Pudotettavaa olisi ukollakin, mutta olen monet kerrat todennut, ettei yhdessä laihdutus toimi. Ukko laihtuu 2kg siinä kun minä 100g, turhaudun ja lopetan. Olen nyt laihduttanut yksin muutaman kilon ja noin yhden vaatekoon, mutta tuon ukon TEOT ärsyttävät. Koko ajan se kyselee mukaansa grillille tai tenttaamalla tenttaa syytä, kun en ota olutta tai jäätelöä. Uskottelee ettei laihdutukseni tarvitsisi niin tiukkaa olla (laihdun n. 0,5kg viikossa, joka ei minusta ole liian tiukkaa, löysemmällä vain en laihdu ollenkaan) ja jättää avattuja karkki- ja sipsipusseja esim. sohvalle viereeni kun katson TV:tä.
Ärsyttävää. Muilla vastaavaa ongelmaa?
Ärsyttävää. Muilla vastaavaa ongelmaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ongelma taitaa olla sinun itsekurissa, jos tuollainen asia ärsyttää.
Jos on motivaatiota ja itsekuria laihdutukseen, niin tuollaiset asiat eivät ärsytä.
Vai pitäisikö miehesi lopettaa elämästä omaa elämäänsä sinun vuoksesi?
Rakastava kumppani tukee jo huomioi tällaiset asiat. Ei itsekurissasi ole mitään vikaa. Taitaa ukkoa harmittaa kun mimmi laihtuu ja muut ukot alkaa viheltelemään.
Siis ukkohan ap:n mukaan laihtuu, ei kirjoittaja :)
Oma itsekuri taitaa olla hukassa aloittajalla...
Niin, siis ukko laihtuu helposti silloin kun laihdutetaan yhdessä. Sillä on bmi n. 39, joten syytä olisi laihduttaa, mutta se vain ei onnistu yhdessä. Kokeiltu on niin monesti. Aina kun minä turhaudun ukon reilusti nopeampaan laihtumiseen ja lopetan, se lopettaa myös.
Nyt laihdutan itse, siis en ruinaa sitä lenkille tai selitä terveellisemmistä ruoista. Omia keveämpiä ruokiani on jääkaapissa tarjolla, tietty niitä saa ottaa jos haluaa, ei sillä vain kiinnosta. Yleensä sanonkin, että siellä on sitä ja tätä, ota jos haluat. Töihin se hankkii evääksi pari pakettia lihapiirakoita per päivä vanhaan malliin. Yleensä käydään yhdessä kaupassa ja kumpikin lappaa kärryyn sitä mitä haluaa syödä.
Enkä ole (mielestäni) muuttamassa sen elintapoja, en kommentoi neljättä pizzaa samalla viikolla tai sano mitään kun joka kauppareissu kärryyn päätyy myös sipsipussi. Ei sekään kamalasti haittaa jos se niitä syö vieressäni, mutta siinä vaiheessa alkaa kummasti houkutella kun "vartioimaton" pussi jää yksinään viereeni. Olen siitä sanonutkin, että jos ei tee mieli enempää sipsejä, niin pussin voi laittaa kaappiin odottamaan seuraavaa hetkeä.
En oikein jaksa uskoa kateuteenkaan. ;) Olen arkilookilla sen verran karmiva ilmestys, ettei mun seuraan ole tulijoita, vaikka kuinka olisin vähän laihtunut. Viihteellä tälläytyneenä seuraa löytyy, mutta en ole sielläkään viikkoihin käynyt. Kysyin jo ukoltakin suoraan tuosta ja kuulemma ei ole mitään mun laihdutusta vastaan ja kuulemma ihan totta, että olisin hoikempana paremman näköinen. Silti ihmetyttää, kun ei ne TEOT tue puheita. Miksi ei voi uskoa, kun sanon etten lähde oluelle tai pizzalle vaan ruinataan ja ruinataan ja tentataan syytä, vaikka hyvin tietää sen. Joka päivä sama juttu, milloin pizzalle, milloin leffa ja sipsejä, milloin pyytää leipomaan pullaa tms. Muutakin seuraa se sinne kaljalle saa, ei ole siitä kiinni. Olisikin tukeva puoliso, mutta sitä tuntuu olevan turha hakea.
kahteen suuntaan. Ihan pokkana kerrot, että kun miehesi (joka on sinua huomattavasti ylipainoisempi ja tarvitsisi laihdutusta jo terveytensä vuoksi) laihtuu yhdessä laihdutellessanne nopeammin, niin sinä lopetat! Miksi, et jatka vaikka vaan hänen vuokseen yhdessä laihduttamista? Ja sitten kysyt miksi hän ei tue sinua kun laihdutat yksinäsi.
Tiedän ongelman, mutta mulla on vielä todella laiha mies joka voi syödä mitä vaan lihoamatta. Se on ehkä vielä ärsyttävämpää kun lihava mies.
Joten mies syö aina mitä haluaa ja aluksi tuputti mulle koko ajan jotain hyvää ja pyysi mukaan terassille. Asia ärsytti mua suunnattomasti, mutta sitten kun huomasi että on helppo sanoa ei kun mies tarjoaa jotain herkku ruokaa niin olo alkoi olemaan aika hyvä.
Käänsin sen positiiviseksi. Sen jälkeen himot herkkuja kohtaan väheni suunnattomasti.
Ei kaikki ole huonoa!
