Mieheni hakkasi minut kerran kännipäissään,kun en hakenut hänelle lisää viinaa! Sain suojeltua kasvoni, muualle tulleet jäljet sain peitettyä vaatteilla...
Haki itse lisä viinansa, joi ne ja sammui...
Aamulla oli kuin ei mitään, ihmetteli kun en vastannut halailuihin. (Mieheni on aina ollut melko kova halailemaan.)
Lapset tai kukaan muu ei nähnyt tätä tapausta.
Muutaman päivän päästä hän kysyi, että mikä minulla on. Näytin jäljet ja kerroin tapahtuneen. Hän ei ollut uskoa todeksi ja itki ja pyyteli anteeksi. Hullulta varmasti kuulostaa,mutta mun kävi melkeinpä sääliksi häntä siinä!!
Tapauksesta on noin puolitoista vuotta aikaa,mutta en saa sitä pois mielestäni...
Aina kun mieheni juo, pelkään, että mitä tapahtuu. Olen kuin kanaemo, yritän pitää kaikki tyytyväisinä, ettei vain tulisi mitään syytä, mistä hän voisi suuttua.
Toista kertaa ei ole tullut. Mutta eka kerta jätti kuitenkin pelonjäljet ja nyt olen ilmoittanut haluavani erota...
Vähän ehkä kaduttaa, mutta uskoisin, että teen oikein.
Vai teenkö sittenkään?
Haki itse lisä viinansa, joi ne ja sammui...
Aamulla oli kuin ei mitään, ihmetteli kun en vastannut halailuihin. (Mieheni on aina ollut melko kova halailemaan.)
Lapset tai kukaan muu ei nähnyt tätä tapausta.
Muutaman päivän päästä hän kysyi, että mikä minulla on. Näytin jäljet ja kerroin tapahtuneen. Hän ei ollut uskoa todeksi ja itki ja pyyteli anteeksi. Hullulta varmasti kuulostaa,mutta mun kävi melkeinpä sääliksi häntä siinä!!
Tapauksesta on noin puolitoista vuotta aikaa,mutta en saa sitä pois mielestäni...
Aina kun mieheni juo, pelkään, että mitä tapahtuu. Olen kuin kanaemo, yritän pitää kaikki tyytyväisinä, ettei vain tulisi mitään syytä, mistä hän voisi suuttua.
Toista kertaa ei ole tullut. Mutta eka kerta jätti kuitenkin pelonjäljet ja nyt olen ilmoittanut haluavani erota...
Vähän ehkä kaduttaa, mutta uskoisin, että teen oikein.
Vai teenkö sittenkään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Teet oikein. Ei ole mitään järkeä pysyä suhteessa, jossa joutuu pelkäämään.
Voimia sinulle!
jos sinusta tuntuu tuolta
"Aina kun mieheni juo, pelkään, että mitä tapahtuu. Olen kuin kanaemo, yritän pitää kaikki tyytyväisinä, ettei vain tulisi mitään syytä, mistä hän voisi suuttua. "
ja olet muuttanut käyttäytymistäsi siitä mitä se oli ennen ennen lyömistä, elämäsi ei tule korjaantumaan ihan kotikonstein. Sitäpaitsi lapset kyllä huomaavat, että yrität hermostuneesti pitää kaikkia hiljaisina ja tyytyväisinä kun isi juopottelee. Lapset aistivat pelkosi.
Et tee väärin, jos haluat lopettaa. Puhu asiasta esim. perhetyöntekijälle (monenlaisia)ja selvittele ajatuksiasi kaikessa rauhassa.
P.S. Jos miehesi haluaa kokonaan lopettaa alkoholin käytön, sinun ei enää tarvitsisi hyssytellä. Ehkä hänkään ei halua olla mikään hirviö. Puhukaa asiasta.
niin, puhuttu on ja hän onkin vähentänyt juomistaan...
Nuorin lapsista jollakin tavoin "oireileekin" -> koulussa häirikön maineessa, tästä syystä käyty perheneuvolassakin, tosin siellä ei asioitamme koskaan käsitelty kovin syvällisesti ja mies katsoi psykologin "hössöttäväksi mammaksi" ja käynnit turhiksi. Ei onnistunut meidän osaltamme.
No, nyt koitetaan josko pojan ongelmat muuttuisivat eromme myötä. Tosin pojan ongelmat eivät ole ne ainoat syyt, vaan on muitakin ja itseänikin koskevia.
Mutta hulluinta toisten mielestä tässä on varmaan se, että pidän edelleen miehestäni, mutta nyt vain tuntuu siltä etten jaksa jatkaa...
että silloin kun toista pelkää ihan tosissaan niin suhteesta ei tule silloin enää mitään. vaikka miten tuntuu että jahkailee että erota vai ei, niin teon uusiutumisen riski on aina olemassa ja toista kertaa on turha jäädä odottaman. Tämä on tosiaan kuitenkin vain oma mielipiteeni mutta kahden miehen kanssa olen tämän virheen tehnyt että jäin (melkein häpeillen tunnustan) ja huonostihan niissä lopulta kävi.. Vaikka molemmista eroon pääsin mutta helppoa ei ollut...
Olet oikealla tiellä, ota vaan se ero. Saat rauhan ja - kenties joskus vielä rakkaudenkin elämääsi.
Pelossa ei kannata ruveta elämään. Kärsii oma elämä, kärsii lasten elämä.
Alkoholisti ei hevin luovu "pullostaan",joten pullo on hänelle tärkeämpi kuin sinä.
Ja, kun eron otat, älä lupaa mitään yhteenpaluuta ja yhdessäelämistä.
Lapsista voit sopia yhteishuoltajuuden,jos siltä tuntuu. Tämä asiahan hoituu sosiaalipuolen ihmisten kanssa ja he varmaan pystyvät järjestämään sinulle myösö tarvittaesa vuokra-asunnon.
kyselit täällä teetkö oikein kun lähdet,,koskaan ei voida sanoa tekeekö oikein jos lähtee. Aina lähteminen, eroaminen, perheen särkyminen särkee myös lasta enemmän eli tarvitte lisää ja lisää terapiaa. Enemminkin olen aina (ammattiaa.) suositellut avioliittoterapiaa,leirejä tms. niistä saa yllättävän paljon apua ja tukea ja neuvoa vaikeisiin tilanteisiin. Tiedämmehän, että ero ei lopulta ratkaise mitään, asiat joutuu kuitenkin selvittään.
Jos olisit yksin, tee mitä haluat. Jos sulla on vastuu lapsista, niin lähde.
Mies ei ole lasteni isä...
Lapsilla omaan isään hyvä suhde.
Nykyisen puolisoni ja lasteni välit välillä ihan ok, mutta usein lapset saavat (minun mielestäni) kohtuutonta käytöstä niskaansa. Lapset eivät pullikoi häntä vastaan ja käyttäytyvät kotona muutenkin ihan iisisti, normaalien ikäistensä tapaan...