Nainen, joka ei viiteen vuoteen sanonut minulle kolmea lausetta enempää, höyrähti täysin kun tulin raskaaksi. Nyt se samainen nainen tulee meille kotiin kertomaan, saanko vai enkö saa kurkottaa juomalasia ylähyllyltä "tässä tilassa".
Osaako joku selittää tämän ilmiön? Miniästä muuten viis, kunhan se mukuloita vääntää maailmaan...?
Osaako joku selittää tämän ilmiön? Miniästä muuten viis, kunhan se mukuloita vääntää maailmaan...?
Vastaukset 17
Vanhimmat
minulla myös anoppi joka nyt on niin maailman ihanin ja avuliain ihminen.Haluaa lapsen hoitoon ja on valmis ottamaan vaikka päivittäin vaikkakaan lapsi ei ole vielä syntynyt ym.Ennen raskautta eipä paljoa tukea herunut omissa vaikeuksissa..olen ajatellut onko se yksin jäämisen tm pelkoa ettei kuulu joukkoon eikä kelpuuteta mummoksi
Vai oliko anoppi varovainen, ei sitä parisuhteeseen ole syytä sekaantua. Vasta lapsenlapsi on anopillekin kuuluva asia (tämän palstan mukaan ei sekään).
Millaista tukea olisit aikaisemmin kaivannut? Kerroitko anopille?
En minä mitään erityistä "tukea" ole anopiltani kaivannut, mutta olisin toivonut että hän jollain eleellä jotenkin näiden vuosien aikana olisi ilmaissut, että "hyväksyy" minut. Ja pidän sitä aika epämiellyttävänä, että minua tai suhdettamme kohtaan hän ei tunne mitään (!) mielenkiintoa, mutta lapsenlasta kohtaan senkin verran, että kokee oikeudekseen kertoa mitä minun tulee syödä, miten pitkiä automatkoja saan tehdä tai milloin minun tulisi mennä nukkumaan. Kuin olisin vain välikappale tuottamassa HÄNELLE lapsenlasta.
Tiedät, mistä on kyse, kunhan itse olet tulossa mummoksi.
Tulkitset ihan pieleen.
Miksi anopin olisi pitänyt tuntea kiinnostusta suhdettanne kohtaan? Kai te miehen kanssa sen hoidatte kaksin?
Eikö mikään koskaan mene hyvin: anoppi puuttuu liikaa nuorenparin suhteeseen tai anoppi ei tarpeeksi puutu nuorenparin suhteeseen.
Meilläpäin miniä "hyväksytään" sukuun aika eleettömästi. Ollaan hienotunteisia. Itä- Suomessa ja varsinkin maaseudulla saattaa olla toisin.
Anoppisi iloinnee siitä, että Sinäkin saat kokea saman, minkä hän aikanaan ja minkä kaikki raskaana olevat naiset. Lapsettomat naiset tavallaan jäävät tämän salaisuuden ulkopuolelle.
No Itä-Suomessa tässä ollaan ja hyvin itäsuomalaisia kaikki.
Tuo kiinnostuksen tunteminen suhdetta kohtaan. Kai se nyt olisi normaalia haluta tietää poikansa tyttöystävän / avovaimon / vaimon sukunimi tai vaikkapa ammatti. Koskaan hän ei ole esittänyt yhtään kysymystä. Eihän hän noilla tiedoilla mitään tietenkään tee, mutta kun anopin käytöksesta tuli mielikuva, ettei hän ole lainkaan huomannut, että hänen pojallaan on parisuhde =) Esimerkiksi "mukava tutustua" ensitapaamisella olisi jo huima asia.
Tiedän, että sen hyväksynnän voi osoittaa muutenkin. Mutta mitään muutakaan ilmaisua ei ole ollut. Kun menimme ennen kylään, olisin yhtä hyvin voinut olla olematta paikalla; anoppi ei katsonut minua, ei puhunut minulle, ei huomannut läsnäoloani mitenkään. Siis ihan perusjutut kuten tervehtiminen tai kahvin tarjoaminen - ei!
