En viihdy puolisoni sukulaisten kanssa. Siihen syynä on heidän arvosteleminen. Aina moittivat minua, lahjoja, joita olen antanut, kotiamme jne. En käy heillä enää kylässä enkä soittele. Olen sanonut puolisolleni, että hän voi kyläillä, mutta en lähde mukaan. Teenkö väärin? Viihdyn kotona ja omien kavereitten kanssa. Omien sukulaisten kanssa pidän muodollista yhteyttä noin 4 krt vuodessa. En viihdy heidänkään kanssa, mutta heistä noin 3 henkilöä ovat minulle tärkeitä ystäviä. Töiden jälkeen en jaksa muuta kuin vähän harrastaa ja kotityöt päälle. Lomilla tykkään reissata. Ei siinä jää perheen ja omien ystävien lisäksi aikaa enää ärsyttäville sukulaisille. Onko pakko ylläpitää inhottavia sukulaissuhteita?
Onko pakko?
En viihdy
41165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olla pakko,ehkä tunne on kaikesta päätellen molemminpuolista,niin miksi olisi?
Ei kai se sentään pakko ole. En aikoinaan itsekään viihtynyt kaikkien mieheni (nykyisin ex-mies) sukulaisten kanssa. En nykyisin viihdy edes omien omaisten kanssa, joihin olen ottanut välimatkaa.
Toinen vaihtoehto on vastata välittömästi jotakin noihin arvosteluihin. Helpostihan sitä hämmentyy ja jää märehtimään noita asioita. Aikoinaan itse koin urkkimisena kun asioitani kyseltiin ja saatoin sanoa esim. että miksi et kerro omista asioistasi vaan kyselet minun asioitani? Sen voit kyllä huomata, että kun alat antamaan palautetta arvosteluista - niin herkästi sinuun ollaan suuttumassa! Olisi hyvä jos olisi joku laite jolla voisi nauhoittaa näitä keskusteluja niin voisi kuunteluttaa asianomaisilla heidän omat kirpeät kommenttinsa, jotka taitavat heiltä välittömästi unohtua!
Yleensä painotetaan sitä miten tärkeää keskusteleminen on. Tässä siis olisi oivallinen syy keskustelemiseen. Nostakaa kissa pöydälle!
Olen yrittänyt. Se menee siihen, että minä puhun rauhallisesti, mutta toiset alkavat haukkua ja mennä henkilökohtaisuuksiin. Siksi olen mieluummin hiljaa. Enää en haluaisi edes nähdä, mutta puolison takia olemme jotain sukulaisia tavanneet.
Ei ole suositeltavaakaan pitää yllä ihmissuhdetta, jonka kokee ahdistavaksi.
Itse katkaisin totaalisesti välini sukulaisiin, joita en voi muuta kuin halveksia.
Itseni tuntien tiedän, ettei mitään paluuta edes keskusteluyhteyteen enää ole.
Joku saattaa ajatella, ettei noin totaalinen viha voi olla oikein. Ei voikaan, jos kyseessä olisi viha.
Minun tapauksessani on kysymys halveksunnasta.
Syvästä inhosta ja halveksimisesta.
Jos itse olisin syyllistynyt sukulaisteni tekemiin tekoihin, en voisi naamaani näyttää.
Heidän on nimittäin pakko tietää, että kaikki tietävät, tyypit tunnetaan, eikä arvonantoa paikallisten ihmisten taholta heru.
En enää puolustele heitä, kuten tein aiemmin. Päinvastoin, tuon kaiken esiin, mutta faktana, en spekuloiden, enkä vihjaillen, vaan todistusaineistoihin perustuvina tosiasioina.