Vietän typerää puritaanista sunnuntai-iltaani keskiolutta litkien. Jos televisiosta tulee jotain, voisiko joku ystävällisesti ilmoittaa siitä numeroon 0700- 23223? Kiitos.
Olen töissä vakuutusyhtiössä ja pohdiskelen näin vapaa-ajalla ihmisten välisiä suhteita. Arkiaamuisin herään, pukeudun ja menen töihin. Käytän typerännäköistä pikkutakkia, koska saan jonkinlaista mielihyvää siitä että olen asiakkaiden mielestä ärsyttävän näköinen.
Yritän myös seisoa jalat turhan harallaan ja valauttaa läskisen, vaikutusvaltaisen mahani esiin. Nojailen pöydänkulmiin ja puhun paljon kovempaa kuin tarvitsisi, isken ihmisiä hartioille ja vakuutuksia myydessäni suorastaan huudan asiakkaille. Teeskentelen myös kiireistä. Joo, tää on tällanen peruspaketti, möykkään ja napautan sormella paperia. Keskeytän asiakkaan puheen ja möykkään, että sitten tietysti kahdenkympin lisämaksulla sen saa täysin kattavaks. Laitan kädet ristiin ja näytän itserakkaalta mulkulta.
Joskus ajattelen munia. Silloin tällöin tungen kädet pikkutakin taskuun ja haparoin, mutta ei ne ole sielläkään. En muista että munani olisivat koskaan jääneet housujen vetoketjun väliin. Asia askarruttaa minua kovasti, sillä tapaturmatilastojen ammattilaisena tiedän, että munien jääminen vetoketjun väliin on yksi yhtiömmme suurimmista menoeristä.
Eräs työkaverinikin on ajatellut munia. Hän kuiskasi minulle kerran kesken kokouksen, että laitapa käsi taskuun. Arvasin että hän oli ratkonut taskunsa puhki vain voidakseen hautoa muniaan pöydän alla. Niinpä laitoin käden hänen taskuunsa ja rapsutin vähän reittä, minkä jälkeen kiskoin vaivihkaa taskun housujen ulkopuolelle. Arvaukseni osoittautui oikeaksi, sillä työkaverini kulki koko päivän reteänä huomaamatta, että housujen ulkopuolella roikkui tyhjä, ratkennut tasku. Työkaverini iski minulle silmää ja iskin sitä takaisin.
Kerran sitten soitin työpuhelun ja kysäisin, että minkä helvetin takia minun pitäisi jonkun toisen munia ryhtyä hautomaan. Kun ei ole edes omia, tai en löydä niitä mistään. Työkaverini kuulosti hieman hämmentyneeltä ja pohdiskeli nisäkkäiden ja matelijoiden eroa, kunnes päätyi toteamaan ettei tiedä missä minun lajisteni munat yleensä ovat.
Olin kyllä kuullut rasismista ja rotujen välisestä vittuilusta. Työkaverini lajikommentti oli mielestäni hyvin erikoinen. Päivän päätteeksi istuin autooni ja mietin, että mitä ihmettä oikein elämälläni teen. Viikkasin häntäni pelkääjän paikalle (tuppaa sotkeentumaan vaihteisiin vaikka miten asettelisi) ja ajoin eläinkauppaan. Siellä seisoin taas pikkutakissani tiskiin nojaten ja kysyin röyhkeästi että osaakos rouva sanoa missä mun munat on. Rouva katseli minua tovin ja tirskahti lopulta. Herra on nyt sekaantunut asiassaan, rouva sanoi; asia on niin että herra ei ole herra laisinkaan joten jos munia kaipaatte, niin ei auta kuin Kipsalle ajaa.
Vittuuntuneena huonoon ja ylimieliseen asiakaspalveluun ajoin Kipsalle. Siellähän se kusenkeltainen tölli oli entisellä paikallaan, mutta luukut olivat kiinni ja lähempi tarkastelu paljasti, että Kipsaan oli kustu.
Täysin raivoissani ajoin punaisella typerällä puhelinkopin näköisellä autollani S-marketin pihaan, roudasin itselleni isot ostoskärrit ja lappasin niihin kennon toisensa jälkeen. Jo ensisilmäys kertoi, että myyjä olisi kuitenkin kusipää, joten päätin vittuilla takaisin jo ennakkoon. Nyt saa rouva ottaa maksun mun munista, sanoin, mutta katokkin ettet kato niitä sillä silmällä. Makselin uudet munani ja ajelin kotiin erinomaisella tuulella.
Seuraavana päivänä mulla olikin työkaverille ylläri. Pysähdyin ja tukin hänen kohdallaan käytävän ja sanoin että kokeiles mitä mulla on taskussa. Työtoverini kiskaisi limavellissä uineen kätensä tuota pikaa pois, sännätäkseen vessaan, josta olin etukäteen poistanut kaikki pyyhkeet.
***ei ollu mitään tekemistä***
Olen töissä vakuutusyhtiössä ja pohdiskelen näin vapaa-ajalla ihmisten välisiä suhteita. Arkiaamuisin herään, pukeudun ja menen töihin. Käytän typerännäköistä pikkutakkia, koska saan jonkinlaista mielihyvää siitä että olen asiakkaiden mielestä ärsyttävän näköinen.
Yritän myös seisoa jalat turhan harallaan ja valauttaa läskisen, vaikutusvaltaisen mahani esiin. Nojailen pöydänkulmiin ja puhun paljon kovempaa kuin tarvitsisi, isken ihmisiä hartioille ja vakuutuksia myydessäni suorastaan huudan asiakkaille. Teeskentelen myös kiireistä. Joo, tää on tällanen peruspaketti, möykkään ja napautan sormella paperia. Keskeytän asiakkaan puheen ja möykkään, että sitten tietysti kahdenkympin lisämaksulla sen saa täysin kattavaks. Laitan kädet ristiin ja näytän itserakkaalta mulkulta.