Minua ei anoppini etäisyys sinäällään ole haitannut, olen olettanut että se on hänen tyylinsä. Ihmetystä aiheuttaa se, ettei se olekaan enää.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi siitä, että mikään anopissa ei kelpaa; olen lukenut tätä palstaa! Mutta nainen, joka tietää minusta vain ja ainoastaan lempinimeni ja osoitteeni, haluaa yhtäkkiä kontrolloida elämääni - se on liikaa.
Lisään vielä - jos se valottaa hieman tilannetta - että anoppi ei kertaakaan aiemmin ole useista kutsuista huolimatta käynyt meillä. Ei koskaan. Ja nyt häntä ei saa ulos heittämälläkään =) Miten olisi joku välimuoto...?
Monesko tyttöystävä tuolle pojalle olet?
Montako miniäkokelasta anoppisi eteen on jo marssitettu?
Ehkäpä vasta raskautesi on näyttänyt anopillesi että tällä kertaa hänen poikansa on oikeasti tosissaan.
Minua ennen yhtä tyttöystävää on käytetty kotona, siitä (erosta) on kahdeksan vuotta. "Tyttöystäviä" oli kyllä muutama ennen tuota, mutta niiden suhteiden kesto laskettiin päivissä tai viikoissa.
Olemme olleet yhdessä viisi vuotta, ostaneet talon ja menneet naimisiin. Ja nytkö se vasta anopille pälkähti päähän, että tässä ollaan tosissaan...? =) No, tuossa voi kyllä olla perää. Kiitos näkökulmasta!
Joo, minulla vain pari erittäin läheistä ihmistä kuoli josta tämä akka oli tietoinen.Eipä minun lapseni ainakaan anopille kuulu ja sekaantuukin liikaa asioihimme ! Enpä tosin sitä hänelle näytä mitä tunnen vaan annan tekojeni puhua ja olen imelä ja ystävällinen.
kelvollinen miniä kun jatkat sukua ;)
Siis aivan normaalia innostusta mummoksi tulosta.
Jatkuvaa huolehtimista ja paapomista raskausaikana ja sitten kun lapsi tulee maailmaan, homma senkuin paranee. Silloin saat itse taas olla paremminkin rauhassa mutta mummon kaikki ajatukset on omistetu lapselle ;)
Anna niin olla, hän on vain onnellinen siinä kuin sinäkin lapsen tulosta.
Hyvä jos noin on. Josko sitten saisin taas itse päättää, mitkä housut jalkaani laitan =)
on kieltämättä aika outoa, epänormaaliakin suorastaan. Kyllähän äidit poikansa ja miniänsä luona käyvät ja myös puhuvat, yleensä liikaakin, ainakin kirjoitusten perusteella. Jotain siinä täytyy olla taustalla ja ihmettelenkin, ettet ole, vaikka miehesi välityksellä, ottanut asiasta selvää. Ehkäpä miehesi syyn tietääkin, mutta ei ole kertonut, koska ei halua pahoittaa mieltäsi.
Sinun sijassasi minua asia kiinnostaisi niin paljon, että selvittäisin sen, tavalla tai toisella.
Eihän se anopin hössötys kaiken kokemasi jälkeen varmastikaan mukavalta tunnu. Sano suoraan, että eikö sovittaisi, että sinä, aikuisena ihmisenä, huolehdit itse omista tekemisistäsi.
Tulee mieleeni "ystävällisen" naapurimme joka asiaan sekaantuminen koiramme kasvatuksessa. Lopulta sain siitä tarpeekseni ja pamautin kiukuissani suunnilleen em. sanoilla oman mielipiteeni. Mies ei vastannut sanaakaan. Jäi vaan toisen naapurin kanssa tuijottaaan minua hölmistyneenä. Ajattelin, että nyt sitten menivät välit kerrasta poikki. Ja mitä vielä. Seuraavana päivänä mies tuli pyytämään anteeksi. Hän vaan kuulema niin paljon piti koirastamme ja ilm. halusi tulla usein juttelemaan tajuamatta, että jatkuvat "hyvät neuvot" rupesivat ärsyttämään.
