väkivaltainen

Voiko joku myöntää olevansa sellainen?

Mä.Pahoinpitelen miestäni HENKISESTI aivan kamalalla tavalla. Olen järkyttävän ilkeä, mutta tajuan sen vasta jälkeenpäin.Katson halveksivasti, puukkoja satelee, mies menee ihan lukkoon ja se ärsyttää mua vielä enemmän.

Siinä vaiheessa sitä ei vaan oikeen tajua.Vasta myöhemmin tulee morkkis, ihan hirvee olo,semmonen etten voi pyytää edes anteeksi koska en voi saada.Itken ja vakuuttelen etten enää koskaan, Sanon kuinka kadun ja kuinka vihaan itteäni sen takia. Ja häpeän. Tuntuu ettei kukaan muu nainen voi olla tämmönen, kiltille kultaselle miehelle. Jos mies ois mulle semmonen, oisin varmaan itsetuhon partaalla..

Olen käyny terapiassa n.4v väkivaltasen lapsuuden takia. Ilkeyttä oli,halveksuntaa, hyvin oon omaksunu sen.Terapia ei näköjään auttanu..Osaatteko auttaa, tuntuu että tuhoan rakkaimman ihmisen, kylmetän hänestä lämmön omalla julmuudella.Miten voisin muuttua paremmaksi kun vasta riidan jälkeen huomaan kuinka ilkeästi taas sanoin!??

Kommentoikaa!Sydän on pakahtua monesti omasta pahuudesta....
2823
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tavallinen jäkättäjä ja v....ilija. Mieti mitä oikein haluat sanoa haukkumisella? Mikä sinua ärsyttää? Toistatko jotakin kaavaa? Oletko kaikkien kanssa samanlainen? Onko mies sinusta liian kiltti? Haastatko riitaa ja toinen meneekin lukkoon?

Pyydä aina anteeksi ja opetelkaa yhdessäoloa ja kommunikointia.
Jos ei onnistu, niin eihän ole pakko jatkaa.

Äänestä

Nykytilanteessa sun ei pitäisi olla suhteessa. Et hallitse itseäsi etkä omaa käytöstäsi.

Jos neljä vuotta jatkunut terapia ei ole tuottanut mitään muutosta olisi syytä ehkä hakeutua toiselle terapeutille tai kokeilla jotain muuta terapiamuotoa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttöystävä kirjoitti:

Voiko joku myöntää olevansa sellainen?

Mä.Pahoinpitelen miestäni HENKISESTI aivan kamalalla tavalla. Olen järkyttävän ilkeä, mutta tajuan sen vasta jälkeenpäin.Katson halveksivasti, puukkoja satelee, mies menee ihan lukkoon ja se ärsyttää mua vielä enemmän.

Siinä vaiheessa sitä ei vaan oikeen tajua.Vasta myöhemmin tulee morkkis, ihan hirvee olo,semmonen etten voi pyytää edes anteeksi koska en voi saada.Itken ja vakuuttelen etten enää koskaan, Sanon kuinka kadun ja kuinka vihaan itteäni sen takia. Ja häpeän. Tuntuu ettei kukaan muu nainen voi olla tämmönen, kiltille kultaselle miehelle. Jos mies ois mulle semmonen, oisin varmaan itsetuhon partaalla..

Olen käyny terapiassa n.4v väkivaltasen lapsuuden takia. Ilkeyttä oli,halveksuntaa, hyvin oon omaksunu sen.Terapia ei näköjään auttanu..Osaatteko auttaa, tuntuu että tuhoan rakkaimman ihmisen, kylmetän hänestä lämmön omalla julmuudella.Miten voisin muuttua paremmaksi kun vasta riidan jälkeen huomaan kuinka ilkeästi taas sanoin!??

Kommentoikaa!Sydän on pakahtua monesti omasta pahuudesta....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu