Nyt on kyllä alkanu niin ahdistamaan erään ystäväni käytös!
Meiän stoori alkoi pari vuotta sitten kun tutustuttiin koulussa. Olen itse onnellisesti naimisissa ja luonteeltani enemmän koti-ihminen kuin mikään bilettäjä ja yö-juoksija. Hän rakastaa menoa ja meininkiä ja ollaan paljon yhdessä mentykin. No pointtina tässä, että hän on alkanut omistamaan minua ihan liikaa.Puhelin soi n. 5 krt päivässä, joskus useamminkin ja juttua tulee hänen lukuisista ongelmistaan yleensä miehiin liittyen, ja siitä mihin ME mennään milloinkin: ostoksille, baariin, kahville mihin tahansa vain minä ja hän, ihan kuin minulla ei olisi muita ystäviä. Jos laitan "julmasti" puhelimen kiinni niin jo on tiedossa mykkäkoulua ja kiukuttelua mikä on tosi kiusallista koulussa.
Hän ei tajua että minulla on oma elämä ja muitakin ystäviä vaikka olen tehnyt selväksi, että haluan nähdä myös heitä. Ahdistun jos joku haluaa täysin omistaa minut. Välillä tuntuu että olenkohan naimisissa enemmän ystäväni vai mieheni kanssa. Parhaimmillaan ystäväni laskee tunteja kuinka kauan olen ollut mieheni kanssa ja kuinka kauan olen siis velkaa hänelle..Minun jakeluun kun ei mene, että mies olisi vaan "yksi kavereista" jolle annetaan päivässä aikaa tietyn tuntimäärän verran. Kun suunnittelemme mieheni kanssa yhteisiä lomia, hän kutsuu heti itsensä mukaan esim. mökillemme käymään.
"Ystäväni" sanoo asiat suoraan ja välillä todella ilkeästi arvostellen, sekä loukkaantuu usein tosi pienistäkin asioista. Miessuhteissa kukaan ei jaksa häntä kauaa liiallisen omistamisen vuoksi, ja onkin osoittanut katkeruutensa siitä että minulla menee hyvin mieheni kanssa. Kerran jopa sanoi, että olisi onnellinen jos mieheni kuolisi, että minulla olisi aikaa hänelle enemmän. Naurettavan lapsellista käytöstä ihmiseltä jolla on ikää jo 3 ja 0. Meillä on yleensä mukavaa kun ollaan yhdessä, mutta en jaksa koulun lisäksi enää nähdä joka päivä vapaa-ajalla/jutella tuntitolkulla puhelimessa jonninjoutavia. Uskon että jos asiasta mainitsen niin koulussa oleminen on yhtä helvettiä piikittelyn ja mykkäkoulun merkeissä. Miten siis ilmaista asia niin ettei toinen loukkaannu? Kun tää ahdistus vaan kasvaa niin voi olla että tulee kuitenkin sanottua tosi pahasti..
Meiän stoori alkoi pari vuotta sitten kun tutustuttiin koulussa. Olen itse onnellisesti naimisissa ja luonteeltani enemmän koti-ihminen kuin mikään bilettäjä ja yö-juoksija. Hän rakastaa menoa ja meininkiä ja ollaan paljon yhdessä mentykin. No pointtina tässä, että hän on alkanut omistamaan minua ihan liikaa.Puhelin soi n. 5 krt päivässä, joskus useamminkin ja juttua tulee hänen lukuisista ongelmistaan yleensä miehiin liittyen, ja siitä mihin ME mennään milloinkin: ostoksille, baariin, kahville mihin tahansa vain minä ja hän, ihan kuin minulla ei olisi muita ystäviä. Jos laitan "julmasti" puhelimen kiinni niin jo on tiedossa mykkäkoulua ja kiukuttelua mikä on tosi kiusallista koulussa.
Hän ei tajua että minulla on oma elämä ja muitakin ystäviä vaikka olen tehnyt selväksi, että haluan nähdä myös heitä. Ahdistun jos joku haluaa täysin omistaa minut. Välillä tuntuu että olenkohan naimisissa enemmän ystäväni vai mieheni kanssa. Parhaimmillaan ystäväni laskee tunteja kuinka kauan olen ollut mieheni kanssa ja kuinka kauan olen siis velkaa hänelle..Minun jakeluun kun ei mene, että mies olisi vaan "yksi kavereista" jolle annetaan päivässä aikaa tietyn tuntimäärän verran. Kun suunnittelemme mieheni kanssa yhteisiä lomia, hän kutsuu heti itsensä mukaan esim. mökillemme käymään.
