Sinulle rakas anoppi joka et tukenut minua silloin kun olisin sitä tarvinut eniten.Nyt olet kyllä valmis tukemaan ja olemaan utelias ja läsnä kun olen raskaana.Et kyllä lastani saa vaikka siinä luulossa olet vaikkakin olet nyt niin niin tukena ja läsnä jopa ylikiinnostunut asioistamme.Hoidan itse lapseni ja pidän entistä enemmän omat asiamme perheemme sisällä.Poikasi on jopa kypsynyt uteliaisuuteesi ja käyttäytymiseesi.Tulet pettymään pahasti kun esikoinen syntyy eikä haaveesi ja toivomuksesi toteudu vaikka niin luulet.
Yllätys anopille
takaisin pesee
162632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi, mikä sinut on tehnyt kostonhimoiseksi ja katkeraksi?
Mitä oli tapahtunut silloin kun sinua ei tuettu?
On selvää, että anopille ei tarvitse lasta tehdä. Selvää korostamatta. Se on tosiasia, ja luota maailmaan sen perusteella.
Tottakai hoidat lapsesi itse.
Hyvä ihminen! Älä ajattele vihaisia, katkeria ja kostonhimoisia ajatuksia o d o t u s a i k a n a. On tieteellisesti todettu, että äidin tunnetilat siirtyvät lapseen.
Yritä unohtaa ja ajatella anoppia mahdollisimman vähän. Ajattele ja katsele kaikkea kaunista, rauhallista ja rentouttavaa ympärilläsi. Silloin lapsesi on parempi olla kuin vihantäyttämässä kohdussa. Puhu ääneen miellyttävällä äänellä lapsellesi.
Jos haudot anoppiasi kohtaan kostoa, tuo tunne siirtyy lapsesi verenkiertoon, hänen henkiseen olemukseensa. Onko oikein, että hänen täytyy kokea epämukavia tunteita ennen syntymäänsä?
Älä "kiroa" ketään valmiiksi lapsen ympärillä. Kuvittele, että synnytät lapsesi sukuun, jonka olet ikään kuin kironnut. Tuo "kiroaminen" voi kääntyä sinuun itseesi päin, vaikka olisit tarkoittanut toisin.
Voit silti olla asiallinen kaikkia kohtaan, vaikka et kaikista pidäkään. Minä en neuvo sinua pitämään anopistasi, mutta koeta pysyä kohtuudessa. Se on vaikeaa. Se on vaikeampaa kuin kostaminen.
Lapsi tulee olemaan sinun, vaikka olisitkin kohtuullinen ja asiallinen.
Älä jatka pahaa, jos anoppisi on paha. Katkaise sellainen ketju miehesi suvussa. Anoppisi on silti miehesi äiti.
Minullakin on epämiellyttäväksi kokemani anoppi. Annan hänen oikeudenmukaisesti ja järjellä tavata lapsenlastansa pikku Lilliäni silloin tällöin, koska en halua olla vihan siementen kylväjä lapsen elämässä.
Lapsi on silti minun, minun hoidossani. En halua varjostaa hänen elämäänsä kostolla, vihalla ja millään pahuudella.
Mieti! Lapsesi takia!
Kirjoitit muun muassa, että alkuperäisen miniän pitäisi unohtaa nuo tuhoisat ajatuksensa anoppia kohtaan, koska "anoppi on sentään tämän miehen äiti". Niin, ja miniä on sen anopin pojan vaimo, tällä kai luulisi olevan merkitystä myös.
Myöhäistä on anopin "lirkutella" silloin, kun perheeseen on tulossa lapsenlapsi, muuttaa täysin käyttäymistään, minua tällainen poikkeva käytös epäilyttäisi, se vihjaisi, että henkilöllä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Kummasta tällainen henkilö pitää, siitä lapsenlapsesta vai siitä naikkosesta, miniästä, joka kantaa sitä lasta masussaan?
Kummalle se anoppi lirkuttelee oikeasti, kenen huomiota kaipaa? IsoÄitiyttä, ei pelkkää anopin asemaa, koska myyttienkin mukaan isoäidissä henkilöityy hyvyys, pullantuoksuisuus, kauniit kesäpäivät, anopissa ei niinkään.