Joskus ajattelen munia. Silloin tällöin tungen kädet pikkutakin taskuun ja haparoin, mutta ei ne ole sielläkään. En muista että munani olisivat koskaan jääneet housujen vetoketjun väliin. Asia askarruttaa minua kovasti, sillä tapaturmatilastojen ammattilaisena tiedän, että munien jääminen vetoketjun väliin on yksi yhtiömmme suurimmista menoeristä.
Eräs työkaverinikin on ajatellut munia. Hän kuiskasi minulle kerran kesken kokouksen, että laitapa käsi taskuun. Arvasin että hän oli ratkonut taskunsa puhki vain voidakseen hautoa muniaan pöydän alla. Niinpä laitoin käden hänen taskuunsa ja rapsutin vähän reittä, minkä jälkeen kiskoin vaivihkaa taskun housujen ulkopuolelle. Arvaukseni osoittautui oikeaksi, sillä työkaverini kulki koko päivän reteänä huomaamatta, että housujen ulkopuolella roikkui tyhjä, ratkennut tasku. Työkaverini iski minulle silmää ja iskin sitä takaisin.
Kerran sitten soitin työpuhelun ja kysäisin, että minkä helvetin takia minun pitäisi jonkun toisen munia ryhtyä hautomaan. Kun ei ole edes omia, tai en löydä niitä mistään. Työkaverini kuulosti hieman hämmentyneeltä ja pohdiskeli nisäkkäiden ja matelijoiden eroa, kunnes päätyi toteamaan ettei tiedä missä minun lajisteni munat yleensä ovat.
Olin kyllä kuullut rasismista ja rotujen välisestä vittuilusta. Työkaverini lajikommentti oli mielestäni hyvin erikoinen. Päivän päätteeksi istuin autooni ja mietin, että mitä ihmettä oikein elämälläni teen. Viikkasin häntäni pelkääjän paikalle (tuppaa sotkeentumaan vaihteisiin vaikka miten asettelisi) ja ajoin eläinkauppaan. Siellä seisoin taas pikkutakissani tiskiin nojaten ja kysyin röyhkeästi että osaakos rouva sanoa missä mun munat on. Rouva katseli minua tovin ja tirskahti lopulta. Herra on nyt sekaantunut asiassaan, rouva sanoi; asia on niin että herra ei ole herra laisinkaan joten jos munia kaipaatte, niin ei auta kuin Kipsalle ajaa.
Vittuuntuneena huonoon ja ylimieliseen asiakaspalveluun ajoin Kipsalle. Siellähän se kusenkeltainen tölli oli entisellä paikallaan, mutta luukut olivat kiinni ja lähempi tarkastelu paljasti, että Kipsaan oli kustu.
Täysin raivoissani ajoin punaisella typerällä puhelinkopin näköisellä autollani S-marketin pihaan, roudasin itselleni isot ostoskärrit ja lappasin niihin kennon toisensa jälkeen. Jo ensisilmäys kertoi, että myyjä olisi kuitenkin kusipää, joten päätin vittuilla takaisin jo ennakkoon. Nyt saa rouva ottaa maksun mun munista, sanoin, mutta katokkin ettet kato niitä sillä silmällä. Makselin uudet munani ja ajelin kotiin erinomaisella tuulella.
Seuraavana päivänä mulla olikin työkaverille ylläri. Pysähdyin ja tukin hänen kohdallaan käytävän ja sanoin että kokeiles mitä mulla on taskussa. Työtoverini kiskaisi limavellissä uineen kätensä tuota pikaa pois, sännätäkseen vessaan, josta olin etukäteen poistanut kaikki pyyhkeet.
***ei ollu mitään tekemistä***
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistutti tavallaan yhtä Stephen Kingin novellia. En tykännyt siitä, koska odotin kauhua. Tästä tykkäsin, koska odotin masentavaa nurinaa idiooteista naisista.
..oikeen tehtäs? Tänne vaan tunget sitä sontaas. Enks mä ole jo ehdottanu että mene nyt johonkin kirjotuskursseille ja opettele kirjottamaan. Eikö kantti riitä? Niin tai joo. Yleensä tumputtajilla on huono itsetunto.
jonnin verran Donleavymäistä kerrontaa. Nauroin.
Kiitos makeista nauruista. Oli kiva tarina. Lisääääääää.
Susta olis siihen. Munaton mies on lupaavaa kerrontaa.
Mä just kirjotin tonne ylemmäs saman kehotuksen.
..että fanitanko sentään, mut "Munaton mies" (nimesin tarinan vapaavalintaisesti noin) oli melko hyvää proosaa. Jos oot ap, niin please, harkitse kirjailijan uraa.;)
Vakuutus- & munaton heebo tarvitsis kyllä kenties vähän lisää luonteen syvyyttä vielä.:/ Ymmärrän toki, että saitilla ilmaisua kannattaa rajoittaa.*;DD*
Tarinan henkilössä ei ole tällä hetkellä inhimillisyyttä. Luopa tarinaksi sama hahmo, mutta siten, että vakuutusmiehen kyrvässä persoonallisuudessa on jotain 'kosketuspohjaa'.
Palkinnoille asti voisit päästä.;)
se kehotus, että vois kirjottaa kirjan :) Tykkäsin myös tyylistä.
ihan yli. Oikeasti.
Siis sä olet ap? Muuta sanomastasi en ymmärrä.
Mä olin kyllä se, kehoitin vakuutusmies- stoorin luojaa kirjoittamaan kirjan.:)
Kehotin Gekkoa, eli ap:ta kirjottamaan kirjan tossa toisessa ketjussa.