Anoppisikin on ilm. niin innoissaan ja huolissaan lapsesta, ettei tajua, että varsinkin suhteenne huomioon ottaen, sinua ei kamalasti kiinnosta hänen yliampuva huolenpitonsa.
Ehkä häntä on kalvanut joku asia, josta sinä et tiedä ja nyt hän on lapsen tulon myötä päättänyt haudata sotakirveen. Sinähän kuitenkin olet lapsen äiti, joka päätät mummon kanssakäymisestä lapsen kanssa.
Mieheni kanssa olen asiasta keskustellut, eikä hän sitä ole osannut sen kummemmin selittää. Vaikka tuo aiempi käytös kuulostaakin oudolta, se kuulemma on hänen äitinsä normaalia käytöstä vieraita kohtaan - saman kohtelun sai hänen sisarensa avomies (olin näkemässä). Joten mitään henkilökohtaista se ei varmaankaan ole...
Pitääpä rupatella anopin kanssa. Tai katsoa miten tilanne kehittyy. kello on jo 11:18 eikä hän ole tänään vielä soittanut / käynyt!
Etäisen anopin lähentymisyritys voi olla kömpelö, mutta häne ehkä kuitenkin saattaa tuntea tarvetta kuulua edes tulevan lapsen elämään.
Jos hän antaa raskausajasta neuvoja, voi ystävällisesti sanoa, että käyt säännöllisesti neuvolassa terveydenhoitaa ja lääkäriä tapaamassa. Anopille voi sanoa myös, että raskaus on edennyt normaalisisti ja hän voi rauhoittua.
Sinulla on nyt mahdollisuus normalisoida aika erikoinen "suhteenne" ja alkaa ilmoitella raskauden etenemisestä hänelle. Jos olet töykeä, hän ärsyttää ehkä tahallaan ja ikäänkuin määräilee miten sinun pitää pukeutua.
Vaikuttaa siltä, että anopillasi on jotain tunne-elämän häiriöitä, jos hän ei pysty suhtautumaan normaalisti "uusiin" tulokkaisiin suvussa...
jatkuva raportointi anopille! Ei miniällä ole minkäänlaista velvollisuutta harrastaa sellaista.
Jos ihmisenä ei kelpaa, pelkkä pojan lapsi kelpaa, minä pitäisin kyllä etäisyyttä tuollaiseen anoppiin. Oma anoppini on myös etäinen ja hän ei pidä minusta ja aina sanoo ikäviä asioita. Kerrankin sanoi jouluna, että "ajattele jos miehesi kuolee" ja jatkoi sitten pöydän kattamista. Tuntui tosi pahalle, kun jouluna tuollaisia jutellaan. Siis ihan yhtäkkiä kävi minulle noin sanomassa. Ei hän soittele ja meillä käy kylässä kerran kahdessa vuodessa. Jos meille tulisi nyt vauva, niin pitäisin anopin hyvin kaukana vauvastakin. Mitään kuolemajuttuja minulle ja lapselle ei tarvisi enää tulla ehdottamaan.
olen huomannut itsekkin samaa...mieheni kanssa kun tuli pientä erimielisyyttä jostakin niin anoppi juoksi heti minut haukkumaan ja herjaamaan minua ....mutta kun menimme kihloihin minä sanoin mitenkä asiat on hän suuttui tietysti...mutta pian hän alkoi hyväksyä minut ihmisenä....huomautin vielä hänelle että hän ollut samassa asemassa kun minä nyt ...joten olis kivempi että tulisimme juttuun jos halua pitää suhteet kunnossa..anopeille vaan pitää sano suoraan se puhdistaa ilmaa ja saat anoppisi maanpinnalle että sinäkin olet ihminen