Oletko onnellinen?

Olen luultavasti perusonnellinen, näin olen ainakin ajatellut. Viime aikoina on ollut paljon ikäviäkin asioita, en ole aina edes halunnut elää, on ollut vastoinkäymisiä ja sairauksia, mutta olen kuitenkin huomannut että jossain syvällä niin olen onnellinen, vaikka on surua, masennusta ja muita p-asioita.

Luulen että se johtuu siitä että minulla on ollut ihana lapsuus. Jos joskus epäilen asioita niin luonto, uteliaisuus sekä perhe auttavat minua eteenpäin. On paljon uusia haasteita, uusia asioita jotka haluan oppia. Luonto on kaunis ja antaa minulle aina rauhallinen olo. Perhe ärsyttää minua aina välillä, aina ei ole hyvät välit, mutta he rakastavat minua kuitenkin. Tunnen sitä. Niiden vuoksi en voisi koskaan tehdä itselleni pahaa, en edes vaikkapa joskus suru ja masennus tuntuvat ylipääsemättömältä.

Plussalistaa voisi jatkaa maailman tappiin asti, mutta tässä jotain

Plussat:
Minulla on ympärilläni ihmisiä, joita rakastan, ja jotka rakastavat minua.
Olen terve ja samoin läheiseni.
Saan opiskella ajaa joka minua kiinnostaa, ja menestyn opinnoissani.
Taloudellinen tilanteeni ei aiheuta minulle huolta.
Tulevaisuudessa on odotettavissa ihania asioita.
Jne.

Miinukset:
- Olen ylipainoinen.
Muuta en keksi, ja tuokin on työn alla. Toki onhan asioita jotka voisivat aina olla paremmin, voisin olla rikkaampi ja kauniimpi ja asua isommassa asunnossa, mutta en kaipaa oikeasti mitään noista. Normaalipainoinen olisi mukava olla.

Joo, jo aikoja sitten mielessäni asioita listasin ja vielä yli vuoden harkinta...
Nyt olen kohta yksin omasta "päätöksestä" ja silti se satuttaa...
Teinköhän sittenkään oikein?
Toivon niin ja toivon tulevalle ex:llenikin pelkkää hyvää!

Minun onnettomuuteni taas johtuu asioista joihin en voi vaikuttaa pätkääkään. Se siitä.

Onneksi kaikki on todennäköisesti osaltani ohi viimeistään 60 vuoden päästä.

Tässäpä plus/miinus lista lyhyesti:
Terveys, työpaikka ja asunto.
- Ihmissuhteet ja haaveet.

Voi kuinka olenkaan jos tietäisit et uskoisi....

Mietin tätä onnellisuus asiaa ensinäkin parisuhdettani ajatellen. Plussat ja miinukset sen osalta

yhteinen huumorintaju
yhteistä rakkaus ruokaan ja sama maku sistuksessa ja pukeutumisessa
avoin keskustelu asiasta kuin asiasta
ei tarvitse ujostella toisen seurassa
luottamus
rehellisyys
loistava seksi

- yhteinen aika tällä hetkellä kortilla
- minun kiukuttelupuuskat... johtuu ihan vaan siitä että teen tällähetkellä älyttömästi duunia ja olen monesti tosi väsynyt enkä jaksa muuta kuin itkeä... odotan kesälomaa ja syksyä kun homma helpottaa.
- poikaystäväni arkailee pyytää minua mukaan menoihinsa, vaikka monesti olisi ok jos olisin mukana (pidän siitä että tehdään ja mennään yhdessä vaikkakin omat menot ovat sallittuja ja suotavia nekin)



Ihan noin yhteenvetona voin kyllä todeta että olen todella onnellinen! Ikinä ei ole näin ollut. En tiedä mitä ihmettä on tapahtunut miksi olen ansainnut tämän kaiken mutta olen siitä todella kiitollinen ja hyvilläni.

Tapasin poikaystäväni kun seurustelin vielä toisen miehen kanssa ja olin onneton. Tein rohkean päätöksen kun jätin tämän miehen ja aloin tapailla nykyistä miestäni. Olen itsestäni niin ylpeä kun näin tein. Odotukset ovat suuret tämän uuden suhteen osalta. Elämä näyttää kauniilta kun tulevaisuuteen katsoo :)