liiallinen kiltteys...

Minulla on "liian" kiltti mies. Aina avulias, harvemmin sanoo ei. Ja mielipiteitä todella saa pyytää. Mutta koskaan ei ole mieleeni tullut, että hänellä olisi "pienet aivot", tai että hänet täytyisi jättää "kiltteytensä" ansiosta! Arvostan häntä ja rakastan häntä. Mutta en sen takia, että hän on kiltti.

Olemme keskustelleet tästä kiltteydestä, ja hän tiedostaa sen. Mutta eipä sille mitään voi. Voithan aina lähteä kilpasille hänen kanssaan, kumpi onkaan kiltempi tänään? :)

miestä panemaan myös vastaan! Monet suhteet nykyaikana perustuvat liialliseen kiltteyteen ehkä juuri sen takia, kun toinen voi luulla suhteen loppuvan riitoihin. Mone epäkypsät suhteet loppuvatkin, joten pelkohan ei ole turha.

On se kummmaa, jos menee hyvin ja ei ole muuta syytä valittaa, niin valitetaan siitä ettei tuu tappelun aihetta. Turpaanko pitäisi lätkiä, ja olla joka asiasta erimieltä. Kyllä on ihmeellistä

Kun 2 ihmistä menee yhteen heistä tulee yksi
( Avioliiton määritelmä).

Tällaisessa suhteessa kummatkin hoitaa siis oman osansa.Mikä on sitten oma osa? No se on se minkä parhaiten osaa..parenmin kuin toinen siis.

Naiset ovat sosiaalisempia yleensä ja puhuvat jo luonnostaan enempi muin miehet.Päivittäisten sanojen määrää (jossain joskus seurattiinkin ja olisiko ollut niin että) nainen puhui peräti 50% enemmän sanoja kuin mies( muistelen nyt ,en ole ihan varma ,luku oli kuitenkin huomattava ).

Toisaalta miehenä voi ajatella että jos asia ei ole tärkeä niin antaa toiselle (sinulle) tilaa elää ja päättää asioita.
En usko miehesi aivokapasiteetin pienuuteen.

Yleensä pienellä aivokapasiteetilla puhutaan paljon ja väitellään kaikesta tyhjänpäiväisistäkin.

Itse olen ollut myös kiltti ja mihin se johti.
Naiseni ajanmittaan luuli kävelevänsä minun yli ( arvostuksen puute).
Siinä meinasi tulla ero. Silloin panin hanttiin siltä osin että aloin ihmettelemään että mihin toisen kunnioitus oli hävinnyt?

Itselläni oli jo toinen nainen kiikarissa(niin pahaksi tilanne meni).

Lopulta kuitenkin saimme asiasta puhuttua ja löysimme yhteisen sävelen ja ymmärryksen yhteiselle taipalleellemme(onneksi).

Minusta on tärkeää että yritätte puhua asioista rakkaudella ( ei vaatimis hengessä).

Kaksi muuttuu yhdeksi= Kummatkin etsii yhteistä etua eikä toisistaan vikoja/taistelun aiheita.

Hyvä tapa purkaa välille syntyneitä kosketuspaineita on vaikka lähteä pelaamaan tennistä tai sulkapalloa(vuokrata kenttä).

Kaksi ihmistä meni yhteen rakkaudesta.. he elävät rakkaudessa/-sta ja kuolevat rakastaen.

Rakkaus on voima joten pitäkää se tärkeänä suhteessanne.

Kaikkea hyvää teille naisille tarkoittaen ..mies kiltti ja nätti ;)

Ps. jokainen mies osaa olla kova,laskelmoiva ja pahakin mutta sitä ei kukaan halua nähdä koska jäljet ovat ikäviä.
Naisen ase on puhe ja miehen teot.
Näin he kaksi tukevat toinen toisiaan,täyttävät toistensa epäkohtia ja ovat yksi(taistelupari).

Onkohan aina kyse "liiasta" kiltteydestä?
Ihmistähän voi koittaa opettaa(hänen omilla ehdoillaan), muttei perusluonnetta voi muuttaa. Luonteen mukaisen käytöksen muutosyritys ajaa suhteen isompaan tai pienempään kriisiin.

Sellainen kiltti hiljainen mies saattaa selän takana käyttäytyä vastapainoksi erittäin petollisesti. Kokemusta on, esim pettämisiä, huijaamisia paljastuu jne. Sitten vuosien kuluessa toinen ei halua enää panostaa lainkaan toisen hyvinvointiin kun ei tarvitse kuin olla vaan.
Kamalaa, suhteessa on oltava haastetta, kehitystä ja sähköä!

Oletko Layla ollut suhteessa pitkään? Toivottovasti jopa liian pitkään, että havahdut TAI sitten vaan saatat joutua hyväksymään miehesi myötäilyn joka asiassa.

meillä sitä haastetta on vaikka muille jakaa! Mies tekee aloitteita jo liiaksi asti.Päätökset hän tekee jo ennen kuin itse edes kuulen niistä. Onneksi hänen tekemät päätökset tukevat omiani, jotka ovat myös samansuuntaisia, tosin pienin varauksin.

Minä EN voisi elää miehen kanssa, joka on kuin silli suolassa, eli pitää olla haastetta omalle tempperamentilleni, ei siitä suhteesta muuten mitään pysyvää tule.
Miehen liiallinen kiltteys tappaa naisessa suhteen laadun.
Uskoisin, että suhteenne ei tule kestämään suurempia mullistuksia, kun nyt jo tunnet noin miestäsi kohtaan!