Pitääkö tällainen käytös todella antaa anteeksi, hyväksyä anoppi vain tämän isoäitiyden takia? Isoäitiys ei tule automaattisesti, siihen kasvetaan, sitä ei voi vaatia, eikä olettaa saavansa ilman rehellistä, vilpitöntä käytöstä.
Askel anopista isoäidiksi on todellisuudessa melko suuri, muutos ei voi tapahtua hetkessä. Jollei anoppi hyväksy miniää ennen raskautta, vaan koettaa kasvattaa tätä, ohjata, ei hän minusta ansaitse "kasvattaa" sitä lapsenlastaankaan.
Miniä on nuorempi, aina pakosti nuorempi kuin anoppi, ja silti häneltä odotetaan parempaa, sallivampaa, anteeksiantavampaa käytöstä kuin anopilta, vaikka tällä on usean vuosikymmen kokemus takanaan.
Minkälaista elämänkokemuksen pitää olla? Pelkkä ikä ei riitä, vanheneminen ei automaattisesti tuo mukanaan hyvää käytöstä, pitää olla halua muuttua ja muuttaa omaa käytöstään. Mutta ei pakonomaisesti, pakosti.
Ei voida olettaa, että miniä ja anoppi automaattisesti pitävät toisistaan, että heidän pitää pitää toisistaan, kaikki eivät pidä automaattisesti edes omista vanhemmistaan, tai omista sisaruksistaan vilpittömästi, miksi odotus, että anopista pitää pitää? Suurin osa tässä viestissä vain omaa pohdintaani, ajatus karkasi hieman/aika paljon viestisi sävystä.
Pahan ketjun katkaisu kuulostaa hyvältä, mutta se ei onnistu, jos se toinen osapuoli, anoppi, ei tajua tätä myös. Ei kai kukaan tahallaan puhu lapselleen pahaa toisista ihmisistä?
Ajatuksia ei aina voi hallita, se onnistuu vain, jos toinen ei yritä hallita sinua. Jos toinen pysyttelee oman elämänsä rauhassa, rauhoittuu miniäkin. Niin kuin pitäisi saadakin rauhoittua, elää, kasvattaa omaa lastaan, sillä miniällä on omakin äiti elossa, useimmissa tapauksissa, jolta kysyä neuvoja.
Eikä se lapsenlapsikaan välttämättä pidä siitä anopista isoäitinä, vaikka tuon lapsen äiti olisi puhunut vain hyvää tästä. Kaikki eivät pidä kaikista, eikä se ole anopin, eikä miniän vika, jos sitä vikaa ei tarkoituksella etsitä, jos annetaan toisen elää rauhassa. Henkilökemian ongelmiin auttaa yleensä vain etäisyys.
En ole väittänytkään, että miniän tulee pitää anopistaan.
Tahdoin korostaa, että miniä voisi olla itsekkäämpi suhteessa raskauteensa.
On oikeus sulkea paha anoppi pois mielestään, ei ole pakko hautoa kostoa tulevaisuuteen.
Olemme siinä eri linjoilla, pystyykö ihminen hallitsemaan ajatuksiaan.
Tuntemuksiaan ei voi kieltää. On oltava rehellinen niille ja hyväksyttävä.
On sanottava: en pidä anopistani, jos ei pidä.
MUTTA ajatuksiaan voi suunnata muualle, tunteet tulevat perässä!
Ajatukset voi hallita.
Voi tietoisesti etsiä ympärilleen hyviä ja kauniita asioita, toimia niiden mukaan.
Miniä voi sopia miehensä kanssa anopin vierailuista, niin ettei tämä tekisi yllätyskäyntejä.
Anopille voi olla LUJA olematta kostonhimoinen.
Ei kannata uhrata odotusaikaansa analysoimalla anopin sielunelämää!
Tällainen itsekkyys on tervettä.
