Voiko sisäinen ääni olla väärässä?

odotat turhaan. sisäisen äänen pitää kirkua rakkautta siihen naiseen...=) etkö ole koskaan ollut rakastunut?

ainakin menetät hänet luultavasti? Sitten voikin olla jo liian myöhäistä tehdä asialle enään mitään. Ja eikö ole aika tylsää/tasapaksua jos molemmat ovat täysin samanlaisia? Ajattelevat asioista samoin?

Entinen kihlattuni menetti minut tuollaisen ajattelujahkailun vuoksi. MOnen vuoden parisuhteemme loppui lopulta minun ehdotuksestani, koska en tunteista huolimatta jaksanut kuunnella enää sitä jahkailua ja pähkäilyä.
Olet sitoutumiskyvytön Peter Pan.Voin sinulle kertoa ettet tule koskaan paranemaan taudistasi, ja viisikymppisenä ihmettelet kun olet vieläkin naimaton...

monta vuotta oon ollu miehen kans ja aina ollu epävarma, suhteen alusta asti.silti ei päästä eroon toisistamme -vaikka on ollu välillä sairaan vaikeeta- enkä haluakkaan!rakkaus on kasvanu pikku hiljaa ja ollaan yksinkertasesti kasvettu yhteen. en vaan tiedä onko hän se oikea. silti häät aivan pian! :) onnea matkaan, aika näyttää!

Vastauksissa olisi kiva ollut olla iätkin. Siis niissä vastauksisa, joissa epäillään teidän eroavan jos parinvuoden jahkailun jälkeen et ole vielä valmis sitoutumaan. Et taida itsekään vielä kauhean vanha olla?

Nuorena ei kannata tehdä virheitä joita vanhana katuu. Joku eroon päättynyt avioliitto tai kihlaus on varmasti sellainen virhe jota katuu.

Seurusteluhan on kokonaisuudessaan jahkailua: onko tämä se oikea? Sitten kun se vastaus löytyy, niin erotaan tai mennään naimisiin.

Ei parissa-kolmessa vuodessa tiedä haluaako tämän ihmisen kanssa viettää loppuelämäänsä, sillä se on pitkä aika. Tietenkin voi kuvitella tietävänsä sellainen, jolle avioliitto on yksi ja sama, kestääkö vai ei...

Nuorilla on aina niin hoppu. Rauhoittakaaa vähän. Mutta ei se taida eronneenleima enää nuorille häpeä olla? Sikäli kiirehtimisen ymmärtää...

On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan varmoja tunteistaan, valinnoistaan ja tekemisistään. Riskejä on vain otettava. Ei tietenkään, jos vaakakuppi kallistuu enemmän miinuksen puolelle.

Voihan se olla, että joskus rakastut tulisesti johonkin naiseen, ja siltä seisomalta tunnet, että tämän kanssa haluat olla loppuelämäsi. Harvoin tunteet menevät tasan, se on arpapeliä. Ehkä tämä unelmiesi nainen ei olekaan varma sinusta. Sitten mietit, olisiko sittenkin pitänyt jäädä suhteeseen, jossa ainakin sait tuntea, että toinen todella rakastaa sinua. Kumpi on lopulta tärkeämpää, että rakastat itse enemmän, vai että toinen rakastaa sinua enemmän? Ne vaihtelevat ajan kuluessa, mutta jos aina tavoittelet täydellistä balanssia, jää luu käteen.

Itse seurustelen miehen kanssa, jolla on osin eri arvot kuin minulla (perheestä, kodista, uskollisuudesta ym ajatellaan kyllä samoin), ja joka on välillä niin ärsyttävä kuin olla ja voi :) olen pari kertaa lähtenyt ovet paukkuen, ollut varma etten ainakaan rakasta häntä. mutta kummasti sitä hitsautuu ajan kanssa yhteen...nyt en enää tiedä, haluanko elää ilman häntä. Tai siis tiedän, etten halua. Jos mennään naimisiin, mitä mies kovasti toivoo, se on tapahtunut harkiten ja sekä järkeä että tunnetta käyttäen. En odota, että se on elämäni paras päivä, enkä odota, että elämä on siitä lähtien ruusunpunaista. Ihan samalla tavalla varmasti tapellaan ja huudetaan silloin kun siltä tuntuu. Ja myöskin sovitaan, halitaan, TAHDOTAAN rakastaa.

Ajattelemme asioita yleensä aivan liian monimutkaisesti. Onko sinulla kaikenkaikkiaan hyvä olla naisesi kanssa? TAHDOTKO olla hänen kanssaan epävarmuuksista ym huolimatta? Kuule ne mielenkiintoiset puheenaiheet karisevat ajan kuluessa :) Katsele vähän vanhoja pareja ravintolassa tms, usein ihmettelee että miks ne lähtee ihmisten ilmoille, eihän ne edes juttele keskenään. Mutta se voi myös viestiä tasapainosta. Kumpikin tuntee toisen läpikotaisin. Voit myös itse puoliväkisin kiinnostua naiselle tärkeistä asioista. Niin minäkin olen tehnyt, ja mies myös. Huomaa, että kun antaa, niin myös saa enemmän :)

"Vaikkapa seksistä tai mielenkiintoisista puheenaiheista."

Oletko naisten maailmassa elävä mies joka on "aivopesty" ajattelemaan tietyllä tavalla?? Tekstisi oli kuin naisen kirjoittama... ei siinä mitään pahaa, mutta yleensä miehet ilmaisevat ongelmansa suorasanaisemmin. Tai ainakin harhaluuloisemmin olettavat sen olevan jostain tietystä asiasta.

Itse siis putkiaivoillani luin että ongelma on seksissä? Mutta kirjoitus oli kun nuorimies kortsuja kiskalta ostamasta... pitää tilata 100 muuta tuotetta ennen kuin sen kortsun uskaltaa sanoa ääneen, ettei vaan kukaan ajattele että se on yhden asian perässä :-)

Alapää ohjaa ihmistä yllättävän paljon - eli kerroppas meille nyt mikä "perusarvo" teillä on seksissä pokkiteloin? Vai onko se muissa "mielenkiintoisissa puheenaiheissa" jotka mainitsit?

Ei se ole mitenkään hirveää jos yksikertainen asia aiheuttaa ison ongelman... Joskus aivot vaan alkavat rakentaa siitä jotain elämää isompaa kaiken kattavaa salaliiton tasoista probleemaa, sillä jos ongelman vaikutukset ovat isot, niin eihän itse ongelma saati ratkaisu sillon saa olla yksikertainen, eihän?? Silloinhan itsensä tuntisi tyhmäksi.