Kyselisin vain että onko täällä muita tyttö- tai poikaystäviä joille kesä on yksinäistä aikaa kun golf kentät avautuvat..?!
Itse olen alkanut tuntemaan syvää inhoa koko lajia kohtaan tämän kevään ja kesän aikana. Kerran jos toisenkin olen saanut väistyä tämän harrastuksen tieltä. Poikaystäväni on kuin hypnoosissa. Kärsii vieroitus oireita jos viikkokin kuluu ilman rakkaita rautamailoja.
Minä saan jäädä toiseksi. Kaikki huipentui siihen kun olisin todella kipeästi (asiaa en halua paljastaa) tarvinnut poikaystäväni tukea, mutta hän häipyikin golf kentälle.
Itse olen alkanut tuntemaan syvää inhoa koko lajia kohtaan tämän kevään ja kesän aikana. Kerran jos toisenkin olen saanut väistyä tämän harrastuksen tieltä. Poikaystäväni on kuin hypnoosissa. Kärsii vieroitus oireita jos viikkokin kuluu ilman rakkaita rautamailoja.
Minä saan jäädä toiseksi. Kaikki huipentui siihen kun olisin todella kipeästi (asiaa en halua paljastaa) tarvinnut poikaystäväni tukea, mutta hän häipyikin golf kentälle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
.. viimeistään sitten kun olet kyllästynyt, lähtenyt ja karistanut kaikki parisuhteen tomut jaloistasi.. silloin hän ymmärtää että se rautamaila on sittenkin kovin kylmä halattava ja huonosti suuteleva.
Olisiko vakavan keskustelun paikka, aiheesta "ajankäyttö"? Milloin on harrastatte/ vietätte aikaa omilla tahoillanne ja milloin taas on aikaa toisillenne ja yhteisille jutuillenne..
Opetelkaa nyt puhumaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan herran tähden parisuhteissanne.
Ensimmäinen virhe on kun alkaa pitää kumppaniaan itsestään selvyytenä..
tottahan tuo on mitä sanot.. mutta tuntuu että eivät sanat riitä, hän ei totaalisesti ymmärrä enää miten hän aikaansa harrastukseensa käyttää.. minun kustannuksella..
Ratkaisu hänen mielestään on se että itsekkin alan lajia harrastamaan, mutta se ei kyllä ole minulle vaihtoehto..!!
sano äijäles etä menee naimisiin sen harrastuksesa kanssa jos se on tärkeempää ku sinä...
No, tietysti se on ikävää ettet saanut kerrottua asiaasi kun sinusta siltä tuntui. Tosin: et kai kuvittele että miehesi on ajatustenlukija?
Golfkentillä näkee tosi paljon pariskuntia, oletko tullut ajatelleksi että siinä olisi sinullekin kiva harrastus ja voisitte harrastaa yhdessä?
Sitä paitsi, eiköhän ole parempi että mies harrastaa kuin se että hän tyytymättömänä makaa sohvalla ja juo kaljaa? En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka valittavat toisen harrastuksista. Miksi odotat kotona, mikset lähde touhuamaan itsekin? Jos ei tuo golf käy sinulle, etsi jotain muuta omaa. Golfkausi kestää vain puoli vuotta, sen toisen puoliskon sinunkin miehesi on varmasti enemmän "käytössäsi".
Ei pidä ihmetellä miksi liitot eivät kestä kun ihmisillä on ensisijaisesti aina vaan halu rajoittaa toista eikä olla sen sortin kumppani että toisella olisi aito halu olla kanssaan...
Kyse ei ole rajoittamisesta. Meillä on molemmilla paljon omia juttuja ja harrastuksia ja olemme molemmat siitä iloisia. Poikaystäväni harrastaa golfin lisäksi muutamaa muutakin lajia, joihin kuluu paljon aikaa ja joita mielelläni seuraan katsomosta. Enkä todellakaan halua rajoittaa hänen urheiluaan tms. koska en kestäisi mitään sohvaperunaa. Mutta golfista on TODELLA tullut ongelma. Jos olemme sopineet yhteisestä illasta, saatan tavoittaa hänet pitkän odottelun jälkeen puhelimitse golf-kentältä, mistä hän ei ole "ainakaan muutamaan tuntiin" vielä tulossa.
Ja tilanne josta mainitsin jolloin häntä olisin tuekseni tarvinnut oli kirjaimellisesti kuoleman vakava, en muuten olisi hernettä nenääni vetänyt.
Jos et halua rajoittaa miehesi golffausta niin mitä sitten haluat?
