Lähetin tämän viestin ensin parisuhdepalstalle mutta olisiko tämä oikeampi paikka...
Kolme viikkoa sitten mies ("toipunut" alkohollsti oli yhden illan ryyppäämässä mutta lopetti siihn. Sitten hän oli yön jossain kaverillaan miettimässä asioita mutta ei aamulla tultuaan haissut viinalle. Kohta pari viikkoa sitten hän oli juomassa 4 päivää, kävi kotona mutta lähti jatkamaan kun yritin puhua. Hän ei puhu, sanoo vaan, että luota minuun ja minulla on suunnitelma. Nyt hän on ollut jossain omien kavereidensa kanssa mökillä toipumassa ja keräämässä voimia. Minä täällä yritän selvitä oikean kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksen löytämisen ja kaksi vuotiaan lapsen kanssa. Onneksi minun äiti auttaa meitä todella paljon. Huomenna mies kuulemma on "toipunut" ja tulee kotiin. Hänen suunnitelmissaan me jatkamme kuten ennenkin ja hän lupaa, ettei tälläinen toistu. Minuun iski paniikki, ihan kuin ventovieras mies olisi tulossa, enkä minä tiedä mitä hänelle sanoa. Väärin jos sattuu sanomaan niin häipyy taas. Tein päätöksen, että lähden huomenna turvakotiin tyttäreni kanssa. Siellä on ammattiauttajia, kuuntelijoita. Fyysistä väkivaltaa en ole joutunut kokemaan. Nyt minua mietityttää, teenkö väärin kun lähden kun toinen on vihdoin tulossa kotiin? Toisaalta en minä voi jatkaa perunoiden istutusta tosta noin vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ero hirvittää lapsenkin takia ja kyllä minä vielä varmaan rakastan. Luottaa tuskin pystyn koskaan. Mitä mieltä oletteko onko oikein lähteä nyt ja vaatia häntä sinne selvittämään asioita vai pitäisikö minun odottaa kotona ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää... Pliis, mielipiteitä
Kolme viikkoa sitten mies ("toipunut" alkohollsti oli yhden illan ryyppäämässä mutta lopetti siihn. Sitten hän oli yön jossain kaverillaan miettimässä asioita mutta ei aamulla tultuaan haissut viinalle. Kohta pari viikkoa sitten hän oli juomassa 4 päivää, kävi kotona mutta lähti jatkamaan kun yritin puhua. Hän ei puhu, sanoo vaan, että luota minuun ja minulla on suunnitelma. Nyt hän on ollut jossain omien kavereidensa kanssa mökillä toipumassa ja keräämässä voimia. Minä täällä yritän selvitä oikean kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkityksen löytämisen ja kaksi vuotiaan lapsen kanssa. Onneksi minun äiti auttaa meitä todella paljon. Huomenna mies kuulemma on "toipunut" ja tulee kotiin. Hänen suunnitelmissaan me jatkamme kuten ennenkin ja hän lupaa, ettei tälläinen toistu. Minuun iski paniikki, ihan kuin ventovieras mies olisi tulossa, enkä minä tiedä mitä hänelle sanoa. Väärin jos sattuu sanomaan niin häipyy taas. Tein päätöksen, että lähden huomenna turvakotiin tyttäreni kanssa. Siellä on ammattiauttajia, kuuntelijoita. Fyysistä väkivaltaa en ole joutunut kokemaan. Nyt minua mietityttää, teenkö väärin kun lähden kun toinen on vihdoin tulossa kotiin? Toisaalta en minä voi jatkaa perunoiden istutusta tosta noin vain kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ero hirvittää lapsenkin takia ja kyllä minä vielä varmaan rakastan. Luottaa tuskin pystyn koskaan. Mitä mieltä oletteko onko oikein lähteä nyt ja vaatia häntä sinne selvittämään asioita vai pitäisikö minun odottaa kotona ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää... Pliis, mielipiteitä
Vastaukset 7
Vanhimmat
... mulla on just sama homma, paitsi ei yhteistä lasta :) En missään nimessä syytä sinua, mutta oletko kattonut peiliin?
Minä katsoin ja löysin vikkaa, mutta en sellaista vikaa, että toisen pitäis lähteä reissuun.
Se vain ei ole valmis sitoutumaan kunnolla. Sille on niin tärkeät omat kaverit, se pelkää tulevansa hylätyksi. mutta perhehän ei hylkää. eihän?
En kehota lähtemään, en neuvo. sinun pitää tehä ihan omat ratkaisusti, mutta pidä sydän sivussa ko teet päätöksiä. ...niin ja tiikeri ei pääse raidoistaan.. luuletko että on viimeinen kerta kun mies lähtee ja tulee?
on itsekäs ihminen. ei ajattele loppujen lopuksi muita. tiedän kokemuksesta millaista alkoholistin kanssa on elää....
Olen itse ollut noin 6 vuoden ajan samanlaisessa myllytyksessä. Lapseni ovat vaan jo isompia, silti tarvitsevat vielä isää. Kaiken tämän lupaamisen ja pettämisien lisäksi miehelle on tullut eri naisilta viestejä ja puhelinsoittojakin. Silti olen vielä antanut anteeksi nämä, kun mies on taas kerran luvannut parantaa tapansa ja keskittyä vaan meihin, omaan perheeseen. Pettymyksiä tulee melkein viikottain! Olen myös itselleni vihainen, kun en saa lähdettyä tämmöisestä liitosta. Toivossa on hyvä elää!!??
tuollaisessa elin itsekkin 5 vuotta. lapset pieniä...otin ja lähdin, enkä ole päivääkään katunut. nyt ihana mies ja hyvä isäpuoli lapsillani...en koskaan luota holistin sanaan..en ikinä...
Itselläni on vielä sellainen "ihana" anoppi, joka osaa syyllistää tarvittaessa. Sanoo syitä olevan molemmissa, mikä luultavasti osin pitää paikkansa, muttei aina. Sekä varottaa, että eron jälkeen mies menee ihan hunningolle....
se mies on aikuinen ihminen, joka päättää asioista ihan itse, sinä et pysty koskaan vaikuttamaan miehesi päätöksiin.
luuletko, että anoppini katsoi minua hyvällä? No, enmpä ole pahemmin ollut ex-anopin kanssa tekemisisssä, joskus kun lapset käyvät siellä.
en ollut mieheni vartija, enkä holhooja...nyt elän elämäni parasta aikaa, ilman stressiä tai muuta vastaavaa...
se on, että holisti on aina holisti, eikä koskaan saisi ottaa suullistakaan alkoholia. onneksi minun ei tarvitse enää kestää tuota....teit mielestäsi oikein...