihen, että on mukava pitää kotiasiat sellaisina kuin ne ovat (ihan jees avioliitto käsittääkseni) ja pitää minut siinä rinnalla. Hänelle sopi loppujen lopuksi hyvin se, että sai voita leivän molemmin puolin. Ja minä hölmö kuvittelin loppuun asti, että kyllä me vielä toisemme saadaan kunhan jaksan olla kärsivällinen...
Ei ei ei ei!!! Älkää rakkaat siskot menkö samaan lankaan. Puoli vuotta, ehkä vuosikin on vielä kohtuullinen aika odottaa, mutta sen kuluessa pitäisi jo jotain konkreettisia ratkaisuja tulla. Ellei niitä siinä ajassa tule, niin niitä ei tule ikinä. Mies saattaa tykätä paljonkin sinusta (minusta) mutta jos oikeasti rakastaa, niin silloin tehdään niitä kipeitäkin ratkaisuja, eli erotaan siitä vaimosta ja pyritään yhteiseen elämään.
Kirjoitin tämän siksi, että jospa edes yksi nainen välttyisi samalta kuin mitä itse olen käynyt läpi. Helvetin tuskat. Kun sitä muka TIETÄÄ SYDÄMESSÄÄN että tämä suhde on juuri se suuri rakkaus, mikä kerran elämässä eteen tulee. Se on sellainen ansa, ettei pahemmasta väliä.
Itsekin olen ihan tervejärkinen ihminen, korkeasti koulutettu ja hyvässä ammatissa. Ulkonäköä piisaa ja vientiä olisi ihan vapailla markkinoillakin. Ikääkin on päälle 30, eli mikään lapsellinen teini en ole. En kehu itseäni kehumisen vuoksi, vaan haluan herätellä edes yhden ihmisen huomaamaan, että näin voi käydä kenelle tahansa. En nyt väitä, että tulin kusetetuksi, mutta tietyllä tapaa minua vietiin kuin vierasta sikaa ja minä annoin sen tapahtua, olinhan niin rakastunut. Nyt keräilen itseni palasia ja koitan selviytyä ehjien kirjoihin, saada sydämeni takaisin. Tuntuu kuin olisin emotionaalisesti kuollut, ja olisin vain tyhjä kuori. Annoin kaikkeni ja sain...en mitään. Ihania hetkiä muisteltavaksi, mutta jotka nekin tavallaan näyttävät nyt vääristyneiltä, kun tiedän ettei se kaikki merkinnytkään hänelle samaa kuin itselleni. Tuntuu, etten ikinä pysty päästämään sydämeeni ketään toista. En uskalla enää koskaan rakastua. En edes halua. Tahdon elää yksin koko loppuelämäni, enkä halua kenenkään koskettavan sieluani. Olen totaalisen rikki.
Älä sinä tee samaa virhettä!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Voiko olla että olet hän jota ajattelen sinun olevan? Missä tapailit sitä miestä?
sulle kertoo..
Sitä saa mitä tilaa. Sulle kävi ihan oikein, salapanot on vain hetkellistä tyydytystä varten.
Elämä hoitaa kuitenkin pitkässä juoksussa asiat kohdalleen.
katkeroitunut ja tyhmä ämmä, ketä ei koskaan elämässään tule kokemaankaan onnea, saatika oikeudenmukaisuutta.
"Sitä saa mitä tilaa. Sulle kävi ihan oikein.."
Noh, sulla taasen meni kai pointtini kokonaan hukkaan, mutta väliäkö hällä. Kohdistinkin alkuperäisen viestini kaikille niille naisille, jotka kenties parasta aikaa kärvistelevät samanlaisessa tilanteessa ja ajattelevat että "juuri tämä meidän suhteemme on sitä oikeata rakkautta ja juuri tämän meidän suhteemme on tarkoitettu kestämään..."
Voihan olla että minulle nk. kävi ihan oikein, en ala siitä kiistelemään. Kunhan aikaa kuluu, niin luultavasti olen sitä mieltä, että oli onni etten tätä miestä ikinä omakseni saanutkaan. Tsemppiä vaan kaikki kanssasiskot, rakastakaa itse itseänne niin paljon, ettette suostu ikuisiksi ajoiksi odottelemaan! Tiedän niin tuskallisen hyvin, että se tuntuu niin "oikealta", mutta se on harhaa. Todellisuus on erilainen sinun ja sen varatun miehen päässä. Se on useimmiten ikävä tosiasia. Ei aina mutta useimmiten, joten lähde mieluummin siitä olettamuksesta, että sinä et tule häntä omaksesi koskaan saamaan. Jos rakkautenne on niin aitoa kuin haluat sen uskoa olevan, mies kyllä tulee perässäsi ja tekee kaikki maailman temput päästäkseen aloittamaan yhteisen elämänne.
Tsemppiä!
"Elämä hoitaa kuitenkin pitkässä juoksussa asiat kohdalleen"
- ei tästä muuta evidenssiä kuin että jokainen kuolla kupsahtaa joskus
ei tällainenkään suhde välttämättä ole helvetti, kunhan ei aseta sille tavoitteita vaan elää tässä hetkessä, siis jos on kaikin puolin hyvä olla yhdessä. No, tsemppiä sinulle.
aurinkoa sinulle. Älä huoli, mies voi vielä tajuta todellisuuden ja eroaa vaimostaan. Mikäli niin ei käy, sinua on kusetettu törkeällä tavalla. Tunteitasi ja sinua on käytetty hyväksi. Sinun ei tarvitsekaan olla nyt ehjä. Menee kuukausi tai parikin ja katsot asioita aivan toisenlaisin silmin. Ei maailmasi kaadu, vaikka mies ei eroaisikaan. Hänen elämänsä ja parisuhteensa ovat onnettomia. Hän voi etsiä toisen kakkosen, mutta silti sekään ei koskaan paikkaa sinua ja sitä kaikkea, mitä välillänne oli. Minä toivon ja uskon, että löydät vielä oikean rakkauden ja todellisen miehen, joka arvostaa sinua aidosti ihmisenä. Hyvää kesää sinulle ja pidä huolta itsestäsi, kyllä se aurinko vielä paistaa sinullekin.
Eiköhän se mies ole jo tajunnut sen todellisuuden, kun on todennut että se vaimo on loppupeleissä parempi vaihtoehto.
Mistähän säkin luulet tietäväsi että miehen parisuhde ja elämä ovat onnettomia?
Ei hyvää päivää urpo. Tollaset ajatukset kertoo vaan miten yksinkertainen olet.
Kasvaisit jo aikuiseks.
Tollaset pettäjäraukkikset hakee vaan hetken huvia ja jännitystä siihen tavalliseen arkeen. Mut annas olla kun käry käy. Sitten kyllä itketään ja ruikutetaan ettei vaimo jättäis.
Kakkonen ei saa kun paskan palkaks. Minkä tosin ansaitseekin.
että mies ei jätä kakkosta vaan kun kaikki paljastuu niin jatkaa kunnes vaimoe i vaan enää jaksa ja eroaa.
Lopulta mies elää sen kakkosen kanssa.Vaimo saa aloittaa kaiken alusta ja useimmin vielä joutuu muuttamaan kodistakin.
Saa nähdä miten onnellista on jatkossa miehen elämä kun sai kakkosen pysyvästi omakseen,ei salailua enää.
miehen syyllisyydentunne voi auttaa vaimoa osituksessa ja usein vaimo saa pitää kodin (tosin voi joutua maksamaan siitä puolet lainarahalla)ellei halua jättää sitä miehelle ja toiselle naiselle. Tästä kokemusta:)
voi käydä niin että mies uhkailee ja vaimo menettää pelon takia enempi kun laki määrää.
Mies jatkaa "nuorikkonsa" kanssa vaimonlta kiristämillä rahoilla.
peliin. Kunnalliset on halvempia, mutta yksityiset lakiasiantoimistot nopeampia.
Vai vielä äijä uhkailee, vaikka on muuten saanut mitä halusi.
LEHMÄ, tule tänne aukoon tolla tyylillä turpaas, niin opit mitä tuska on. Helppo siellä huudella. Mä en kestä sunkaltaisia rumia ihmisiä.
Sä kuulut jo idioottien ykköskastiin. Taidat pitää jopa ykkössijaa.
Ootkos ylpee siitä?
Kyllä se ruma ihminen kattoo sua kuule sieltä peilistä jollet oo jo hajottanu kaikkia.
