Tapasin lähes kymmenen vuotta sitten itseäni vanhemman miehen. Veto oli heti molemminpuolinen. Taistelimme vastaan, mutta päädyimme kuitenkin sänkyyn. Olin sinkku ja tämä mies naimisissa ja kahden pienen lapsen isä. Juttumme jatkui useita vuosia. Seksiä oli erittäin harvoin, juttelua paljon. Tuntui, että toinen ymmärsi heti toisen ajatukset. Molemmat ajattelimme, ettei tällaista voi olla. Hän kuitenkin sanoi heti, ettei voi jättää perhettään ja minä en halunnut edes hänen jättävän. Sain keskusteluista kaiken tarpeellisen... Sitten avioiduin itse, sain neljä lasta. Mieheni tiesi ystävyydestä toiseen mieheen, muttei seksisuhteesta. Eikä meillä seksiä ollutkaan muutamaan vuoteen. Vuosi sitten se kuitenkin tapahtui taas. Juttelemme edelleen usein ja sekstailemme joskus. Olemme puhuneet paljon asiasta, kumpikaan ei halua rikkoa omaa eikä toisen perhettä, muttei myöskään lopettaa meidän sielujen sympatiaa. Ja jotenkin olen myös päässyt sinuiksi itseni kanssa... Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
kauan jatkunut toinen suhde
tosirakkaus
81323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei piilottele.
Vouhotat vain joutavia.
polymoniavioisuudesta?? Olette molemmat luonteeltanne sellaisia. Jos saisitte vielä kumppaninne kannattamaan samaa, niin tilannehan olisi ideaali.
Mutta, koska teette tuon salaa siipoiltanne, olette kaikin puolin epärehellisiä luusereita, ettekä ole ansainneet elämää perheenne kanssa.
Tuntuuko hienolta olla tuollainen luuseri... tuntuuko? kerro!!
..vaikka täytyy sanoa, että kimurantti tilanne teillä. Itse rakastuin sinkkuna ollessa itseäni paljon vanhempaan varattuun mieheen ja olimme sielunkumppanit. Itse en kestänyt kakkosena oloa ja meidän tarina sai ikävän päätöksen. En kyennyt olemaan kypsä niin vaikeassa tilanteessa ja nostan teille hattua, että olette kyenneet jotenkin elämään tuon tilanteen kanssa paljastumatta. Hienoa, että ymmärsit sen , kun mies sanoi, että ei voi jättää perhettään. teidän kohtaamisella on jokin tarkoitus, koska puhuttavaa on ollut niin paljon. Oletta täyttäneet toisissanne olevaa tyhjiötä ja sitähän rakkaus parhaimmillaan onkin...
Kiitos tuesta ;) Tänään viimeksi puhuimme pikapuhelun menneestä viikonlopusta ja siitä mitä kumpikin tahoillamme teimme. Viikonloput kun ovat niitä "perheen kanssa olemista". Hymy on taas huulilla muutaman päivän niistä pienistä vitseistä ja toistemme leikkimielisistä pilkkaamisista. ;) Ja se riittää!
..että itse tein sen virheen ja puhuin salasuhteestamme läheisimmille ystävilleni ja annoin niiden kommenttien vaikuttaa liikaa omiin ajatuksiini. Ihmiset tuomitsevat helposti salasuhteen ja vaikeahan se toki on ja tuntuuhan se myös väärältä ajoittain. Tämä oma "salarakkaani" vahvisti minua henkisesti ja tukikin monissa asioissa. menetin paljon erotessamme mutta tiedän, että ratkaisu oli silti oikea viimekädessä. Sen kuitenkin opin karulla tavalla, että ei kannata liikaa puhua omista asioistaan muille, sillä neuvonantajiahan riittää, vaikka itse neuvonantajilla ei olisikaan mitään kokemusta vastaavasta!
ole kertonut siitä kenellekään, en yhden yhdellekään ihmiselle. Kun sen tietää yksi, pian tietää toinenkin ja miksi kertoisin, kun kumminkin saisin paheksunnan osakseni. Kannan yksin huonon omantunnon ja muun pahan olon, jota tästä salasuhteesta vääjäämättä saa.
Eipä salasuhteesta kannata paljon kertoilla. Itse olen kertonut muutamalle, enkä näiden vuosien aikana ole ketään kiinni saanut eteenpäinkertomisesta. Tosin aivan kaikkea en ole kertonut edes parhaille kavereilleni. Koskaan kun ei tiedä, mitä esim. kännissä möläyttää. Ja täällä itäisen suomen pienessä kolkassa kaikki tuntevat toisensa vähän liiankin hyvin. Tämä toinen mies sanoo, ettei ole kertonut itse kenellekään, mutta joskus tuntuu, että miten hän pystyisi pitämään kaiken sisällään.
..juuri onkin mielestäni salasuhteessa se raskas puoli, kun ei voi ns.avoimesti kulkea "salarakkaan" kanssa.Tai minä en ainakaan voinut. Kyllähän me tosin joskus käytiin esim. syömässä yhdessä, mutta meitähän voitiin pitää ihan vaan kavereina. Piileskely ja se, ettei salasuhteesta voi puhua, vaikutti ainakin mun pääkoppaan raskaasti ja lopulta mun oli pakko riuhtaista itseni siitä suhteesta irti, kun vielä voimia oli.