Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Niihin 5 vuoteen mahtuu paljon hyviä hetkiä. Asumme eri paikkakunnalla töiden vuoksi. Tapaamme viikonloppuisin. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme riidelleet todella paljon.
Suhteemme ongelma on ollut se, ettemme ole osanneet puhua mieltä painavista asioista keskenämme. Mies äkkipikaisena luonteena hermostuu helposti, alkaa huutaa riidan keskellä ja minut hän saa menemään tällä käytöksellä aivan lukkoon. Hiljenen.. toivon, että riita loppuisi, itken..
Nyt on alkanut tulla mitta täyteen. Mies joskus riidan aikana väläytteli eron mahdollisuutta, mut väitti jälkikäteen, ettei oikeasti halua sitä. Otin itse eron puheeksi ensimmäisen kerran. Se säikytti miehen. Istuimme koko 5 vuotisen suhteemme ensimmäisen kerran pöydän ääreen puhumaan rehellisesti asioista. Kumpikin kertoi toiselle mikä on ollut hyvää, mikä on tuntunut pahalta. Heräsi pieni toivon kipinä, että ehkä tämä suhde on vielä mahdollista korjata. Olemme molemmat tehneet virheitä. Minä liian kilttinä luonteena olen pitänyt liikaa asioita sisälläni. Minun olisi pitänyt puhua tunteistani ja ajatuksistani enemmän toiselle riitoja pelkäämättä. Toisen olisi pitänyt huutamisen sijaista ottaa minut paremmin huomioon eikä aina edetä itsekkäästi eteen päin.
Ongelmana on vain se, että olen tavannut toisen miehen. Miehen, joka on osannut kuunnella minua, jolta olen saanut sitä läheisyyttä, joka mieheni kanssa on jäänyt puuttumaan. Miehen ja minun välillä on seksi aina sujunut, joten siitä ei tämän kaiken keskellä ole kyse. Toisen miehen hätäisyys joskus ahdistaa minua. Hän kertoo rakastavansa minua, haluavansa muuttaa kanssani saman katon alle. Olemme kuitenkin tunteneet vasta pari 3 viikkoa. Itse en pysty tekemään ratkaisuja suhteessa noin nopeasti. Nämä miehet eivät tiedä toisistaan.
Tiedän, että ratkaisu on tehtävä mahdollisimman pian. En halua loukata kumpaakaan. Ajatukseni ovat sekaisin ja mietin tätä tilannetta jatkuvasti. Miten päädyinkään tähän? Minä, joka olen aina vihannut pettämistä. Minä, jota on kerran aiemmassa suhteessa petettykin. Miten voi tilanne raastaakaan sydäntä.. Miten pahalta juuri nyt tuntuu..
Suhteemme ongelma on ollut se, ettemme ole osanneet puhua mieltä painavista asioista keskenämme. Mies äkkipikaisena luonteena hermostuu helposti, alkaa huutaa riidan keskellä ja minut hän saa menemään tällä käytöksellä aivan lukkoon. Hiljenen.. toivon, että riita loppuisi, itken..
Nyt on alkanut tulla mitta täyteen. Mies joskus riidan aikana väläytteli eron mahdollisuutta, mut väitti jälkikäteen, ettei oikeasti halua sitä. Otin itse eron puheeksi ensimmäisen kerran. Se säikytti miehen. Istuimme koko 5 vuotisen suhteemme ensimmäisen kerran pöydän ääreen puhumaan rehellisesti asioista. Kumpikin kertoi toiselle mikä on ollut hyvää, mikä on tuntunut pahalta. Heräsi pieni toivon kipinä, että ehkä tämä suhde on vielä mahdollista korjata. Olemme molemmat tehneet virheitä. Minä liian kilttinä luonteena olen pitänyt liikaa asioita sisälläni. Minun olisi pitänyt puhua tunteistani ja ajatuksistani enemmän toiselle riitoja pelkäämättä. Toisen olisi pitänyt huutamisen sijaista ottaa minut paremmin huomioon eikä aina edetä itsekkäästi eteen päin.
Ongelmana on vain se, että olen tavannut toisen miehen. Miehen, joka on osannut kuunnella minua, jolta olen saanut sitä läheisyyttä, joka mieheni kanssa on jäänyt puuttumaan. Miehen ja minun välillä on seksi aina sujunut, joten siitä ei tämän kaiken keskellä ole kyse. Toisen miehen hätäisyys joskus ahdistaa minua. Hän kertoo rakastavansa minua, haluavansa muuttaa kanssani saman katon alle. Olemme kuitenkin tunteneet vasta pari 3 viikkoa. Itse en pysty tekemään ratkaisuja suhteessa noin nopeasti. Nämä miehet eivät tiedä toisistaan.
Tiedän, että ratkaisu on tehtävä mahdollisimman pian. En halua loukata kumpaakaan. Ajatukseni ovat sekaisin ja mietin tätä tilannetta jatkuvasti. Miten päädyinkään tähän? Minä, joka olen aina vihannut pettämistä. Minä, jota on kerran aiemmassa suhteessa petettykin. Miten voi tilanne raastaakaan sydäntä.. Miten pahalta juuri nyt tuntuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
helppo erota kun asutte viikot eripaikassa,mutta jos haluat vielä yrittää, tai sitten haluat erota niin kirjoitappa kaikki sanottavasi paperille,ja anna se miehellesi niin ei tarvitse riidellä,hän saa rauhassa lukea sen keskittyen asiaan,ota varmuudeksi toisetkin kopiot, jos miehes on niin kiukkuinen että repiin ensimmäiset,uudesta mahdollisesta suhteesta ei kannata mainita,enkä suosittele sen aloittamista ennenkuin mahdollinen ero on selvä.