LEHMÄ kirjoittamaan. Sitäpaitsi olet tyhmä ja ruma, se nyt vain on totuus elämässäsi.
impotentti kelvannut rumalle ja kauniille.
Enkä minä ole ruma olen kaunis. Tuo vanha mies on äärimmäisen ruma eikä vain minun mielestäni vaan kaikkien muidenkin.
mustasukkainen rumasta exästään? Miksi kerro se?
Ettet nyt vaan yritä olla vitsikäs ja muuntaa lehmuksen lehmäksi?
Katsos raasuparka lehmus on ulkona kasvava puulajike ja lehmä taas on nisäkäs, josta saadaan mm. maitoa, josta taas voidaan tehdä vaikkapa juustoa.
Opettele kirjoittamaan?
Näitä sun arvoituksia on tosi vaikeeta ees yrittää ymmärtää.
Ne on kaikki tuolta niin kaukaa atmosfääreistä, et niitä ei pysty maan asukas ymmärtämään.
Sun ajatusmaailmas pyörii jossain niin kaukaisissa ulottuvuuksissa et ihan kauhistuttaa edes kuvitella mitä kaikkea sä siellä korkeuksissas kehittelet.
on niin ruma, niin miks ihmeessä sä itket ja ruikutat sen perään?
Eikä se oo mun kanssa impotentti eli se kaunis oon sit minä ja ruma olet sinä.
Äläkä höpötä tiedän ettei veltosta mulkusta ole mihinkään. En ole vuoteen nähnyt vanhuksella erektiota.
Minä vältän itselleni olinpa ruma tai en ja lapsilleni. Minua ei kiinnosta täydellinen impotentti. Siksipä olenkin ikuinen sinkku kun olen niin ruma jos olisin kaunis minulla olisi mies.
Tehkää mitä haluatte ei voisi vähempää kiinnostaa. Minä en rumaa impotenttiä kaipaa loppu mikä loppu ja jääkää hyvästi iäksi.
itsellesi jos olet todellakin ruma kuten joku tuossa on kirjoittanutkin. Siksi joudut olemaan sinkku yksinhuoltaja lopun elämäsi.Jos kaunis olisit olisi kait sinulla mieskin?
Näinhän se juuri usein on.
Mies käyttää hyväkseen, vaikka ei ainakaan aluksi edes tarkoituksella.
Miehet nyt vaan ovat sitä mitä ovat: mukavuudenhaluisia. Ja heillä on jostakin syystä varaa valita suuremmasta valikoimasta kuin naisilla. Tasokaskin nainen jää ilman, mutta ukko kuin ukko saa ainakin syrjästä pesää.
Miehen tunteet eivät ole myöskään niin moniulotteisia ja syviä kuin useimmiten naisen mielikuvituksen ja mielikuvien ruokkima psyyke. Aliarvioimatta ei myöskään voi olla viihdeteollisuuden ruokkimaa kuvaa "rakkaudesta". Kun mukavuudenhalu ja tasaisen tylsän elämän turvallisuus ovat vaakalaudalla, kaikkoaa ainakin miehen sydämestä tunne tuhkana tuuleen.
Hei sinulle, kiitos kirjoituksestasi. Se on minulle ajankohtainen. Olen itse aviossa ja suhteessa aviossa olevaan mieheen. Sovimme heti suhteen alussa, että kyseessä on pelkkä seksisuhde..ensin se olikin sitä ja sitten tuli tunteet mukaan. Olen valtavan ihastunut tähän mieheen ja siksi olenkin ajatellut, että lopetan suhteen. Meistä ei kumminkaan koskaan tule tämän enempää. En pystynyt pitämään tunteitani kurissa, vaikka niin luulinkin. Olen kerännyt rohkeutta lopettaa tämän suhteen. Ajatuskin siitä sattuu, mutta toinen vaihtoehtokin sattuu..se että haaveilisin jostain mikä ei ikinä tule tapahtumaan.
Heippa sinulle,
kun luin kirjoitustasi, se tuntui niin todelliselta. Itselläni on hieman samanlainen tilanne, tosin se ehti kestää noin puolisen vuotta jos sitäkään. Nyt tuska on hirveä sisälläni ja ikävä tätä miestä..vaikka pakko oli tehdä jokin ratkaisu.
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia kanssani ihan privaatisti, jos haluat, vaikkapa meilitse? tässä osoitteeni: [email protected]
Mulla kanssa takana aika samanlainen tarina. Tosin minä olin se joka jätettiin. Minulle tehdyt lupaukset petettiin. Hajosin aika pahasti kun ero tuli ja lopullisesti hajosin sitten, kun sain tietää että miehellä oli muutaman kuukauden päästä uusi kakkonen. Tämä kakkonen tuli raskaaksi heti kättelyssä ja mies vihdoinkin erosi vaimostaan ja aloitti elämän tämän kakkosen kanssa. Pistin välit lopullisesti poikki. Jossain vaiheessa kuulin, että loppujen lopuksi tuokin suhde meni pieleen ja he ovat jo eronneet. Tämä kertomus siis taustaksi.
Nyt tapahtumista on kulunut reilut kolme vuotta. Tuolloin jätettynä en kuvitellut pystyväni rakastumaan enää koskaan enkä luottamaan enää kehenkään. Toisin kävi, löysin kiltin kultaisen ja vapaan miehen, jonka kanssa nyt aloitellaan yhteistä elämää. Miehen joka hyväksyy myös historiani. Toivottavasti tämä on sinulle lohduksi, että kaiken ikävän jälkeen jossain vaiheessa elämä kääntyy paremmaksi ja löydät vapaan miehen joka haluaa sitoutua sinuun. Tsemppiä, jonain päivänä pystyt olemaan taas iloinen ja onnellinen.
Melbaa; kiitos toiveita herättävästä tarinastasi - ja kiitos muillekin tsemppaajille.
Aikalailla olen jo siinä fiiliksessä, että oli todellakin varmasti minun onneni se, etten tätä miestä koskaan omakseni saanut. Vaikka rakastin ja rakastan edelleen häntä niin kipeästi, tiedän kuitenkin, etten ehkä olisi ollut lopulta onnellinen hänen kanssaan. Miten olisin kyennyt elämään kenties siinä ikuisessa pelossa, että minuakin varmasti ennen pitkää petetään kun arki alkaa astua kuvioihin. En tiedä, ehkä niin ei olisi käynytkään. Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä näin oli parempi. Sain riuhdottua itseni irti tästä rikkovasta suhteesta ja kenties jonain päivänä minäkin kykenen kohtaamaan sen ihmisen, jonka kanssa saan rakentaa ihan oikeaa ja toimivaa suhdetta.
Oli itsepetosta jahkailla näin kauan ja odotella tulevia ja parempia, yhteisiä aikoja. Kipeintä on sen tosiseikan myöntäminen, että olen tavallaan antanut parhaita vuosiani tälle miehelle ihan turhaan. Salaillut ja elänyt paineessa ja odotuksessa, mitä ei koskaan tulla palkitsemaan. Hukkaan heitettyjä vuosia...En toisaalta halua ajatella noin katkerasti, kyllähän nämä olivat samalla opettavaisia vuosia. Opin itsestäni ja elämästä kipeimmän kautta aika paljon uutta. Mutta kannattaa kyllä miettiä tarkoin, mihin lähtee mukaan kun varatun kanssa alkaa suhteeseen. Onko hän sellainen ihminen todellakin, johon kannattaa satsata? Minä luulin, että on. Olin varma että on. Eipä vaan lopulta ollut.
Toivottavasti sain piristettyä sinua.
Kyllä se vanha rakkaus joskus haalenee ja menettää merkityksensä, vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan. Vanha totuus pitää paikkansa: Aika parantaa. Löydät uuden ja paremman suhteen, sellaisen jota ei tarvitse salailla. Eikä sinua enää pidetä salassa eikä varasijalla. Ei enää odottelua ja tyhjiä lupauksia. Kunhan et vain anna tapahtuneen kovettaa itseäsi. Myös viha ja katkeruus pitää sinut kiinni etkä pääse eteenpäin. Jonain päivänä olosi helpottuu ja osaat taas nauttia elämästä. Ensin nautit sinkkuelämästä, harrastuksista ja alat tapaamaan ihmisiä. Jonain päivänä se oikea tulee vastaan, kun olet itse vapautunut kaikesta vanhasta ja ikävästä. Älä kuitenkaan pidä kiirettä, vaan anna itsellesi aikaa päästä kaiken yli. Silloin saat uuden suhteen toimimaan kun vanhat haavat eivät enää kirvele.