Ei anopille tarvitse antaa anteeksi, jos ei tunne aidosti niin. Antaa asian vain olla. Aika hoitakoon, ei omat kostamiset.
Surullista, että odotusaikanasi sinulla on noin katkerat ajatukset. Se lapsi kohdussasi tuntee sinun tunnetilasi, ajattelisit sitä.
Pidät lasta jo nyt koston välikappaleena ja aseena anoppia vastaan. Kuinkahan pikkuinen pärjää siinä sodasasi syntymänsä jälkeen. Todella surullista.
katkera en ole päinvastoin onnellinen:) Olen vain suunnitellut ennakkoon tulevan ja ajatellen meidän perheen parasta ja varjelen tulevaa.En jaksa alituisia uteluita ja ns hyväntahtoista käyttäytymistä yhtääkkiä näin raskaana. En todella ajattele asia muulloin kuin uteluiden ja kohtaamisten jälkeen, sen jälkeen minulla todella on oma "rakennettu" elämä. Vaikea on vain erkaannuttaa ihminen ja sanoa hänelle tuntemukset kun hän jotakin haluaa tässä tapauksessa lapsen itselleen ennenkuin on syntynytkään.En käsitä tuollaista käyttäytymistä enkä koko ihmistä! Onkohan itse hoiitanut aikanaan lapsensa hyvin, epäilen tai sitten viiraa jossain muualla..
Onko hän sanonut haluavansa lapsen itselleen?
Onko lapsenne hänen ensimmäinen lapsenlapsi?
Voi olla että hänkin luulee, että hänen pitää käyttäytyä hyväntahtoisesti. Voisit sanoa hänelle suoraan, että pärjäät kyllä.
Voihan olla, että hän on itsekin kiusaantunut, kun luulee että mummojen pitää hösätä.
Onko hän teillä aina? Voit sanoo hänelle ystävällisesti, että haluat omaa rauhaa. Ja että hän voi tulla kylään silloin ja silloin esim. vaikkapa seitsemäs elokuuta klo 18.00.
Jotenkin noin.
Ja muista hymyillä!
ymmärrät sitten varmaan, että koko elämä ei voi mennä kuten SINÄ olet sen suunnitellut. Kaikenlaisia yllätyksiä tulee mihin et ole osannut varautua, miten niistä sitten selvinnet.
Joku toinen olisi onnellinen, että anoppikin on innoissaan tulevasta lapsesta. Täällä niin usein valitetaan kun anoppi ei välitä. Kun se sitten välittää, valitetaan siitäkin.
Miten olet saanut päähäsi noin sairaan ajatuksen, että anoppi vaanii sinun syntyvää lastasi itselleen ?
Epäilet onko hän omansa hoitanut hyvin. Käsittääkseni sinä olet valinnut hänen hoitamansa ja kasvattamansa lapsen mieheksesi ?!
Sinun tekstejä lukiessa voisi kuvitella että jollain toisella kuin anopilla viiraa...
Voi teitä valmiine suunnitelminenne.
Entäpä jos se paha, jota sanot kokeneesi joskus, onkin vain alkusoittoa isommalle pahalle?
Kuka silloin jää viereesi?
Ehkä haluaisit silloin puhua jollekin, ehkä toivoisit, että edes joku utelisi sinun vointejasi.
Entä jos ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut silloin sinusta?
Metsällä on tapana vastata huutajalle.
Miten niin anoppi ei tukenut?
Kun nuoret menevät yhteen, he eivät ensi töiksi ala odottaa vanhempien tukea.
Vanhemmat jäävät kotiin, josta on lähdetty.
Heillä on aivan samat menot kuin silloin, kun asuit kotona. Rahallista tukeako odotit?
Monet ikäihmiset tulevat toimeen paljon pienemmällä rahalla kuin nuoret. Ei siitä aina riitä.
Mitä anoppi tai äiti voi, jos nuorilla ei kaikki mene kuin oli meinattu?
Kyllä olet hiukan nenäkäs, kun nyt et päästäisi anoppiasi paikalle, sillä hän on miehesi äiti.