Sinulle ehdottomasti golfin harrastaminen ei ole vaihtoehto mutta miehellesi sen vähentämisen pitää olla. Juupa juu.
Mielestäni parisuhteessa molemmilla tulee olla omia juttuja eikä toisen elämää voi alkaa rajoittamaan, mutta toinen täytyy myös ottaa (mieluiten siis omatoimisesti) huomioon eikä asettaa omaa harrastustaan tms. huomattavalle etusijalle.
Toisen elämän rajoittaminen on itsekästä, mutta niin on myös toisen huomioimatta jättäminen. Jos parisuhteeseen ryhtyy, joutuu väkisinkin elämäsään tekemään muutoksia ja jopa uhrauksia.
Eikä miehenikään ole innostunut osallistumaan jooga tunneille kanssani. Vaikka siitä, toisin kuin golfista, olisi varmaankin iloa meille molemmille suurta nautintoa tuottavassa yhteisessä harrastuksessamme...
;P
Golffarit tuntuvat suhtautuvan tähän asiaan niin, että golf on tärkeämpää kuin mikään parisuhde tai muu elämä. Aika omituista minusta. Gofpisteen sivuilla on asiasta threadi, jossa golffarien yhteinen kanta näyttää olevan että jos ei nainen anna golffata niin paljon kuin haluaa, niin sitten heila vaihtoon:
http://www.golfpiste.com/forum/posts.asp?tid=115036&lang=fi
Minusta tuntuu kovin kylmältä että joku peli koetaan toista ihmistä ja hyvää ihmissuhdetta tärkeämmäksi. Kyllä toki omia harrastuksia pitää olla, mutta minusta on outoa, jos harrastus on se elämän ykkös asia, jonka takia on valmis olemaan vaikka yksin ja hylkäämään rakkaansa. En ymmärrä tuollaista arvomaailmaa ollenkaan. Pelottavaa että tällainen kylmyys on noin yleistä.
Sun kannattais miettiä, että mikä olis sopiva harrastusten määrä viikkotasolla. Riittäisikö esim. se, että on kummallakin omia menoja esim. ti ja to sekä sen lisäksi yksi kokonainen päivä viikonloppuna (la tai su)? Samoin loma-ajasta, että onko OK, että mies on esim. laskettelureissulla puolet talvilomasta ja golffaamassa puolet kesälomasta, mutta loppupuolisko tehdään sinun haluamia asioita?
Kannattaa pitää mielessä, että joskus pelkkä rakkaus ei riitä, vaan suhde kaatuu ihan muihin juttuihin. Ehkä tuollaisella golf-miehellä pitäisi itsellään olla golfvaimo tai vaihtoehtoisesti tyytyä vain pelkkään seurusteluun tai satunnaispanoon, jolloin ei edes kuvittele, että nähtäisi kuin pari kertaa kuukaudessa lemmenhetkien takia.
Tämä golf on muodostunut myös uskottomuus asiaksi, sillä oikein etsitään toisen sukupuolen seuraa goffiin ja tiedän erään harrastajan pelimiehen oikein naissankariksi, särkee perheet.
Pienet lapset jäävät vaille äitiään, kun tämä munamies häärii.
Inhoan myös golfin ja sen pelaajia, suorastaan vihaan koko peliä ja egoilemista. elävät kuin olisivat muita ihmisä parempia, mutta täyttä sikailua.
Ymmärrän teitä hyvät golf-lesket! Itse olen sellainen, uusiperheen n. 40 v ikäinen nainen. Mies on n. 6 pv/vko kentällä (lomalla sekä töiden päälle), kierros kestää 4,5 h about, omat lapset ja hänen lapset pääasiaassa aina mun vastuulla. Puhe ei auta, huuma on suuri.. Itsekin yritin lajia, mutta mun mielestä jonkun pitää olla välillä kotona... Tuen harrastuksissa, mutta liika on liikaa... Puoli vuotta on aina yhteisestä ajasta pois... Toki mietin vakavissani, että enemmän sitä itsekin harrastaisin, mutta ei vaan aika riitä kaikkeen... Mökillä ei voida olla, reissuja ei voida tehdä.... Toki jos golf-kenttä löytyy niin sitten värjöttelen lasten kanssa odotellen jossain. Tässä ei ole enää kyse nipottamisesta. Ihan täynnä välillä!! Vastuun omista lapsista ymmärrän, mutta kun toisenkin lapset on aina vastuullani! Itseäni laji alussa kiehtoi, mutta nyt vaan vihaks pistää!