Minulla on sama juttu, ainoastaan vain äiskäni kanssa. Sinulla on hyvä itsekuri, mutta ärsyttää vaan suunnattomasti kun toinen ei tue sinua. Äitini tietää varsin hyvin, että yritän saada kiloja pois. Mutta silti käyttää iha älyttömästi rasvaaa ja suolaa ruoassa, joten en voi syödä sen ruokia. Kumpikin kaupassa lappaa omia ruokiaan koreihin. Hän kyselee minua jatkuvasti johokin, serkut käy tuputtamassa jäätelöä ja täti jopa leipoo piirakkaa minulle.
Ärsyttää kun ihmiset ei osaa vastaanottaa uutta elämäntapaani. Ja kaikki puhuu "ku se on laihiksella" vaikka oikeasti olen muuttanut elämäntapojani, sallin itelle tietty joskus herkkuja.. mut en halua että niitä tuputetaan.
Mielestäni miehesi suhtautuu laihdutukseesi väheksyen sua.. vai miten se sanotaan. Ei ota asiaa tosissaan!!
Minun mieheni on myös tosi hoikka ja voi syödä mitä vaan herkkuja lihomatta. Ei edes harrasta liikuntaa, ja silti vaan on niin hoikka.
Monet laihdutusyritykseni ovatkin kaatuneet itsekurin lerpahtamiseen siinä vaiheessa, kun ukko on alkanut puhumaan, että haettaisko karkkia/jätskiä/sipsejä... Sitten olen vain ajatellut, että no jos tän kerran...
Nyt olen kolme viikkoa elänyt uusilla, terveellisemmillä elämäntavoilla ja heti alusta pitäen tein miehelle selväksi, että minä en halua olla näin tuhtissa kunnossa, en pidä itsestäni tällaisena ja itsekseenkään ne läskit eivät lähde. Ja koska tämä projekti vie aikaa ja vaatii itsekuria ja kärsivällisyyttä, tarvitsen myös tukea ja kannustusta.
Sipsejä olen antanut luvan syödä kotona, koska minulle ne eivät ole erityinen ongelma. Pystyn niistä kieltäytymään ihan helposti, mutta makea onkin sitten toinen juttu... Hienosti on mies nyt jaksanut tukea ja kysyy peräti luvan, että voiko ostaa sipsejä, kun tekee mieli. Ei tosiaankaan tarvitsisi kysyä lupaa, mutta kivahan se on, kun kuitenkin huomioi :o)
Minun puolisoni on erittäin kannustava ja ymmärtäväinen. Saan häneltä tukea silloin kun tarvitsen ja hän onkin paras tukeni vaikeina päivinä.
Koskaan hän ei ole patistanut laihduttamaan, vaikka syytä olisi ollut, mutta kun olen itse päättänyt aloittaa kevennyksen, hän on ollut aina tukenani 100 prosenttisesti, kuten nytkin.
Syömme samoja keveitä ruokia, koska hänkin ymmärtää hyvän päälle:), ei pyytele ravintolaan syömään rasvaisia herkkuja, ei kanna kotiin munkkeja jne.
Puolison tuki on todella tarpeen ja tärkeää kaikille laihduttajille/keventäjille. Ainakin itse kuvittelisin olevan todella rankkaa, jos puolisoni vetäisi kaiken maailman herkkuja nenäni edessä iltaisin tv:n äärellä.
Valitettavasti kaikilla ei asiat ole näin hyvin.
siis onko miehelläsi suhteessa enemmän ylipainoa? Voisiko olla että sen takia hän laihtuu nopeammin?
Toisaalta vaadit mieheltäsi tsemppiä ja ymmärrystä laihdurusprojektiisi, mutta itsehän närkästyt kun hän laihtuu. Taitaa teitä molempia vuorotellen v****** kun toinen laihtuu. Ettekä voisi yhdessä aloittaa ja kannustaa toisianne riippumatta siitä kumpi tiputtaa nopeammin jne.. Eikö tärkeintä ole se että matka on alaspäin jo ihan molempien terveyden vuoks??
hieman lapselliselta kuulostaa teidän touhut!
Minä sanoin uutenavuotena miehelleni, että haluaisin näyttää paremmalta ja hoikemmalta, ja että hänenkin olisi mukavanpi katsella paremmin voivaa emäntää.. Ukko on tukenut laihdutustani siitä asti, välillä in herkuteltu mutta elämäntavat muuttuivat kertaheitolla! Nyt on tippunut kiloja reilu 11 minulta ja koska kotona syödään eri tavalla niin ukko on laihtunut siinä sivussa kohta 9kiloa eikä hän ole edes yrittänyt laihtua.. semmonen iloinen vahinko siis..=) Eli yhdessä onnistutaan! Ja edelleen yritetään keventää..
Seurustelen urhelijan kanssa jolla on 2h treenit 5 kertaa viikossa. Hän ei ymmmärrä että en voi tosta vaan lähteä mäkkiin tai rouskutella pussillista sipsejä. Silti jos puhe tulee jossain välissä painostani, alkaa hän torumaan ja neuvomaan miten syödä ja miten urheilla. Mutta sitten hän taas menee jääkaapille ja hakee jäätelöt molemmille. Mun on todella(!) vaikea aina sanoa että "en mä ota mutta syö sä vaan mun vieressä kun mä katselen".
Ystävällisesti hän lähtee kevyelle lenkille kanssani silloin tällöin mutta hänelle se ei ole urheilua, ja kun olen puhki lenkin jälkeen, ihmettelee hän asiaa. On todella raivostuttavaa elää urheilijan kanssa, etenkin kun siitä ei voi hänelle suuttua :)