Samaa mietin myös minä joskus. Olisinko onnistunut tuon varatun mieheni kanssa? Vastaus taitaa olla että en. Jostain luin, että vain noin 10 % tällä lailla alkaneista suhteista onnistuu. Ei siis hirveän hyvät mahikset. Ehkä siinä sitten käy niin, että on liikaa paineita ja luottamuspulaa. Tai sitten jotkut haluavat hetken päästä aloittaa puhtaalta pöydältä ja etsivät sitten kokonaan uuden ihmisen.
Niinpä, minäkin monesti ajattelin, että varmaan tulee joskus joku "kolmonen" joka korjaakin ns. koko potin loppujen lopuksi. Juuri tuo puhtaalta pöydältä aloittaminen on siinä takana. Minä saatoin olla se sysäys, että tämä mies ehkä eroaakin joskus vaimostaan, mutta meillä olisi ollut keskenämme liikaa painolastia, jotta olisimme onnistuneet. Alla jo liikaa pettymyksiä ja epäluottamusta, pitkässä juoksussa siitä ei olisi tullut mitään.
Saa nähdä, aika näyttää mitä tapahtuu. Nyt hengittelen hetken kerrallaan ja yritän pitää pääni pystyssä - ja olla vastaamatta miehen yhteydenottoihin. Niitähän tulee...
Tiukkana vaan, älä vastaa! Miehellä on ollut monta vuotta aikaa tehdä ratkaisu. Sama painajainen alkaa sitten alusta. Pahimmassa tapauksessa sairastut ja masennut, niin kävi minulle.
Jos saan tälläisen neuvon antaa. Älä ala mihinkään ystävyysjuttuihin. Itse tein sen virheen. Usko pois, et halua kuulla sitä että ukolla on joku uusi. Silloin sitä hajoaa atomeiksi, sydän ja itsetunto. Eniten kaduttaa se, että en heti laittanut välejä poikki. Välit on poikki edelleen ja tulevat olemaankin. Jonkun hyvää joulua tekstarin joskus olen saanut, mutta siihenkään en vastannut. En voi enkä halua minua noin huonosti kohdellutta ihmistä päästää minun elämääni takaisin. Eikä mitään tarvetta olekaan. Olen saanut paljon parempaa tilalle.
Päivä kerrallaan hei! Keksi jotain kivaa itsellesi. Uutta harrastusta, matkaa, uusi kampaus, mitä tahansa mikä piristää sinua. Kun vanhasta luopuu, niin saa uutta tilalle. Alat vähitellen suunnittelemaan itsellesi uutta, parempaa elämää. Itse vaihdoin asuntoa, lähdin opiskelemaan, aloitin uuden harrastuksen, löysin uusia ystäviä. Kaikki tuo auttaa sinua etääntymään vanhasta ja vie ainakin hetkeksi ajatuksesi muualle. Tiedän, kaiken tapahtuneen keskellä ei millään riittäisi energiaa, mutta toisaalta se luo uutta toivoa ja saat taas otteen omasta elämästäsi. Tajuat että selviät tästä ja elämä jatkuu!
kiitos, pysyn kyllä tiukkana ja tuo tsemppaamisesi on aivan ihanaa! Juuri tässä tilanteessa parasta mahdollista terapiaa :)
Olen itsekin tullut siihen päätökseen, että ystävyys olisi ihan vihoviimeinen niitti mielenterveydelleni. Se on joko tai, ei todellakaan mitään näennäisystävyyttä, kun tunteet ovat niin syvät. Aina olen hyviin väleihin ja jopa ystävyyteen päätynyt eksieni kanssa, mutta nyt on niin absoluuttisen eri tilanne. Olen jo masennuksen ja paniikkihäiriön saanut tuliaisiksi tästä suhteesta, joten tiedän kyllä ikävällä tavalla, mistä puhut. Nyt tosin helpottaa jo hieman, olen nukkunut eropäätökseni jälkeen paremmin kuin aikoihin. Tavallaan kivi vierähti sydämeltäni ja se raskas odotus ja ahdistus väistyi samantien. Aikansa kutakin jne. Oli selvästi jo aika päästää irti, koska tunnen kuitenkin kaiken surun ja rikkinäisyyteni keskellä helpotusta!