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että miehen rooli on hakusessa. Puhutaan paljon tasaarvosta, kotitöihin osallistuvasta miehestä, koti-isistä. Pian väitetään tutkimuksissa että mies on liian kiltti.
Kun oikein stereotypistetaan, niin nainen osoittaa tunteitaan sanoin, mies teoin. Meilläkin vaimoni on opettanut minua puhumaan, mutta silti vanha luonteeni on pohjalla ja minusta ei koskaan tule suupalttia. Vastaavasti odotan puolestani myös vaimoltani, että hän opettelee näyttämään teoin välittämistä tai suuttumustaan.

Usein pikkuasioiden päätöksistä ja järjestyksistä meillä tuli isokin riita, enkä yleensä pidä niitä asioita niin tärkeinä, että niistä pitäisi ylimääräistä draamaa tehdä. Minun luonteellani kun lauhtuminen kestää pitkään.
Siksi meillä todennäköisen ison riidan välttämiseksi annan vaimon tehdä mieleisensä päätökset.
Joskus olemme siitä keskustelleet ja olen sanonut, että jos pikkuasioista päättäminen on niin rankkaa pitemmän päälle, niin voinhan mitä ottaa taakan kannettavaksi...yleensä tämä mahdollisuus ei ole käynyt, vaan tilanne uhkaa riitautua.

Joskus taas tilanne ajautuu siihen, että syntyy riita vaikka olen viestittänyt että nyt ollaan vaarallisella alueella. Mielestäni vaimoni usein haluaakin "puhdistaa ilmaa", mistä taas minä en pidä (en pidä muutenkaan riidoista).
Sovinnon teko on taas minulle vaikeaa, varsinkin jos tunnen olleeni oikeutettu suuttumaan.

Jossain mielessä pidän itseäni kilttinä miehenä, vaikka jossain sisälläni asuukin "pieniä perkeleitä". Puolisoni tuntien pidän usein jotain asiaa niin vähäpätöisenä, jotta siitä pitäisi mellakka nostaa, joten annan usein hänen tehdä niistä päätökset.

Mielestäni "raadollistettuna" parisuhde on jatkuvaa valtataistelua ja viime aikoina olen ottanut itselleni aikaa ja tilaa, jotta jaksaisin henkisesti yleensä jatkaa perhe-elämää ja työelämää. Tämä "ajan ja tilan" otto onkin aiheuttanut säröjä suhteeseemme, sillä vaimoni ei sitä mielellään olisi suonut. Jostain syystä hän haluaisi mielellään ohjelmoida minun aikani täyteen, jos vain saisi.
Mielestäni kokonaisuudessaan tämä "valtataistelu" rasittaa suhdetta ja vaikka riita sovitaan, niin jokin siemen jää siitä syvälle itämään.
Parhaimmillaan avioliitto tuntuu olevan maailman onnekkaimpien joukossa, kun taas riidan jälkeen, tuntuu että olisiko syytä jatkaa.

Kiltteys saattaa olla myös toisen kunnioittamista. Ihanne olisi että kummallakin olisi yhteisessä elämässä oma "vastuu-alueensa", jolla on suvereeni päätäntävalta (puolison mielipide huomioiden) ja päätöksistä jälkikäteen ei "mussutettaisi". Käytäntöön on teoriaa vain aina vaikeampaa soveltaa.

Niin "myötä- kuin vastoinkäyminen" minusta tarkoittaa luottamusta toisen päätöksistä kuin että välillä myös sen päätösvallan antamista toiselle.

Silti karvoineen päivineen, avioliitto on ollut elämässäni onnenpotku !

... yhtä asiaa Sinulta: jos miehesi on tehnyt aloitteita tai kertonut päässään pyörivistä ajatuksista sinulle, kuinka olet silloin reagoinut?

Omasta hyvästä kokemuksesta tiedän, että aloitteiden teko ja ajatuksistaan puhuminen saattaa loppua, jos niiden vastaanotto on järjestelmällisesti negatiivista.

Tämä ehkä sivuaa vähän aihetta, mutta kun olimme mieheni kanssa baarissa, alkoi toinen mies uhitella hänelle.
Mieheni tapansa mukaisesti vain perääntyi ja tilanne päätyi siihen, että MINÄ kierin lattialla tämän uhittelijan kanssa!
Olin järkyttynyt ettei mieheni puolustanut itseään ja minua, kun tämä ääliö löi häntä takaa päin! Kai se sitten on siihen mentävä että naiset tekee kaiken ja miehet ei mitään?
Jos minäkin joskus "auon päätäni" hänelle aiheesta, kuten kaapin ovien auki jättäminen ja muutenkin sotkeminen, niin tämä iso mies melkein vääntää itkua ja saan häntä lohdutella kun olin niin ilkeä että kehtasin sanoa asiasta.. MUR!
Alkaa tosiaan jurppimaan seurustella, kun en käsitä mihin miestä tarvitsen? MINÄ olen se, joka saan puolustaa molempia tappeluissa, MINÄ olen se joka viime kädessä kotimme hoidan ja koko suhteemme muutenkin!

Ota asia puheeksi ja kysy suoraan että, onko vaikeata päättää, vai pelkäätkö että joku menee suhteessa pieleen jos kyselee toisen luonteesta.