Olen työskennellyt yli 30 vuotta paperiteollisuudessa, joista 29 vuotta ns. ykkösvakansseilla.
"Tutuiksi" on tullut muutama tehtaanjohtaja, lukuisa joukko ylempiä toimihenkilöitä, päivämestareita, kymmeniä vuoromestareita ja varmaan useita satoja työtovereita.
Porukka on pääosin ollut ihan mukavaa, huumorintajuistakin. Poikkeuksen tekevät otsikossa mainitsemani "pikkuaatut", päivämestarit.
Yhdenkään tehtaanjohtajan, ylemmän toimihenkilön saati vuoromestarin en ole nähnyt tulevan työtilaan suu mutrussa. Poikkeuksen tekevät nuo päivämesterit, ei tietenkään kaikki, mutta varsin monet.
Esimerkki: kun päivämesteri saapuu klo 7:00 työpaikalleen, voi pikasilmäyksellä saada tiedon tulevan päivän kulusta ja meiningistä. Jos niska punoittaa jo valmiiksi, voi huoletta heittää toiveet miellyttävästä aamuvuorosta.
Minkään muun tehtaalla työskentelevän ammattiryhmän jäsenistä ei näe oitis naamasta kuluneen viikonlopun saamiset ja saamatta jäämiset kuin päivämestareiden.
Tuollainen "pikkuaatu" saattaa ilmestyessään paikalle saada kymmenien työntekijöiden päivän totaalisesti pilalle; joskus tuntuu kun esimies olisi saapunut vihollisleiriin.
Siinä on vitsit vähissä kun ovi aukeaa: siinä ei välttämättä edes tervehditä kun käsittämätön höpinä jo saattaa alkaa. Mistä hemmetistä he ammentavat tuon ylimielisyyden ja vittumaisuuden?
Olen joskus käynyt peilin edessä katsahtamassa josko otsassani olisi kyltti: Esimies on mulkku.
Vaan kun koskaan ei ole ainakaan vielä ollut, ja väitänpä ettei esimies ole edes nähnyt suutani mutrussa kun saapuu paikan päälle.
Tuntuu varsin kummalliselta että 5-vitonen esimies käyttäytyy samanikäistä alaistaan kohtaan aivan kuin oltaisiin hiekkalaatikkotasolla. Vailla välttämättä minkäänlaisia käytöstapoja tuo esimies saattaa alkaa suorastaan jopa solvata jostain todella typerästä asiasta, asiasta jolla ei ole mitään tekemistä työn kannalta.
Työpaikalla pitäisi olla jonkinlaisia keskustelutilaisuuksia esimiehen ja alaisen välillä. Mitä hittoa tuollaisen pölvästin kanssa keskustelet kun tuntuu siltä että kun esität jonkin ajatuksen on vastauksena suurinpiirtein pystyssä jäpöttävä keskisormi?
Olenkin jo aikaa sitten alkanut käyttäytyä varsin näkymättömästi esimiehen ollessa paikalla. Työni teen niin kuin osaan mutta kaikenlaisen kommunikoinnin tai sellaisen yrittämisen esimiehen kanssa jätän aivan minimiin.
Vuoromestarit sensijaan ovat varsin leppoisaa väkeä. Heidän kanssaan saattaa, silloin kun paikalle ehtivät, saada jopa klo 4 aamuyöstä aikaan varsin leppoisaa, jopa asiallista keskustelua aikaan vaikka molempia jo väsyttää aika lailla.
Onneksi noita päiväpomoja ei tarvitse vuorotyössä nähdä kovinkaan usein. Näin työntekijä pysyy järjissään ja hommasta sentään tuleekin jotain. Mielenterveyttäni en missään tilanteessa aio menettää moisten öykkäreiden vuoksi. Parempi vaan ajatella että ei se siinä kauaa yksin kiukkua, eli ei kannata provosoitua moisen jääräpään puheista.