Kiva kuulla! Olet selvästi jo hyvässä alussa uuteen elämään, loistavaa. Uskon, että olosi paranee jatkossakin. Itse en tapahtuneen jälkeen moneen kuukauteen edes pystynyt hymyilemaan, ennenkuin yhtenä päivänä huomasin oikeasti nauravani ääneen. Ja myöhemmin oli tosi mannaa, kun huomasi herättävänsä kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa. Balsamia haavoille!
Nyt täytyy vetäytyä yöpuulle. Ei muuta kuin hyviä öitä ja jaksamista!
öitä sinullekin, kiitos vielä näistä tsempeistä! Sain paljon ajattelemisen aihetta ja pönkitystä omille mietteilleni. Eiköhän tämä tästä!
se on kumma juttu, mutta nuo ukkomiehet vaan jaksaa vongata, sana ei mene perille että ohi mikä ohi. Kummallinen mustasukkaisuuskohtaus iskee viimeistään siinä vaiheessa kun kakkonen yrittää eroon.
toinenkin puoli. Jos vaimo ei ole tähän mennessä tiennyt miehensä seikkailuja, niin alkaa ihmetys, kun puheenaiheet ja tekosyyt menoille muuttuu. Paha olo näkyy myös ulospäin. Vaimo ihmettelee mikä on, kun mies on umpikujassa.
Käry miehen touhuista on lähempänä kuin koskaan. Tässä vaiheessa ehkä mieskin havahtuu touhuistaan ja katuu, että on sotkenut asiansa. Kiinnijäämisen riski pelottaa, koska ei pysty käyttäytymään normaalisti. Mustasukkaisuus nostaa päätään, mutta eihän miehet usko ennenkuin on "pohjalla" käyty. Vaimostakin saattaa yks kaks tulla hyvä ja kelpaa kumppaniksi, koska jostainhan on saatava, kunnes virta vie uudelleen. Näitä on nähty...
tiedä muitten suhteista. Meillä ainakin on sielunkumppanuus. Mies eroaa vaimostaan sitten kun on sopiva aika, en painosta häntä millään lailla. Tiedän että odotukseni kyllä palkitaan. Pidä huoli omista asioistasi!
hehehehhehehheheheeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!
vaikka mitä ja sä uskot. Kyllä jotkut ovat sitten tyhmiä. No odota sä vaan loppu elämäs kun mies ei kuitenkaan sua halua oikeasti.
Tuli mieleen omat aikani odotellessa mieheni pääsyä kiristävän vaimonsa luota. Tiedän kiristyksestä ,kun puhuin hänen kanssaan. Kukaan ei uskonut , että alamme olemaan yhdessä kaiken neljän vuoden jälkeea. Jaksoin kun uskoin meihin. Silti sanon , että alä odota .Syy: Olemme olleet 15 vuotta nyt yhdessä ja niistä 7 naimisissa ja sain tietää, että on ollut jo vuoden nainen ulkomailla. Siis opetus:kun kerra pettää ,ei ne muutu. Voi kestää vähän kauemmin, mutta samanlaista tulee. Meillä on menossa se vaihe, että on pyhästi luvannut jättää tämän kun tajuaa ettei suhde ulkomaille toimi. Olen luvannut jatkaa ainakin vähän aikaa. Luulen , että seuraava uhri onkin sitten suomalainen ja ero tulee. Yritä jaksaa, oikein teit.
Se näissä pettäjissä taitaa olla, että he eivät pidemmän päälle kestä normaalia arkielämää tai perhe-elämää. Jotain jännitystä tai huomiota pitää saada. Jonkinlainen riippuvuus siis. Toisilla se voi olla vaikka peliriippuvuus, viina jne. Luottaa ei voi.
Siitäs sait.
Nyt tiedät miltä tollanen tuntuu.
Miten niin ex- vaimo kiristänyt? Kas kun ei kuristanut.
se juttu, joka paljastui, mitähän siellä menneinä vuosina on tapahtunut, sitä tuskin saat koskaan tietää!
Vielä löydät onnen vaikka et siihen juuri nyt uskokaan.
jotenkin niin kauhean paljon siltä elämältä jota minä nyt elän....olen nyt ollut 10 kk. kakkosena ja yhä jaksan toivoa....