"Ystäväni" sanoo asiat suoraan ja välillä todella ilkeästi arvostellen, sekä loukkaantuu usein tosi pienistäkin asioista. Miessuhteissa kukaan ei jaksa häntä kauaa liiallisen omistamisen vuoksi, ja onkin osoittanut katkeruutensa siitä että minulla menee hyvin mieheni kanssa. Kerran jopa sanoi, että olisi onnellinen jos mieheni kuolisi, että minulla olisi aikaa hänelle enemmän. Naurettavan lapsellista käytöstä ihmiseltä jolla on ikää jo 3 ja 0. Meillä on yleensä mukavaa kun ollaan yhdessä, mutta en jaksa koulun lisäksi enää nähdä joka päivä vapaa-ajalla/jutella tuntitolkulla puhelimessa jonninjoutavia. Uskon että jos asiasta mainitsen niin koulussa oleminen on yhtä helvettiä piikittelyn ja mykkäkoulun merkeissä. Miten siis ilmaista asia niin ettei toinen loukkaannu? Kun tää ahdistus vaan kasvaa niin voi olla että tulee kuitenkin sanottua tosi pahasti..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuskinpa tuolle ystävälle saat asian sanottua selvästi siten ettei se suuttuisi. Mutta et voi antaa hänen alkaa sinua liikaa omimaan, tuohan on jo aivan liikaa mitä kerroit. Aseta rajat koska hän ei kunnioita sinun yksityisyyttäsi.
Näin tekee ystävä.
Ystäväsi on jo kolmekymppinen ja käyttäytyy vähintääkin kuin teini?
Soittaa 5 krt päivässä?! Vähintään? Ei ole normaalia.
Hän on kyllä läheisriippuvainen, ja tarttis jotain apua. Ja se apu et ole kyllä sinä. Et vaikka olisit ammattilainenkin.
Johan tuollaisesta ripustautumisesta palaa käämit vähintääkin, selvä se.
Et ole olemassa pelkästään häntä varten, eikä "velvollisuutesi" ole esim vastata joka kerta puhelimeen, ottaa mukaan mökille, kuunnella piikittelyjä.. tai yhtään mitään, ellet ITSE halua.
Se "toivottavasti kuolisi" on pahimman sortin loukkaus. Hänellä näyttää olevan syystä tai toisesta elämässään ihan eri vaihde päällä kuin sulla, eikä velvollisuutesi missään tapauksessa ole alkaa elää hänen pillinsä mukaan. Jos hän olisi oikea ystäväsi, hän tajuaisi sen itsekin.
Hän tarvitsee kyllä apua, mutta ei ymmärrä sitä hakea?
Uskoisiko tai kuuntelisiko hän sinua siinä asiassa?..
Ainakin ota teidän tilanteenne puheeksi. Kerro yksityiskohtaisesti, mitä hänen käytöksessään et hyväksy, ja miltä se sinusta tuntuu.
Kerro ihan kaikki. Sanot että ET hyväksy hänen käytöstään. Kysy miltä hänestä itsestä tuntuisi, jos olisi sinun asemassasi.
Ellei hän muutu / ei mene juttelemaan jonnekin vaikeuksistaan, ei sinun kuitenkaan tarvitse vastata aina ja joka tilanteessa puhelimeen tai "olla käytettävissä." Sinä et ole hänen varjonsa. Sinun Ei tartte lähteä ns ulos, eikä varsinkaan panna häntä etusijalle mieheesi (tai muihin ystäviisi) nähden.
Jos teet niin, teet väärin niitä muita ihmisiä kohtaan, ja myös itseäsi kohtaan.
Kaverisi on aivan liian fiksoitunut sinuun. Ja jos se et olisi sinä, se olisi joku muu.
Eli pane välit poikki, että saat olla rauhassa.
Jonkun kaverisi sukulaisen täytyisi hommata hänelle terapiaa tai vahvempaa hoitoa.
ahdistaa! Vähemmästäkin ihminen ahdistuu. Riippuu tietenkin susta, haluatko jatkaa ystävyyttä vai välit poikki? Keskustelu olisi varmaankin paikallaan, mutta terveeltä ystäväsi käytös ei kuullosta...