Hyvää kesää kaikille, miksei myös "pikkuaatuille."
"Tutuiksi" on tullut muutama tehtaanjohtaja, lukuisa joukko ylempiä toimihenkilöitä, päivämestareita, kymmeniä vuoromestareita ja varmaan useita satoja työtovereita.
Porukka on pääosin ollut ihan mukavaa, huumorintajuistakin. Poikkeuksen tekevät otsikossa mainitsemani "pikkuaatut", päivämestarit.
Yhdenkään tehtaanjohtajan, ylemmän toimihenkilön saati vuoromestarin en ole nähnyt tulevan työtilaan suu mutrussa. Poikkeuksen tekevät nuo päivämesterit, ei tietenkään kaikki, mutta varsin monet.
Esimerkki: kun päivämesteri saapuu klo 7:00 työpaikalleen, voi pikasilmäyksellä saada tiedon tulevan päivän kulusta ja meiningistä. Jos niska punoittaa jo valmiiksi, voi huoletta heittää toiveet miellyttävästä aamuvuorosta.
Minkään muun tehtaalla työskentelevän ammattiryhmän jäsenistä ei näe oitis naamasta kuluneen viikonlopun saamiset ja saamatta jäämiset kuin päivämestareiden.
Tuollainen "pikkuaatu" saattaa ilmestyessään paikalle saada kymmenien työntekijöiden päivän totaalisesti pilalle; joskus tuntuu kun esimies olisi saapunut vihollisleiriin.
Siinä on vitsit vähissä kun ovi aukeaa: siinä ei välttämättä edes tervehditä kun käsittämätön höpinä jo saattaa alkaa. Mistä hemmetistä he ammentavat tuon ylimielisyyden ja vittumaisuuden?
Olen joskus käynyt peilin edessä katsahtamassa josko otsassani olisi kyltti: Esimies on mulkku.
Vaan kun koskaan ei ole ainakaan vielä ollut, ja väitänpä ettei esimies ole edes nähnyt suutani mutrussa kun saapuu paikan päälle.
Tuntuu varsin kummalliselta että 5-vitonen esimies käyttäytyy samanikäistä alaistaan kohtaan aivan kuin oltaisiin hiekkalaatikkotasolla. Vailla välttämättä minkäänlaisia käytöstapoja tuo esimies saattaa alkaa suorastaan jopa solvata jostain todella typerästä asiasta, asiasta jolla ei ole mitään tekemistä työn kannalta.
Työpaikalla pitäisi olla jonkinlaisia keskustelutilaisuuksia esimiehen ja alaisen välillä. Mitä hittoa tuollaisen pölvästin kanssa keskustelet kun tuntuu siltä että kun esität jonkin ajatuksen on vastauksena suurinpiirtein pystyssä jäpöttävä keskisormi?
Olenkin jo aikaa sitten alkanut käyttäytyä varsin näkymättömästi esimiehen ollessa paikalla. Työni teen niin kuin osaan mutta kaikenlaisen kommunikoinnin tai sellaisen yrittämisen esimiehen kanssa jätän aivan minimiin.
Vuoromestarit sensijaan ovat varsin leppoisaa väkeä. Heidän kanssaan saattaa, silloin kun paikalle ehtivät, saada jopa klo 4 aamuyöstä aikaan varsin leppoisaa, jopa asiallista keskustelua aikaan vaikka molempia jo väsyttää aika lailla.
Onneksi noita päiväpomoja ei tarvitse vuorotyössä nähdä kovinkaan usein. Näin työntekijä pysyy järjissään ja hommasta sentään tuleekin jotain. Mielenterveyttäni en missään tilanteessa aio menettää moisten öykkäreiden vuoksi. Parempi vaan ajatella että ei se siinä kauaa yksin kiukkua, eli ei kannata provosoitua moisen jääräpään puheista.
Hyvää kesää kaikille, miksei myös "pikkuaatuille."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.