Olen jo elämää aika paljon nähnyt. Parisuhteitakin on takana, mutta ne aina loppuvat yllättäen ja erittäin haavoittavasti minun kannaltani. Ja nyt olen sitten päätynyt onnelliseen elämänvaiheeseen eli yksinoloon.
Vähitellen olen luonnut oman ykistyisen elämäni, jossa minä saan olla sellainen kuin olen, eikä kukaan arvostele eikä hauku. Jos sellainen olotila olisi parisuhteessa mahdollista, olisin todellakin siihen pyrkimässä, mutta epäilen parisuhteen olevan aika väkialtaista puuhaa.
Vähitellen olen luonnut oman ykistyisen elämäni, jossa minä saan olla sellainen kuin olen, eikä kukaan arvostele eikä hauku. Jos sellainen olotila olisi parisuhteessa mahdollista, olisin todellakin siihen pyrkimässä, mutta epäilen parisuhteen olevan aika väkialtaista puuhaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Parisuhteessa täytyy ajatella toista ja myös huomioida, ei voi tehä aina mitä huvittaa.. jos pystyis niin olis elämä helppoa ja minäkin pyrkisin siihen!!
Aika itsekäs mielipide, että TARVITSEE ajatella toista ihmistä!
Kyllä se on niin, että parisuhteessa HALUAA ajatella toista ja hänen hyväänsä puolin ja toisin...
Olisko tuossa syy , miksi sinun suhteesi ole onnitunut?!
Syy näihin suhteiden kariutumisiin oli se, että ajattelin liiankin kanssa toisen ihmisen hyvää. Ja vuosien jälkeen huomsin, että minua käytettiin hyväksi. Asunnossani asuttiin, vaikka minä en siellä asunut (koska olin turvakodissa). Autoni kanssa ajeltiin, koska avaimia minunlaiselleni hullulle ei voinut kuulemma antaa. Ja lopulta lähdettiin toisen naisen mukaan. Yleensä nämä naiset olivatkin olleet kuviossa jo aika pitkään, ennenkuin monien yksinäisten juhannuksien jälkeen asia valkeni minulle.
"Vähitellen olen luonnut oman ykistyisen elämäni, jossa minä saan olla sellainen kuin olen, eikä kukaan arvostele eikä hauku." tuo on se olotila, joka on jostain syystä uhka kumppanille ja ilmeisesti toisen varmuus on on toiselle epävarmuus.
Jos se varmuus heijastuu kumppaniin itekkyytenä ja omien tarpeiden ja etujen jatkuvana etusijalle asettamisena, niin sitten se ON toiselle uhka... ja epävarmuuskin siinä mielessä, että ei voi luottaa täysillä...
mä annan kaikkien elää ihan rauhassa yksin tai kaksin mut MÄ EN OLE KENENKÄÄN HÄTÄVARA enkä ole ollutkaan
Siis jos kerta ihmisillä on hyvä omasta mielestään ainkin , elää yksin ELÄKÄÄ.
saanen kuitenkin muistuttaa että ihmisillä on useita perustarpeita.
läheisyys
ruoka
lämpö
seksualiisuus
turvallisuuden tunne
ja vaikka mitä
jos tarpeeksi monesta on "vajaa" ihminen oireilee vaikkapa masennuksena
Mä voin elää itsekseen mut mä haluun enemmin elää kaksin. Pelkästään seksuaalisesti ei tulisi mieleenikään, ennemin yksin.
Jos tuo on totta niin onnittelen ja olen sinulle kateellinen. Itsekin yritän kovasti saada itseäni vakuuttuneeksi, että meikäläisen on sittenkin parasta olla ihan issekseen. Vakuuttelussa on välillä vaikeuksia.
Minäkin olen monesti ajatellut, että olen itsekäs etc. Todellisuudessa olen nyt terveen itsekäs, koska olen aika kovia kokenut. Ehkäpä joskus vielä pääsen tässäkin eteenpäin, ja löydän kumppanin. Sen toivossa en kuitenkaan elä, vaan pyrin rakentamaan elämäni omilla ehdoilla nyt.
Minä kirjoitinkin pitkät pätkät tuohon vanhapoika/vanhapiika-ketjuun. Sielläjoku sanoikin viisaasti, että mikään ratkaisu ei ole parempi toista. Jokin asia sopii joillekin ihmisille paljon paremmin kuin toinen asia mutta kenelläkään ei ole varaa alkaa arvostelemaan toisten valintoja.
Itse kun ilmoitin olevani vanhapoika ja sellaisena loppuikäni pysyväni niin alkoi taas tulla noita neuvoja, että näin tai noin saat naisen tai muuten vastaanvänkäämistä ikäänkuin minun mielipiteeni olisi ollut väärä ja muut yrittäisivät ns saada minua järkiini.
Itse kuitenkin olen jo päälle kolmekymppinen eikä ole koskaan ollut suhdetta joten kyllä minä tiedän, että ei sellaista koskaan eteen tulekaan. Sen vaan tietää. Olen asiasta 100% varma. Jotenkin alitajuntaisesti olen asian tiennyt jo teini-ikäisestä lähtien, että yksin taidan minä elämäni tässä maaailmassa elää. Tietenkin nuorempana sitä toivoi olevansa väärässä mutta kyllä nuoasiat vain tietää.
Monet sanovat tuohon, että on sitten ankea ja yksinäinen vanhuus edessä. Saattaa olla muttaliekö sesen onnellisempi jos olisi suhteessa jonkun kanssa vain ettei olisi yksin mutta se joku ei olisi itselle oikea tai itse ei sille jollekin olisi oikea. Minun kohdallani on täysin selvä asia, että minä en ole se oikea kenellekään ja hyvin harva nainenkaan on sellainen, josta minä ajattelisin että hän on minulle se oikea.
Nämäon näitä elämän karuja tosiasioita, jotka ajan myötä oppii hyväksymään. Näillä palstoilla vaan on vähän väliä äänessä kaikenlaiset satutädit, jotka lässyttää kuinka "jokaiselle on olemassa joku" ja kuinka "kukaan ei voi elää ilman rakkautta". Kuitenkin, kun katsoo kuinka paljon Suomessakin on ihmisiä yksinäisinä niin tuollaiset jokaiselle-on-joku-löpinät saavat näkemään punaista. Ei vaan ole ja sillä siisti.
Siis, alkuperäiseen aiheeseen, ei ole olemassa mitään oikeata vastausta. Joillekin ihmisille ei minkäänlainen suhde jokatapauksessa ikinä toimi. Itse asiassa, vaikka en itse ole koskaan ketään kohtaan ollut väkivaltainen nin luulisin, että jos minulla olisi suhde niin olisin nimenomaan väkivaltainen, mustasukkainen, vainoharhainen ym joten minun kaltaistani ihmistä pitäisi mielestäni kannustaa pysyttelemään pois parisuhteista kuin kannustaa moista tavoittelemaan.
Älä koskaan hankkiudu parisuhteeseen..samaa tai eri sukupuolta olevan toisen ihmisen kanssa!!!