Yhteydenpito

pitääkään, jos ei näytä hommasta mitään tulevan.

Jos oikein ihastuu, niin kyllähän sitä yhteyttä tekisi mieli pitää hyvinkin tiiviisti. Mutta yleensä tässä vaiheessa taktiikka astuu kuvaan. Eli ei haluta antaa itsestään liian innokasta ja/tai epätoivoista kuvaa. Ja mielestäni se on ihan ok. Ei sellaista hyperaktiivisuutta jaksa kukaan.

Eli jos suhde on tosiaan ihan alkutekijöissään, ollaan esim. sillai kivasti ihastuneita yms, niin mielestäni yhteydenotto parin viikon välein on aika jees. Puhelimessa voi höpistä niitä näitä ja välillä juttuja voi maustaa semmoisilla pikkutuhmuuksilla niin että se toinen taatusti tajuaa, että ihan pelkällä kaverilinjalla tässä ei olla. Pari kertaa kuussa voisi myös yrittää tavata. Niistä treffeistä kannattaa aina tehdä jotenkin "erikoiset" niin että homma pysyy freesinä.

Sitten tuosta yhdeydenpitotavasta vielä...tekstarit ovat ihan jees. Siinä voi kysellä kuulumisia ja taas höpistä jotain semi-vihjailevaa tyyliin "kävin just kylvyssä mutta sekin olis kyllä kahdestaan paljon kivempaa". Toki soittelukin on hyvä homma, mutta sen kanssa saa myös olla tarkkana ettei se toinen kyllästy sun ääneesi. Muutenkin jos meinaa soittaa, niin sitte kannattaa myös olla jotain fiksua/mielenkiintoista sanottavaa eli vaikka joku hauska tapahtuma viikon varrelta. Myös pomminvarma keino tehdä vaikutus on lähettää etanapostia. Eli jos sillä toisella on vaikka synttärit tms. niin ilman muuta kannattaa vaikka askarella itse kortti ja kirjoittaa siihen jotain mukavaa.

Tiedätkö mikä on puoliyhteys? No sukupuoli..