Kun vauva on tullut taloosi, huomaat, millainen työnantaja hän on. Hetkenkään lepoa ei anna, jos sille päälle sattuu.
Ole vain iloinen, jos tulet samaan anopilta apua lapsenhoidossa.
Se on joskus kullan arvoista.
ollaan tähän asti pärjätty ilman tätä anoppia jota puolestaan ME olemme saaneet tukea ja auttaa.En todella kaipaa lapsenvahtia saan sellaisen muualta mm. kummeista ym.En kaipaa tukea sellaiselta joka tulee hetkenä jolloin itse saa jotain mutta ei ole henkisesti huom EI RAHALLISESTI jota emme tarvitse valmis auttamaan ja tukemaan.Ei vaan synkkaa niin ei..thats it eikä koske minun lapseeni MINÄ OLEN ÄITI
....valitsemallasi tiellä.
Alkupuheenvuorossasi tosin sanoit, että olisitte tukea kaivanneet aikanaan, nyt sanot, että te olette anoppia tukeneet. Se on kuitenkin myönteinen asia. Ehkä anoppi nyt haluaa vastavuoroisesti avustaa teitä, mistä ne anopit aina tietää.
On niin monta tapaa tukea toista.
Jos kysymyksessä olisi vaikka sairaus tai kuolemantapaus, niin tuki on erilainen kuin rahallinen apu jossakin ongelmatilanteessa.
Olet nyt kamalan innostunut ja varma, että saat kaiken sujumaan omalla tavallasi.
Toivotaan parasta.
Minäkin toivon runsaasti äidillistä onnea sinulle ja paljon hyvää sekä aurinkoista mieltä!
Olette tehneet hienosti auttaessanne ja tukiessanne miehen äitiä. Se kertoo että sydämessäsi on lämmin liekki ja ihmisrakkaus.
Raha onkin vain rahaa, joka muuttuu tuhkaksi palaessaan.
On hienoa, että löytyy vielä ihmisiä, joilla on korkeampia arvoja.
Joten onnea tulevalle lapsellesi ja sinulle äitinä.
Vauva ei ole vielä syntynytkään ja nyt jo värväät kummeja, joista tulee sitten lapsenlikkoja tarvittaessa.
Tulet huomaamaan kuinka siinä käy. Eivät toisten kitisevät vauvat ja villit leikki-ikäiset muita kiinnosta. Harva kummi tulee kaitsijaksi. Jos on omia, ei ehdi, jos ei ole omia, sitä vähemmän ehtii.
Ei lapsenlikkana oleminen ole millään tavalla "henkistä". Se on kovaa työtä, eikä siitä joka kummi selviä.
Kyllä Siperia opettaa.
ole toimia lapsenvahtina. Minä ainakin olisin todella kyrsiintynyt jos kaikkien kummilasteni vanhemmat pyytäisivät minua lastenvahdiksi alituiseen. Itse en myöskään näin toimi. Toki olemme joskus toisiamme auttaneet, mutta tiedän, että kaikilla lasteni kummeilla on omakin elämä lapsineen, en voi heitä velvoittaa. Nolottaisi sanoa pyytäväni heitä vaikka isovanhemmat ottaisivat lapsen avosylin vastaan. Sinun luonteellasi voin kuvitella ettet itsekkään vieraiden kakaroita vahtisi. Varmaa nimittäin on, että sitä lastenvahtia tulette kuitenkin jossain vaiheessa tarvitsemaan.
Toivottavasti itse anoppina saat samanlaisen kohtelun ja muistat oman itsekkyytesi.
anoppina olen varmaankin hoitanut ja kasvattanut oman lapseni hyvin ja suhteet ovat toivottavasti läheiset.Annan lapselleni valinnanvapauden enkä puutu hänen tekemisiinsä, en pyydä rahaa, en juoppottele, en solvaa jne. Anoppina olen toivottavasti rakentanut OMAN elämän enkä elä lapseni elämää vaan annan hänen toimia ja elää rauhassa. Olen toki tukena ja autan mutta en tyrkytä itseäni enkä yritä mielistellä...näin ajattelen ja toimin SUUNNITELMALLISESTI