Kaikki sanottava on jo sanottu kahden kesken pöydän ääressä.. ensimmäistä kertaa rehellisesti ja riitelemättä. Otimme pienen aikalisän tämän keskustelun jälkeen, jotta saan miettiä tunteitani. Tiedän rakastavani yhä, mutta pystymmekö muuttumaan kumpikin. Saammeko suhteemme vielä toimimaan. Mies on suoraan sanonut haluavansa jatkaa, rakastavansa mua yhä ja kertonut tuon vkl:n keskustelun avanneensa hänen silmänsä, ettei hän ollut tajunnut miten kauas olimme toisistamme ajautuneet. Hänen mielestään ei ole vielä myöhäistä yrittää uudelleen.
sinua viimeksi kukkakimpulla.
ompas pattitilanne :/ sun pitää kysyä itteltäs et miksi toisen miehen kanssa olis parempi olla ku sen nykysen ja et mikä nykysen kanssa seurustelussa on parasta. tee vaikka lista. kirjota kaikki hyvät puolet ensin ylös, siis aivan kaikki, ja sitte huonot puolet, jos niitä on vähemmän niin kannattaa vielä yrittää mutta jos enemmän niin voi olla parempi et lopetatte suhteen...totuushan on että vaikka tekisit kummin päin tahansa niin toinen osapuoli loukkaantuu, että sun pitää vain ite tarkkaan miettiä mikä olis parempi sulle itselle...
Mieti sitä, että haluatko itse yrittää parannusta. Sinun tulee haluta sitä 100%, että suhteesta voi tulla vielä hyvä. Elä ajattele menneitä hyviä hetkiä vaan nykyistä tilannettanne. Miksi olette yhdessä? Sinun kannattaa miettiä ennenkaikkea sitä. Jos et enää itsekkään tiedä, miksi olet hänen kanssaan, niin eihän sekään enää ole hyvä. Se ei ole tarpeeksi kattava vastaus, että rakastaa toista vaan sen vastauksen kuuluisi olla, että haluat olla hänen kanssaan.
No sitten sen toisen miehen kohdalla, jos et halua sanoa hänelle, että olet seurustellut samaan aikaan hänen kanssaan ollessasi, niin sano vaikka niin, että pidät miehestä ja haluat jotain vakavaampaakin, mutta sinulla on huonoja kokemuksia ja haluat edetä vähän hitaammin, että tiedät että hän on ihan varmasti sitä mitä haluat. Mutta lopeta hyvä ihminen kahden miehen kanssa sekoilu!
Kuin olisin lukenut elämääni viimeisen neljän vuoden aikana. Olen ollut parisuhteessa 4 vuotta. Suhde on ollut juuri tuollainen, jossa paljon niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Puhua emme ole osanneet koskaan, johtuen mieheni vaikeudesta keskustella. Eroa on väläytelty, lähinnä minun kannaltani aina riitojen yhteydessä ja miettinyt sitä myös muuten, johtuen siitä ettei mieheni ole kykeneväinen sitoutumaan ja lupaamaan minulle tulevaisuutta. Olen ollut kuitenkin älyttömän onnellinen, sillä mies saa minut edelleenkin nauramaan ja olemme toistemme parhaita kavereita.
Vuosi sitten tapasin toisen miehen, juuri niinkuin sinun tarinassa. Mies, joka osasi keskustella, luvata tulevaisuudesta ja kaikkea sitä, mitä olin kaivannut omassa suhteessani. Ihastuin kovasti, mutta tuli pupu pöksyyn, pakenin takaisin omaan vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Silloin pystyimme keskustelemaan ensimmäistä kertaa mieheni kanssa kolmeen vuoteen ja heräsi ajatus, että kaiken voi korjata. Mikään ei korjaantunut siitäkään huolimatta, sillä..
Nyt, vuoden päästä olemme eroamassa kuitenkin. Itse sain aiheen esille ja mieheni huomasi ajattelevansa samaa. Rakastaa, muttei osaa olla suhteessa, kaipaa vapautta, ei voi sitoutua. Sitä minun on vaikea käsittää. Toista kertaa suhteessamme olemme voineet keskustella. Nyt tajuan, että kaikkea ei voi korjata. Minä kaipaan sitoutumista, mies ei.
Tuntuu äärimmäisen pahalta, pahemmalta kuin koskaan. rakastan miestä, mutta olen muuttamassa pois yhteisestä kodistamme. Kipu tuntuu fyysisenä todella voimakkaasti nyt, mutta kyllä sydänsurut paranevat, sen onneksi tiedän. Pari kuukautta kärsin, ja sitten se helpottaa, mutta kun joku vain keksisi keinon siihen, millä tästä pahimmasta pääsisi yli. Vuosi sitten tämä olisi ollut helpompaa toisen avulla. Totta, kyllä tässä tilanteessa saa olla itsekäs.
Jos voisin neuvoa sinua, kesäsade-38, eroa nyt, kun sinun on helppo. Minä kadun sitä, etten lähtenyt vuosi sitten, kun se olisi ollut mahdollisimman helppoa ja kivutonta minulle. Pettämistä en itsekään ole koskaan hyväksynyt ja se oli eka kerta minulle. Syytin vain itseäni, vaikka syyttää olisi pitänyt sitä, mikä minut siihen ajoi. Huono parisuhde.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista, ehkä asiat ovat jo selkeytyneet? Minun elämä jatkuu, vaikkakin tämä nyt tuntuukin ylitsepääsemättömältä ja jopa perusarki uskomattoman vaikealta. Kyllä siellä joskus joku on minuakin varten, vaikka epätoivo välillä valtaisikin! :)