olen peliriippuvainen...nyt kuitenkin jo yli kolme kuukautta ilman pelaamista...peliriippuvuuteni ajoi eroomme...käyn tukiryhmissä ja olen todellakin lopettanut pelaamisen...kuitenkin minusta tuntuu, että mieheni halusi eron liian pikaisesti ja heppoisin perustein...olisihan hänen pitänyt olla tukena minulle kuten avioliitossa kuuluukin vasta- ja myötämäessä...no hänellä oli jo kolmen viikon jälkeen muutostani uusi nainen...herää kysymys? Olikohan jo tuo nainen valmiiksi katsottuna? En ole katkera hänelle, vaikka hän niin luulee, ajattelin vain josko jättäisin syksyllä allekirjoittamatta 2. vaiheen paperit? Kuitenkin kun vielä tuntuu siltä että meidät on vaan yksinkertaisesti tarkoitettu yhteen...vaikka toisaalta en pysty enää siihen, kun tiedän että hänellä on toinen...sekavaa tämä teksti, toivottavasti ymmärsitte mitä ajan takaa...
Peliriippuvuus
ajoi eroon
101182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuittaatko II-vaiheen dokumentit, miehesi saa eron. Voit kyllä jättää kirjallisen selityksen siitä että teidän on tarkoitettu yhteen, mutta käytännössä silä ei ole juuri merkitystä. Toisin sanoen, jos toinen osapuoli haluaa eron ja hakee sitä, mitään sen estämiseksi ei ole tehtävissä. Paitsi tietysti jos sovitte keskenänne eikä kumpikaan allekirjoita kakkosvaiheen hakemusta.
Sovittelussa käyminen on vapaaehtoista, mutta suosittelen. Siellä on viisaita kokeneita ammattilaisia, jotka auttaa selvittämään ajatuksia. Siitä on sitten parempi jatkaa, olipa suunta mikä hyvänsä.
On hyvä opetella irtipäästämistä. Riippuvaiseksi ei kannata jäädä peleista eikä miehestä.
mutta tunne joka on vahva on että meidät on vain tarkoitettu yhteen...onnea toki olen toivottanut hänelle uuteen suhteeseen...itse en vaan halua uutta parisuhdetta heti, koska meillä on vielä kaksi alle kouluikäistä...
tulee aikanaan, kun olet valmis. Ihan hyvä on elellä ilman kumppania jonkin aikaa ja huomata että pärjää. Ei laastarisuhteet heti eron jälkeen oikein kestäviä ole. Rohkeutta vaan, kyllä se siitä.
että peliriippuvuus on kuin alkoholismi. Mieheni oli peliriippuvainen. aluksi vähän, mutta vuosien kuluttua pelasi työpaikkansa ja asuntonsa...ja ihan ray:n peleillä.
yritin jaksaa ja kannustaa. oli hoidon jälkeen useemman kuukauden pelaamatta, mutta alkoi taas...holisti on aina holisti.
en voinut toisella kertaa muuta kuin lähteä liitosta ja pelastaa oman elämäni.
vaikka sinusta tuntuukin pahalta, niin voi tälläisen pelihimoisen ex-puolisona sanoa, ettei ole yhtään sen helpompaa elämää, kuin alkoholistinkaan kanssa..vain erilaisempaa...
Kolme kuukautta ilman pelaamista, mutta kuinka kauan pelasit sitä ennen..? Miehesi teki oman ratkaisunsa, eikä häntä voi oikeastaan syyllistää siitä. Harmi vain että hän lähti juuri kun olet "raitistumassa" (masentajien väitteistä huolimatta jotkut pääsevät ihan oikeasti riippuvuuksistaan, varovainen kannattaa tietysti jatkossa olla). Toisaalta onko niin, että et yrittänyt tosissasi päästä riippuvuudesta, ennen kuin näytti siltä että muuten suhde päättyy riippuvuutesi takia?
Tässä on paljon sellaisia aioita, joita ulkopuolinen ei voi tietää. Tsemppiä toivon kuitenkin ja minua ainakin ottaa pattiin mies, jolla on uusi katsottuna valmiiksi, kun edellinen on vasta eteisessä! Toista ei voi kuitenkaan pakottaa rakastamaan, jos hän on päättänyt lähteä, joten yritä sinäkin katsella eteenpäin, jos mies ei halua esim. lähteä sovitteluun.
enkä usko että enää lähtiskään kun hänellä on se uusi...tottakai pääsen tästä riippuvuudesta eroon mullahan on todellakin hyvä syy...kaksi ihanaa lasta joiden eteen olen valmis tekemään vaikka mitä...pelaamattomuus on tullut jäädäkseen elämääni, että tiedätte! Halusin vain tuoda esille tämän yhteiskunnallisen ongelman jota on varmasti monessa perheessä nykyisin suomessa...kovan hinnan olen itse pelaamisesta maksanut- menetin eheän perheen...
Eikös se ole ihan henkilökohtainen ongelma, jos pelaa? Siitä olisi vaikea päästä edes kieltämällä kaikki rahapelit suomessa, koska sitten voisi pelata netin kautta vaikka mitä.
yhteiskunnallinen ongelma...niin ja vaikka pelit suomessa kiellettäisiin on silti ulkomaalaiset mestat olemassa tiedetään...sorry ny vaan kun halusin asiasta puhua...
Sorry nyt vaan, mutta eka viestisi oli sekava ja siitä sai kuvan että kaihoat eksääsi takaisin, mutta sitten kun ihmiset ottivat kantaa siihen asiaan ero olikin ihan pässinlihaa sinulle, vaikka te "kuuluitte yhteen".
Joskus sitä ihmettelee, että miksi tulee tuhlattua aikaa täällä...
Itse olen juuri kuin miehesi. Erosin aviopuolisostani, joka oli vuosia peliriippuvainen. Olisin voinut jäädä ja yrittää vetää häntä vielä kerran kuiville, mutta omat voimatkin olivat loppu.
Loppujen lopuksi liittomme kariutui valheisiin. Hän oli valehdellut pelaamisesta useisiin otteisiin. Siinä mureni luottamus palanen palaselta, samoin rakkaus. Tulin siihen pisteeseen, että tiesin, että paluuta entisiin aikoihin ennen pelaamista ei enää ollut.
Olen nuori, 30v, ja ajattelin, että hän ei voi pilata minun elämääni, vaikka pilaa omansa. Nyt olen asunut kaksi kuukautta yksin, luottotiedot on mennyt ja hänen aiheuttamiaan taloudellisia sotkuja selvitän vielä hetken. Sen jälkeen olen omillani eli ensi syksynä.
Tätä odotan kovasti. Mies jatkaa pelaamista ja on alkanut myös juomaan aika paljon. Halusin aviopuolison, en ihmistä, jolle pitää olla äiti ja joka tekee asioita selkäni takana.
Nyt jo uusi mies rikastuttamassa arkea, mutta hiljaa hyvää tulee.
Peliriippuvaisuus voi tuhota paljon. Ei pelkkä raha tai pelaaminen, vaan se luottamus.