...olen todella pulassa omien tunteideni kanssa.
Nyt haluaisin selvittää lopullisesti asiat oikealle tolalle miehen kanssa, mutta en uskalla jotenkin lähestyä häntä.
Meillä siis yhteinen historia, mutta varattuina. Suhde loppui, ystävyys jäi, ja olimme paljon tekemisissä. Pääsin yli tästä miehestä, siis pidin hänestä edelleen paljon, mutta hyväksyin, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Nyt olemme molemmat vapaita, ja se on tuonut aivan uuden jännitteen välillemme. Tapaamisemme ovat kireitä, ja tuntuu, että molemmat välttelevät toisiaan, istutaan mahd. kaukana toisistamme, jotta emme vahingossakaan koskettaisi toisiamme. Mies on muuttunut jotenkin kylmäksikin viesteissään.
Hänen erostaan on vain reilu kuukausi aikaa. Tiedän, että hän on sekaisin pitkän liiton päätyttyä, enkä haluakaan sekaantua asiaan enempää. Olen yrittänyt sanoa miehelle, etten todellakaan ole suin päin menossa naimisiin kanssaan, enkä edes haaveile seurustelusta.
Mutta, olen myös sanonut hiljattain, että minulle tämä kaverisuhde on liian vaikea, että tunteita on vielä liikaa.
Tämä asia ahdistaa nyt ihan joka hetki, enkä pääse tästä kuplasta ulos. Haluaisin vihdoin saada tilaisuuden keskustella asiasta, mutta koen, että hän ei näe tarvetta puhua mistään, koska mitään ei varsinaisesti ole, siis suhdetta tms.
Osaisitko lyhyen kuvauksen perusteella kertoa minulle, miten etenen? Yritänkö vain jatkaa, ja katsoa mitä aika tuo tullessaan, vai tuoko mitään?
Vai voisinko varovasti ehdottaa miehelle juttutuokiota? Pelkään vain, että hän perääntyy heti, jos tällaista ehdotan. Varsinkin, kun varmasti oman eronsa vuoksi on vaikeaa muutenkin.
Jotenkin tämä möykky sydämestä pitäisi saada ulos. Olen iloinen ja hymyilevä ihminen, ja nyt olen kadottanut nuo ominaisuudet.
Haluaisin todella löytää hymyni uudelleen, ja elää kesää eteenpäin. Nyt poljen näissä tuntemuksissa, ja murenen sisältäpäin.
Nyt haluaisin selvittää lopullisesti asiat oikealle tolalle miehen kanssa, mutta en uskalla jotenkin lähestyä häntä.
Meillä siis yhteinen historia, mutta varattuina. Suhde loppui, ystävyys jäi, ja olimme paljon tekemisissä. Pääsin yli tästä miehestä, siis pidin hänestä edelleen paljon, mutta hyväksyin, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Nyt olemme molemmat vapaita, ja se on tuonut aivan uuden jännitteen välillemme. Tapaamisemme ovat kireitä, ja tuntuu, että molemmat välttelevät toisiaan, istutaan mahd. kaukana toisistamme, jotta emme vahingossakaan koskettaisi toisiamme. Mies on muuttunut jotenkin kylmäksikin viesteissään.
Hänen erostaan on vain reilu kuukausi aikaa. Tiedän, että hän on sekaisin pitkän liiton päätyttyä, enkä haluakaan sekaantua asiaan enempää. Olen yrittänyt sanoa miehelle, etten todellakaan ole suin päin menossa naimisiin kanssaan, enkä edes haaveile seurustelusta.
Mutta, olen myös sanonut hiljattain, että minulle tämä kaverisuhde on liian vaikea, että tunteita on vielä liikaa.
Tämä asia ahdistaa nyt ihan joka hetki, enkä pääse tästä kuplasta ulos. Haluaisin vihdoin saada tilaisuuden keskustella asiasta, mutta koen, että hän ei näe tarvetta puhua mistään, koska mitään ei varsinaisesti ole, siis suhdetta tms.
Osaisitko lyhyen kuvauksen perusteella kertoa minulle, miten etenen? Yritänkö vain jatkaa, ja katsoa mitä aika tuo tullessaan, vai tuoko mitään?
Vai voisinko varovasti ehdottaa miehelle juttutuokiota? Pelkään vain, että hän perääntyy heti, jos tällaista ehdotan. Varsinkin, kun varmasti oman eronsa vuoksi on vaikeaa muutenkin.
Jotenkin tämä möykky sydämestä pitäisi saada ulos. Olen iloinen ja hymyilevä ihminen, ja nyt olen kadottanut nuo ominaisuudet.
Haluaisin todella löytää hymyni uudelleen, ja elää kesää eteenpäin. Nyt poljen näissä tuntemuksissa, ja murenen sisältäpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin täsmälleen samassa tilanteessa vuosi sitten. aivan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Ikävä kyllä minun neuvoni on, että annat olla koko ihmisen rauhassa ja miettiä tykönään asioita. Noissa varattuina alkaneissa suhteissa on niin paljon painolastia mukana, että harvemmin se onnellisesti päättyy, vaikka molemmat eroaisivatkin. Mies varmaan ajattelee, että sinulla on nyt liikaa odotuksia, joita hän ei pysty/kykene/halua nyt täyttämään. Siksi hän sinua välttelee, ja pininkin ele sinulta ahdistaa häntä. Unohda siis juttutuokiot, jos yhtään epäilyttää ja jätä vaan hänet rauhaan joksikin aikaa. Siitä sitten aikanaan kehkeytyy vielä jotain tai sitten ei. Minun tapauksessani mies löysi kokonaan uuden ihmisen, jonka kanssa halusi tavallaan kai aloittaa puhtaalta pöydältä.
Voimia!
Ai munkohan miehestäni puhut? Alkoiko stoorinne viime syksynä? Nyt luuseri luuli eronneensa musta, kun teki asumuseron. Ei se mitään eronnut ole. Sillä on vaimo ja 2 lasta. Helppo teidän suhteestanne ei tule, lapset pitävät hänet sen verran vauhdissa tulevaisuudessakin. Tee mitä haluat, mut jos kysessä on mun mies, niin en voi muuta sanoa kuin että paskaan olet kätesi tunkenut. Onnea vaan!
Joidenkin mielestä koko maailma pyörii niiden ympärillä. Mikähän mahtaisi olla tuon kuvitelmasi todennäköisyys - 0,0001%? Ei siis kovin suuri.
Jaa mutta sinähän olet tietysti se joka istui yläasteella matikantunnit viereisessä pulpetissa, joten ymmärrän miksi olet tuota mieltä (prosentit taitavat olla lähes samat).
luuletko että kirjoittaja oikeasti luuli näin? hölmö.
Ehkä se oli vain lohkaisu pettyneet ihmisen suusta. Kuka helvetti oikeasti luulee et kaikki jutut netissä kolahtaa just omaan elmään? haloo hei!!!
Ei ole sinun miehesi, olen pahoillani, joudut etsimään vihasi kohteen muualta.
Stoori alkoi kyllä syksyllä, v. 2004. Siinä osui oikeaan. Ja tällä miehellä ei edes ole lapsia, eikä ollut avioliitossa.
Joten ei, ei sinne päinkään.
Tuosta käsien paskaan työntämisestä olen kyllä samaa mieltä, tässäkin tapauksessa.